Aiheen vierestä

Teoriani on, että kun blogissa käsittelee tarpeeksi leveästi aiheita, niin se löytyy helpommin googlesta, ja täten siitä tulee suositumpi.

Pitää siis vaan rohkeasti kirjoittaa kaikesta ja kaikista, ja tietenkin muodon vuoksi leipoa mukaan vähän sähköön liittyvää juttua. Eihän sähköteekkarin blogi voi käsitellä pelkästään teenjuontia ja rockmuusikoita. :)

Yllämainituista syistä kerron nyt Jouni Mömmöstä.

Jouni Mömmö oli suomalainen kulttimuusikko, joka soitti sähkökitaraa ja kirjoitti niin kauniin melankolista sävelmää, ettei siitä ole itku kaukana. Liiaksikin pullakahveilla istuneen sähköurakoitsijan näköinen mies sairasti oman sanansa mukaan kaikkea maanisdepressiivisyydestä ja liikalihavuudesta Hassis-psykoosiin ja jakomielitautiin. Kun muu bändi oli unohtanut itsenä ilosaarirokin olut-telttaan keikan ajaksi ei Jounilta mennyt sormi suuhun, vaan hän soitti ja lauloi lavalla yksikseen. Jouni kuoli lääkkeiden itse aiheutettuun yliannostukseen 1991.

- - -

Aiheen vierestä voin ilokseni kertoa että minäkin läpäisin tuon, tässä blogissa perusteellisesti vatvotun c-ohjelmoinnin tentin kuin ihmeen kaupalla. Pisteitä tuli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut.

Sain kuitenkin eilen harmikseni tietää, että hyvä ystäväni, joka on minua valovuosia parempi c-ohjelmoija ei ollut toisella yrittämälläkään läpäissyt tenttiä. Ikävä ajatella, että tentit, joiden pitäisi toimia tiedon mittareina, usein mittaavat vähintään yhtä paljon tentinkirjoitustaitoja.

Päätä seinään

Tuli taas hoidettua jokakeväiset jo traditioksi tulleet Teknillisen korkeakoulun pääsykokeet. Alusta asti, vuodesta 2003, on ensimmäisenä hakutoiveenani ollut Tuotantotalouden osasto. Nyt on neljännet pääsykokeet takana eikä vieläkään taida kyseinen osasto minua opiskelijakseen kutsua.

Vaellan teknillisen ja kaupallisen ajattelumaailman välillä. Välillä on tunne, että tekniikka ja erityisesti sähkö on se oma juttu, kun taas joskus ko. opinnoissa painutaan niin syvälle teoriaan, että omin avuin sieltä ylös nouseminen ei vaan tunnu onnistuvan. Pelkkä kaupallinen koulutus tuntuu taas liian ontolta.

Pahinta epäonnistumisessa on se, että ei saa jotain mitä haluaa. Tulee tunne, että ei ole riittävän hyvä. Tätä on taas kunnianhimoisena, voitontahtoisena sekä ikuisena optimistina hyvin vaikeaa uskoa.

Luulen siis, että tulen käymään kokeet niin kauan kunnes valmistun. Ja tiedä sitten jos vierailisi niissä vielä senkin jälkeen.

Kuntohuippu kohdallaan

Eilen illalla tuli lopulta tieto mieltäni kauan piinanneen c-ohjelmoinnin tentin tuloksista. Harvoin sydän jyskyttää kouluasioihin liittyen niin paljon kuin etsiessäni omaa opiskelijanumeroani neljän sadan muun joukosta. Alin pistemäärä tentin läpäisyyn oli 13 pistettä kolmestakymmenestä.

Nyt voin ylpeänä todeta, että yhtään ylimääräistä työtä ei tenttiä varten tullut tehtyä. Oma pistemääräni oli nimittäin juuri kuuluisa epäonnenluku.

Pelaamalla sähköasentajaksi

Ensi syksyksi sähköalan ammattioppilaitoksille on tarjolla sähköasennuspeli, jota opiskelijat pelaavat neljän hengen ryhmissä. Pelissä suoritetaan mm. kaapeleiden vetoja, pistorasioiden kytkentöjä sekä tilataan tarvikkeita tukkuliikkeistä. Tavoitteena on suoriutua pientalojen sähköasennustehtävistä.

Tämä on mielenkiintoinen veto sähköalan toimijoilta opetuksellisten asioiden lisäksi myös alan houkuttelevuuden lisäämiseksi. Kuka 15-vuotias voi vastustaa kiusausta koulusta, jossa pelataan kouluaikana tietokonetta ja vielä kavereiden kanssa?

Viimeistä viedään

Teknillisen korkeakoulun tenttiviikko on kuumimmillaan sekä eri yliopistojen pääsykoepäivät lähenevät. Parhaiten tämän huomaa kirjastoissa, etenkin Otaniemessä.

Yhdeksältä aamulla parkkipaikkaa on enää turha yrittää kirjaston edestä löytää. Myös lukusalin 400 työpistettä alkavat täyttymään kellon vanhetessa niin, että ainoastaan yksittäisiä hajapaikkoja on jäljellä.

