Noniin! Nyt on tämäkin blogi lisätty Suomen blogilistalle. Blogeja on listalla lähes 10 000, joten joukosta on varmaan vaikea erottua. Varsinkin kun aihe on niin yleiskiinnostava kuin tässä tapauksessa.
Uusien ihmisten kanssa jutellessani olen usein huomannut, että sähkötekniikka on viimeinen asia jota kannattaa sanoa opiskelevansa. Jos tuon maagisen sanan sanoo, ja kyseinen henkilö ei sattumoisin itse ole sähköalan opiskelija tai ammattilainen, keskustelu usein latistuu siihen paikkaan. Kukaan ei oikein keksi mitään sanottavaa opintosuuntaani liittyen. Syvällisin tähän asti saamani vastareaktio on ollut: ”Onks sulla vielä paljon jäljellä?”.
Sähkö mielletään usein täysin mielenkiinnottomaksi aineeksi, jopa teekkarien keskuudessa. Eikä edes sitä osata arvostaa, että kyseessä on yksi vaativimmista (lue vittumaisimmista) aineista, joita yliopistossa voi opiskella. Kukaan ei usko vaikka miten yrittäisi selittää.
Yllä mainituista syistä olenkin päätynyt esittelemään itseni kognitiivisen teknologian opiskelijana. Todella harva tietää mistä on kyse ja vielä harvempi osaa yhdistää asian sähköön. Kertomalla opintosuunnan sijasta pääaineeni, saan käytännössä aina aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun.
Sillä ei ole väliä etten vielä ole lukenut ainoatakaan kurssia joka liittyisi kognitiiviseen teknologiaan.
6 kommenttia:
Meistä kognitiivisen teknologian pääaineopiskelijoista nousee aina ajoittain koleita blogaajia.
Mutta sanotko sen geellä vai ängällä?
Kong - niinkuin King Kongissa, eli ängällä.
Kong - nitiivinen.
Uskon vakaasti että se kuulostaa paremmalta kuin kova gee, joka jotenkin katkaisee sanan keskeltä.
Niin, siis, se ei ole kong vaan kogn.
Kielitoimisto käskee sanoa magneetin äng-äänteellä, vaikka siinä ei missään äng-äänteen ng-yhdistelmää olekaan. Dignoosia kukaan ei sittenkää sano ängällä.
Kognitio ja signaali vaihtelevat, vaikka nekin virallisesti tulisi ängällä sanoa, vaikkei tähän mitään varsinaista syytä olekaan.
Nojoo, olen tästä jaksanut aikoinani meuhkata, mutta ironisesti sitten päädyin opiskelemaan juttuja, joissa tuohon törmää jatkuvasti. Edelleen sanon ihan periaattesta geellä.
Sekä signaali että kognitio kuulostavat mielestäni hölmöiltä kovalla geellä. Samaa pätee magneetille.
Muistaakseni myös Connet-verkostossa kursseja vetävä Henri Kynsilehto lausui nettiluennoillaan sanan "ängällä".
Taidan vappuna suorittaa asiasta empiirisen kenttätutkimuksen. Se jos jokin on hyvä keskustelunavaus!
Nuorempana, kun olin ehdottomampi, pointtini oli se, että kun on kerran sääntöjä, niin pysytään niissä. Jos säännöt ovat, että suomea puhutaan kuten kirjoitetaan, pois lukien äng-äänne, joka kirjoitetaan ng, tuo kuuluisi ääntää geellä, mutta joku on sitten keksinyt poikkeuksen, jota ei ole speksattu missään...
Ei siinä silloin kysytty sen perään, mikä kuulostaa tyhmältä. Englanniksihan ne sanotaan enemmän geellä.
Ymmärrän hyvin yskän. Minuakin häiritsee usein suunattomasti se että seurataan sääntöja joita ei ole, vain siksi että se on mukavaa tai siksi että muut tekevät niin.
Sitäpaitsi olen jo mielessäni tavaillut tuota geellä sen verran paljon että se kuulostaa jo ihan fiksulta. Ehkä huomaan joku päivä puhuvani ko-gn-itiivisestä teknologiasta.
Lähetä kommentti