Lukukausimaksut totta Suomessakin!

Maksoin juuri ensi vuoden koululaskun, joka oikeuttaa minut osallistumaan syys- ja kevätlukukauden opetukseen TKK:lla. Vuosi vuodelta tämä summa on kasvanut eikä tänäkään vuonna trendiin tullut muutosta.

Luentopäiviin laskettuna yhden koulupäivän hinnaksi tulee reilut 60 senttiä eli kuukaudessa noin 12 euroa. Opiskelu ei ole ilmaista siis Suomessakaan.

(Toisaalta tähän 87 euron kaksi lukukautta kattavaan maksuun sisältyvät terveydenhoitopalvelut, opiskelijaetuudet sekä mahdollisuudet hyvin tuettuihin vaihto-opiskeluihin)

Facebook leviää kuin pullataikina

Facebook – tuo MySpacen valta-asemaa uhkaava sosiaalinen verkosto on kovaa vauhtia leviämässä myös suomalaisten opiskelijoiden keskuuteen. Kun vielä puoli vuotta sitten Facebook-tilejä oli Suomessa käytännössä vain niillä, jotka olivat olleet ulkomailla - usein Atlantin takana - opiskelemassa, voi tili tänä päivänä löytyä lähes keneltä tahansa.

Vaikka leviäminen opiskelijoiden keskuudessa on ehkä rivakinta, alkaa Facebookkailijoita löytymään myös yritysmaailman piireistä. Esimerkiksi Kauppalehden henkilökunnalle löytyy verkostosta jo oma ryhmä. Maailmalla ilmiö on jo todella merkittävä. Muun muassa Siemensin henkilökunnasta kuulemma 6000 käyttää Facebookia kansainvälisen yhteistyön välineenä. Spekulointia on myös siitä, missä määrin Facebookia käytetään hyödyksi rekrytoinnissa.

Wikipedia osaa kertoa, että (ilmeisesti Yhdysvalloissa) Facebook-profiili löytyy 85 prosentilta tuettujen korkeakoulujen opiskelijoista. Alunperin Harvardin yliopiston opiskelijoille suunnattuna yhteydenpitotyökaluna liikkeelle lähtenyt Facebook oli viime syksynä edennyt siihen vaiheeseen, että sen käyttö sallittiin käyttäjien pyynnöstä kenelle tahansa, jolla on voimassa oleva sähköpostiosoite.

Ilmeisesti Facebook on peitonnut kansalliset kilpailijansa melko vaivattomasti. Suomessa merkittävin kilpailija taitaa olla Sulakkeen omistama IRC-Galleria, joka kuitenkin teinimaineensa johdosta vetoaa hieman nuorempaan käyttäjäkuntaan. Täytyy siis vain odottaa ja katsoa, milloin Facebookista tulee Suomessakin ilmiö josta kaikki puhuvat.

Juhlinta alkaa!

Koulujen alku on edessä ja tuleva syksy tarjoaa taas valtavan määrän "tärkeitä ja hyvin perusteltuja syitä" opiskelijajuhlien järjestämiseen. Etenkin uusille opiskelijoille voi bileiden määrä tulla pienoisena yllätyksenä. Seuraavat syyt juhlia ovat kokeilemisen arvoisia:

• Bordelli ja Smökkibileet
• Oikosulkumoottori
• Kemistikillan kaikki juhlat
• Sikajuhlat
• Kiltojen Sitsit

Kuva vuoden 2006 bordellin (juhla) lipunmyyntijonosta.

The Man Machine

Poden tällä hetkellä varmaan jonkinlaista sähköteekkariuteen liittyvää identiteettikriisiä, sillä pyrin jatkuvasti löytämään itsestäni ja toiminnastani asioita jotka yhdistäisivät minut tuohon opintoalaani.

Tulos ei ole ollut kovin rohkaiseva, mutta ainakin musiikin osalta huomasin voivani pitää itseäni jonkin sortin ”sähkömiehenä”. Soitanhan sentään sähkökitaraa, ja levykokoelmastani ehkä 5 % on elektronista musiikkia. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen viimeaikoina huomannut tarttuvani herkemmin akustisen kitaran, kuin sähkökepin varteen. Näin ei millään olisi voinut käydä kolme vuotta sitten. Yrittääkö alitajuntani kenties viestittää, että kohtaloni on siirtyä täyspäivähankenilaiseksi?