Itse olen puurtanut tällä viikolla kolme tenttiä. Tenteissä on käsitelty niin analogista säätöä kuin atomifysiikkaakin. Myös surullisen kuuluisa c-ohjelmoinnin tentti on suoritettu. Onneksi viimeinen tentti koittaa huomenna. Koealueena on 600 -sivuinen opus strategisesta johtamisesta. Jotta tenttiä ei tehtäisi oppilaille liian helpoksi, on koealueeseen lisätty vielä toinen 200-sivuinen kirja strategisen johtamisen koulukunnista.

Huomenna vuodatetaan siis lukukauden viimeiset hikipisarat, jonka jälkeen kirjojen kannet suljetaan kesän ajaksi. Työ odottaa, mutta kyllä se taas maistuukin.

Taas vähän vaihtojuttuja

Sen sijaan että harjoittelisin c-ohjelmointia huomiseen tenttiin, istun koneen ääressä ja surffailen nettikytköksiäni (sähköpostit, blogi, keskustelupalstat yms.) läpi. Pitäähän ne välillä tarkistaa!

Kävin tänään tulevien vaihto-opiskelijoiden infotilaisuudessa ja opin kaikenlaista mukavaa opintotuesta ja ulkomaantyön verotuksesta. Parasta oli kuitenkin tavata edellisvuoden vaihto-opiskelija joka oli sattumoisin käynyt juuri Darmstadtissa, jonne itse olen matkalla. Piristi kummasti kuulla että olen lähdössä aivan erinomaiseen kohteeseen. Sen lisäksi minulla on nyt yhteyshenkilö, jolta voin kysellä kaikenlaista ”Darmiin” liittyvää!

Olen myös jutellut isäni kanssa, joka jo hieman lupautui ajamaan minut autolla Saksaan ensi syksynä. Siinä tapauksessa saan mukaani kaiken lumilaudasta sähkökitaraan. Erinomaista!

Tenttiviikko

Niinhän siinä kävi, kuin pelkäsin. Neljä päivää sängyn pohjalla, pystymättä lukemaan tentteihin tai tekemään mitään järkevää.

Tänään oli sitten matikantentti, jossa en edes ymmärtänyt kysymyksiä. Kaikista eniten häiritsee se, kun näkee miten helppo tentti olisi voinut olla jos olisi lukenut hieman.

Vaikka olo oli tänään jo muuten ihan OK, tuntui päässä kovaa painetta ja korvassa kipua. Kävin lääkärillä, jonka mukaan minulla on sekä poskiontelontulehdus että korvatulehdus. Jännä juttu, en ole koskaan sairastanut kumpaakaan ja nyt sain sitten molemmat.

Viime vappuna minulta varastettiin lompakko, ja tänä vuonna päädyin sänkypotilaaksi ja koin elämäni pahimman vilustumisen, minkä seurauksena tenttiviikkoni meni päin puita. Saisivat puolestani kieltää koko juhlan.

Hidas tie menestykseen

Innovoin jatkuvasti uusia tapoja pysytellä tuolilla, kun päässä pyörii kuin olisi myrskyllä laivassa. Olen pitänyt kuumetta alhaalla särkylääkkeiden avulla, mutta eivät ne ole flunssaista oloani parantaneet. Krapulakin olisi erittäin siedettävä olotila tähän verrattuna.

Vappu oli ja meni, ja siitä tämä vilustuminenkin varmaan johtuu. Kun ohut haalari päällä haahuilee kaupungin viimassa ja kättelee jokaista puolitutun näköistä vastaantulijaa, niin pakostahan siinä epidemia syntyy. Vähän niin kuin tammikuun saapumiserien synnyttämät influenssat.

Eikä tämä pahemmin haittaisi, ellei tenttikausi olisi oven takana.

Joku fiksu on keksinyt että kaikki korkeakoulujen tentit pitää änkeä noin viikon pituiselle jaksolle. Jo lukiossa opitut todennäköisyyskaavat osoittavat että huono-onnisimmille viisi tenttiä saattaa helposti sattua kolmen päivän sisälle, niin kuin minun tapauksessani. Siitä syystä jouduin jo karsimaan pois kaksi tenttiä.

Jos nyt vilustumisen takia joudun karsimaan niitä vielä enemmän, rokottaa tämä minulta melko kasan opintopisteitä. Uusintatenttejä toki järjestetään, mutta nekin päivämäärät olen jo joutunut ottamaan käyttöön huonosti ajoitetusta Meksikon matkastani johtuen.

Olen myös huomannut että melkein minkä tahansa kurssin voi oppia noin viikon intensiiviopiskelulla, toisin sanoen aamusta iltaan pänttäämisellä. Jos siis eri kurssien tenttejä olisi järjestetty noin viikon välein, voisi vuodessa helposti suorittaa noin 30 pitkähköä (tentattavaa) kurssia. Vapaaviikkoja jäisi silti noin 20 ja tahti olisi nykyiseen verrattuna miltei kolminkertainen. Ainakin vapaaehtoisille saisi tällainen ”fast way to success” tie olla olemassa. :P