Ei. En voi hyväksyä sitä. Kerran sähköteekkari, aina sähköteekkari… vai miten se nyt meni?

- - -

Kun tuo elektroninen musiikki nyt tuli puheeksi, voisin suositella kaikille kokeiluhenkisille ainakin seuraavia, enemmän tai vähemmän kokeellisen musiikin virtuooseja: Autechre, Bogdan Raczynski, Coil, Merzbow, Psychic TV, Röyksopp, Ulver. (Linkit Youtube-videoihin.)

Yli kaikkien muiden kohoaa sähköisyydessä kuitenkin 1970-luvun Kraftwerk, joka muun muassa kappaleillaan Ohm Sweet Ohm, The Robots ja It's More Fun to Compute innostaisi humanistinkin harrastamaan piirianalyysiä.

Mitkä ihmeen arvosanat?

Sain vihdoin viimeiset tulokset kevään tenteistä. Arvosanat, joiden painotettu keskiarvo tällä kertaa oli 1,25, eivät todellekaan ole mairittelevia. Syytän siitä tenttiviikkoon osunutta poskiontelotulehdusta. Hyvä silti, että pääsin läpi.

Toisaalta keskiarvolla ei enää taida olla mitään merkitystä, sillä ainoa taho, jonka olen huomannut katsovan keskiarvoja on TKK:n kansainvälisten asiain toimisto vaihtostipendejä myöntäessään. Ja vaihtostipendin olen jo saanut. Työnantajiakin on mistä valita, ja jos se yksi kymmenestä pitää opintosuoritteen keskiarvoa tarkastamisen arvoisena, ei kyseinen työantaja varmaan ole minua varten.

Sitä paitsi, jos karjanhoitoa opiskellut maanviljelijä on Suomen rikkain mies, ja oikeustieteen kandidaatti maamme Bob Dylan, voisi äkkipäinen päätellä, että koulutuksella ei ole väliä. Ei ainakaan kovin suurta.

Säätöä

Tänään (maanantaina) olisi ollut analogisen säädön tentti. Jätin käymättä, sillä yhden viikonlopun epämäärätietoinen lukeminen ei riittänyt herättämään läpipääsytoiveita. Kesällä, hellesäiden ja työn lomassa on harvinaisen vaikeaa piiskata itseään nopeaa oppimista edellyttävään teholukemiseen.

Sain kuitenkin äsken kuulla että tämän päivän tentti oli aikaisempia vaativampi, ja että läpipääsy nykyisillä tiedoillani olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hyvä siis, että jäin töihin ja tienasin iltapäivän palkan, joka muuten olisi jäänyt työnantajan pussiin.

- - -

Outoa, miten nyt kesälläkin, kun pitäisi töiden jälkeen olla aikaa nauttia auringosta ja ennen kaikkea pelkästä olemisesta, olen onnistut järjestämään itselleni ohjelmaa käytännössä aamukuudesta iltakymmeneen. Viimeviikolla ainoa vapaa ilta oli se kun makasin vatsataudista kipeänä sängyssäni. Silloinkin olisi ollut ohjelmaa. Nyt taas tuntuu siltä että minuuttiaikataulu sanelee tekemiseni ensi maanantaihin asti. Mikä neuvoksi?

Hyviä uutisia

Perjantaina tuli kirje Technische Universität Darmstadtista, jossa luki että minut on hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi kyseiseen yliopistoon. Olin kyllä melko varma, että hyväksyntä tulee, mutta onhan tuo helpotus tietää, että varmasti on menossa. Nyt voisi siis alkaa etsiskelemään sitä asuntoa ja kirjoittelemaan rutkakaupalla stipendihakemuksia.

Toinen hyvä uutinen on, että läpäisin vihdoin erään tylsimmistä kursseista, johon olen TKK:lla osallistunut. Kyseessä oli matematiikan peruskurssi S2, ja arvosanaksi sain sen matalimman mahdollisen. En ymmärrä miksi matematiikka, vaikka se usein niin vaivattomasti sujuukin, ei kiinnosta pätkän vertaa. Ainoa hyvä puoli matematiikan kursseissa on, että pienellä työmäärällä saa ison kasan opintoviikkoja.

Olen saanut kunnian auttaa Norjan kuninkaan, Harald V:n, Suomen vierailun järjestelyissä, ja ajattelin sen kunniaksi nyt lähteä katsomaan itselleni uutta kravattia. Kirkkaanvihreä olisi hyvä väri.

Aiheen vierestä

Teoriani on, että kun blogissa käsittelee tarpeeksi leveästi aiheita, niin se löytyy helpommin googlesta, ja täten siitä tulee suositumpi.

Pitää siis vaan rohkeasti kirjoittaa kaikesta ja kaikista, ja tietenkin muodon vuoksi leipoa mukaan vähän sähköön liittyvää juttua. Eihän sähköteekkarin blogi voi käsitellä pelkästään teenjuontia ja rockmuusikoita. :)

Yllämainituista syistä kerron nyt Jouni Mömmöstä.

Jouni Mömmö oli suomalainen kulttimuusikko, joka soitti sähkökitaraa ja kirjoitti niin kauniin melankolista sävelmää, ettei siitä ole itku kaukana. Liiaksikin pullakahveilla istuneen sähköurakoitsijan näköinen mies sairasti oman sanansa mukaan kaikkea maanisdepressiivisyydestä ja liikalihavuudesta Hassis-psykoosiin ja jakomielitautiin. Kun muu bändi oli unohtanut itsenä ilosaarirokin olut-telttaan keikan ajaksi ei Jounilta mennyt sormi suuhun, vaan hän soitti ja lauloi lavalla yksikseen. Jouni kuoli lääkkeiden itse aiheutettuun yliannostukseen 1991.

- - -

Aiheen vierestä voin ilokseni kertoa että minäkin läpäisin tuon, tässä blogissa perusteellisesti vatvotun c-ohjelmoinnin tentin kuin ihmeen kaupalla. Pisteitä tuli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut.

Sain kuitenkin eilen harmikseni tietää, että hyvä ystäväni, joka on minua valovuosia parempi c-ohjelmoija ei ollut toisella yrittämälläkään läpäissyt tenttiä. Ikävä ajatella, että tentit, joiden pitäisi toimia tiedon mittareina, usein mittaavat vähintään yhtä paljon tentinkirjoitustaitoja.

Tenttiviikko

Niinhän siinä kävi, kuin pelkäsin. Neljä päivää sängyn pohjalla, pystymättä lukemaan tentteihin tai tekemään mitään järkevää.

Tänään oli sitten matikantentti, jossa en edes ymmärtänyt kysymyksiä. Kaikista eniten häiritsee se, kun näkee miten helppo tentti olisi voinut olla jos olisi lukenut hieman.

Vaikka olo oli tänään jo muuten ihan OK, tuntui päässä kovaa painetta ja korvassa kipua. Kävin lääkärillä, jonka mukaan minulla on sekä poskiontelontulehdus että korvatulehdus. Jännä juttu, en ole koskaan sairastanut kumpaakaan ja nyt sain sitten molemmat.

Viime vappuna minulta varastettiin lompakko, ja tänä vuonna päädyin sänkypotilaaksi ja koin elämäni pahimman vilustumisen, minkä seurauksena tenttiviikkoni meni päin puita. Saisivat puolestani kieltää koko juhlan.

Hidas tie menestykseen

Innovoin jatkuvasti uusia tapoja pysytellä tuolilla, kun päässä pyörii kuin olisi myrskyllä laivassa. Olen pitänyt kuumetta alhaalla särkylääkkeiden avulla, mutta eivät ne ole flunssaista oloani parantaneet. Krapulakin olisi erittäin siedettävä olotila tähän verrattuna.

Vappu oli ja meni, ja siitä tämä vilustuminenkin varmaan johtuu. Kun ohut haalari päällä haahuilee kaupungin viimassa ja kättelee jokaista puolitutun näköistä vastaantulijaa, niin pakostahan siinä epidemia syntyy. Vähän niin kuin tammikuun saapumiserien synnyttämät influenssat.

Eikä tämä pahemmin haittaisi, ellei tenttikausi olisi oven takana.

Joku fiksu on keksinyt että kaikki korkeakoulujen tentit pitää änkeä noin viikon pituiselle jaksolle. Jo lukiossa opitut todennäköisyyskaavat osoittavat että huono-onnisimmille viisi tenttiä saattaa helposti sattua kolmen päivän sisälle, niin kuin minun tapauksessani. Siitä syystä jouduin jo karsimaan pois kaksi tenttiä.

Jos nyt vilustumisen takia joudun karsimaan niitä vielä enemmän, rokottaa tämä minulta melko kasan opintopisteitä. Uusintatenttejä toki järjestetään, mutta nekin päivämäärät olen jo joutunut ottamaan käyttöön huonosti ajoitetusta Meksikon matkastani johtuen.

Olen myös huomannut että melkein minkä tahansa kurssin voi oppia noin viikon intensiiviopiskelulla, toisin sanoen aamusta iltaan pänttäämisellä. Jos siis eri kurssien tenttejä olisi järjestetty noin viikon välein, voisi vuodessa helposti suorittaa noin 30 pitkähköä (tentattavaa) kurssia. Vapaaviikkoja jäisi silti noin 20 ja tahti olisi nykyiseen verrattuna miltei kolminkertainen. Ainakin vapaaehtoisille saisi tällainen ”fast way to success” tie olla olemassa. :P

Sähkön imago?

Viitaten Jonin edelliseen tekstiin, niin olen hänen kanssaan yhtä mieltä sähkön kiinnostamattomasta maineesta nuorten keskuudessa. Mielestäni sähköllä ei ole selkeää imagoa, kuten esimerkiksi tietoliikennetekniikka alat ovat saavuttaneet trendikkään ja nuorekkaan maineen Nokian avustuksella. Sähkön imago ei ole huono, vaan se on mitäänsanomaton.

Vietin viime sunnuntain Helsingin Messukeskuksessa Omakoti –messuilla, jossa markkinoimme sähköala.fi- sekä urakoitsija.fi –sivustoja. Ständillä keskustelin mukanamme olleen sähköurakoitsijan kanssa sähköalan nykyisestä imagosta ja kuinka se on muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana. Toisin sanoen hän kertoi ja minä kuuntelin.

Sähköurakoitsijana lähes kolmekymmentä vuotta toimineena hänellä oli selkeä näkemys sähköalan radikaaliin inflaatioon. Alalta puuttuu ns. lippulaivayritys!

Sähköurakoitsija perusti urakointiliikkeensä vuonna 1980, jolloin ala oli vielä kova sana. Sähkö oli kaikkien huulilla ja sitä opiskelevat olivat korkealla nuorten keskinäisessä arvostusasteikossa. Hän sanoikin, että silloinen sähköalan yritys Strömberg oli vähän kuin Nokia nykyään. Strömbergillä töissä olevia katsottiin ylöspäin ja heitä pidettiin "kovina tyyppeinä".

Sähköala tarvitsisi jotain mediaseksikästä suurta alan toimijaa, joka imisi ja kiinnostaisi nuoria valitsemaan alakseen sähkön. Sähkön tarpeellisuus, kuten hyvin tiedämme, ei ole hävinnyt mihinkään.

Syksyllä saa tehdä töitä

Nyt näyttää viimein siltä, että päättäjät ovat huomanneet opiskelijoiden alhaiset tulorajat ja aikovat nostaa niitä. MTV3:n Kymmenen uutisissa (17.4.2007) esitetyssä jutussa kerrottiin tulorajojen nousevan 30 prosenttia ja opintotuen 15 prosenttia. Muutokset tapahtuvat kuitenkin aikaisintaan ensi vuoden alussa.

Erittäin iloinen olin jutussa haastateltujen opiskelijoiden mielipiteistä siitä, että tulorajojen korotus vaikuttaa heidän elämäänsä enemmän kuin opintotuen lisääminen. Itse yhdyn mielipiteeseen täysin. Pidän valtion meille tarjoamaa taloudellista tukea varsin merkittävänä. Asia minkä usein unohdamme on, että meille opiskelijoille maksetaan koulussa käymisestä ja uusien asioiden oppimisesta!

Eniten itseäni on kismittänyt juuri tulorajat, jotka käytännössä estävät työn tekemisen loppuvuoden puolella. Tulorajathan ovat verrannollisia nostettujen opintokuukausien määrään, mutta keskimäärin (9 nostettua opintotukea) opiskelijan tulorajat ovat tukikuukausilta n. 500 euroa ja tuettomilta n. 1500 euroa. Tästä nopeasti laskien päädytään siihen, että tulorajat ylittyvät helposti jo kesätöiden jälkeen. Ja tulorajojen ylittyessä on tukia maksettava takaisin.

Lyhyesti sanottuna tämä on tarkoittanut sitä, että työn tekeminen ei ole enää syksyllä viisasta. Saman rahanhan on saanut pelkästään sohvalla makoilemalla.

Henkistä pääomaa?

Opiskelija ei ole köyhä. – Tuolla otsikolla T-Lehteen kirjoitettu, Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden professori Paul Lillrankin kolumni, on herättänyt lukijoissa melkoista kärhämää. Suosittelen ehdottomasti kolumnin ja myös linkin takaa löytyvien kommenttien lukemista.

En tiedä onko tekstin pääpointtina sorsia sosiaalidemokratiaa vai sosiaalituen varassa eläviä, mutta ilmiselvä suvaitsemattomuus ja mustavalkoinen maailmankatsomus siitä ainakin huokuvat.

Lillrankin kirjoituksista saa sen käsityksen että vauraassa yhteiskunnassa ei materiaalista köyhyyttä ole, tai ainakin että sellainen poikkeuksetta johtuu ns. henkisestä köyhyydestä. Vaikea uskoa että syrjäytyneisyys ja sosiaaliset ongelmat katoaisivat koulujen ”kuria ja järjestystä” lisäämällä tai taloudellisin kannustimin. Silloin kun elämä potkii persuksille ja kunnolla, eivät talouspolitiikan porkkanat oikein jaksa hetkauttaa.

Opiskelijan hankkima henkinen pääoma saattaa tilanteesta riippumatta maksaa itsensä takaisin opiskelun jälkeen, mutta käsitys siitä, että maksu aina tulisi aineellisessa muodossa taitaa olla haave. Monen on tyytyminen pelkkään henkiseen pääomaan jonka rahallinen realisointi saattaa osoittautua mahdottomuudeksi. Silloin tonnikalalinjaa joutuu jatkamaan aikuisenakin.

Ulkomaille siitä!

”TEKin selvityksen mukaan ulkomailla opiskelleet saivat nopeammin työpaikan kuin muut ja ulkomailla harjoitelleet solmivat muita useammin pysyvän työsuhteen.”
Tätä Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osaston opintoneuvolan sivuilta lukemaani tekstiä sokeasti uskoen olen päättänyt lähteä ulkomaille työharjoitteluun. Ajankohdaksi olen suunnitellut tulevaa syksyä ja määränpääksi yli seitsemän miljoonan asukkaan Lontoota.

Mistä palkkani tulee?

Selvittelin harjoittelun käytännön järjestelyjä hieman Teknillisen korkeakoulun Ura- ja rekrytointi palvelusta. Kansainvälisestä suunnittelusta vastannut naispuolinen henkilö opasti minua perusteellisesti hakuprosessin eri vaiheista sekä kiitti minua vielä lopuksi siitä, että olen päättänyt lähteä ulkomaille harjoitteluun. Uskomatonta!

Opiskelijalle myönnettävät taloudelliset tuet suorastaan vaativat reissuun lähtöä. Ensinnäkin koululta on mahdollista anoa apurahaa jo matkustuskustannuksiin. (Eurooppa 200 euroa). Toiseksi, jos työnantaja sattuisi olemaan pihin puoleinen eikä arvostaisi teekkareiden suunnatonta ammattitaitoa taloudellisesti riittävällä määrällä, avaa koulu kukkaron nyörejään opiskelijalle. Apurahaa myönnetään harjoittelijalle siten, että kuukauden tulot (palkka + tuki) täydennetään 840 euroon kuukaudessa (kuitenkin max.500e/kk).

Näiden lisäksi Kelalta on mahdollista hakea asumislisää harjoittelua varten, jonka suuruus taitaa olla siinä 200 euron kieppeillä per kuukausi.

Näitä kun ynnäilee niin ei voi muuta kuin ihastella järjestelmäämme ja kuinka hyvin se tukee ulkomaille lähtijöitä. Tuntuisi suoranaiselta vääryydeltä jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Nyt täytyy vielä toivoa, että joku haluaa palkata Suomesta tulevan edullisen teekkarin