Milloin pääsee kotiin?

Saksan oudoista lukukausijärjestelyistä johtuen minulla on vielä ensimmäisen lukukauden tenttijakso meneillään. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita, täällä lukukaudet jakautuvat talvilukukauteen (lokakuu-tammikuu) ja kesälukukauteen (huhtikuu-kesäkuu). Tentit sijoittuvat lukukausien välimaastoon; omalta osaltani talvilukukaudella ajalle 30.1. – 16.4.

Täytyy sanoa, että pidän tavallaan järjestelystä. Tentit jakautuvat pitkälle aikavälille ja siten lukemiseen jää useimmiten vähintään pari viikkoa aikaa. Pitkä tauko hemli-maaliskuussa mahdollistaa myös hiihtmatkojen yms. tekemisen Alpeille. Jotenkin opiskelutahti ei näin järjesteltynä tunnu niin hektiseltä kuin Suomessa.

Huonja puoliakain tietenkin on, ja niistä merkittävin taitaa olla kunnon kesäloman puute. Suomessa opiskelijoilla on oivallinen mahdollisuus tehdä noin 3,5 kuukautta kesätöitä, ilman minkäänlaisia koulupaineita. Täällä puolestaan kesälukukauden tenttejä voi olla koko heinäkuun ja elokuun. Useimmat saksalaiset opiskelijat pitävät kunnolla lomaa vasta syyskuussa. Tästä epämukavasta syystä johtuen en vielä voi varmasti tietää milloin pystyn palaamaan Suomeen. Kesälukukauden tenttien ajankohdat selviävät vasta aikaisintaan huhtikuussa. Ikävänä lisänä kaikki tämä vaikeuttaa jo muuten hankalan oloista kesätyön metsästystä ensi kesäksi.

- - -

Nyt kuitenkin kuntosali kutsuu, joten ei kun pyörän selkään. Salilla stressi häviää, ja noin 10 minuutin pyörämatka käy oivallisesti lämmittelystä. Mukavana lisänä saksalaiset ovat salillakävijöina paljon sosiaalisempaa porukkaa kuin suomalaiset, joten kuntoillessa tulee usien hiottua myös kielitaitoja.

Paatos saattoi olla hyva tai...

Valitsin sitten jalkapallon labravuoron sijasta. Oliko se hyva paatos, siita voidaan vetaa paatokseni seurauksista johtuen kaksi eri johtopaatosta.

Yksi: professorini ei pitanyt ratkaisustani ja kysyikin minulta kumpi on minulle tarkeampaa tehoelektroniikka vai jalkapallo. Vastaushan oli luonnollisesti sydantani lahella oleva tehoelektroniikan kurssi. Selittelyiksi ei auttanut sen enempaa se, etta sain tiedon muuttuneista aikataulujarjestelyista tuntia ennen labroja, jolloin olin jo luvannut ystavilleni saapuvan otteluun tai sitten viallisesta koulun sahkopostistani. Han myos huomautti, (ei niin ystavalliseen savyyn) etta yksi virhe sallitaan, mutta toisesta lentaa ulos kurssilta.

Kaksi: valitsemalla jalkapallon sain useita uusia espanjalaisia ystavia koulustani. He auttavat minua kehittamaan kielitaitoani seka auttavat varmasti kaytannon asioissa koululla. Paasin myos heti paikalliseen kulttuuriin paremmin sisalle, koska he kutsuivat minut syomaan heidan ystaviensa kanssa tapasta turnauksen paatyttya.

Omassa puntarissani painaa numero kaksi enemman. En tosin tieda kuinka objektiivinen nakokulma minulla asiaan on. Taidan kuitenkin menna huomenna noyrana opiskelijana kysymaan professoriltani miten voisin korvata laboratoriovuoron, joka minulta jai valiin.

Koulua "12 tuntia"

Tanaan koulupaivani alkoi yhdeksalta, tai ainakin sen oli maara alkaa. Laboratoriota etsiessani nain sattumalta professorini ja kysyin hanelta missa tuntimme pidetaan. Vastaus oli hyvin nopea, espanjalaiseen tyyliin, etta han on lahettanyt sahkopostia kaikille opiskelijoilleen laboratoriovuoron myohaistamisesta tunnilla. Yhteenkaan minun viidesta eri sahkopostiosoitteesta ei ollut kuitenkaan tullut viestia.

Talla hetkella taistelen kovasti itseni kanssa siita, menenko kyseiselle tunnille vaiko pelaamaan osastomme sisaiseen jalkapalloturnaukseen, jotka siis menevat nyt uusien tuntijarjestelyiden takia paallekkain. Hmm...

Koulupaivani jatkuu kuntosalilla (johon on siis pitanyt varata internetista vuoro ja sinne taytyy silloin myos menna, muuten voi rangaistuksena olla jopa 3 viikon panna yliopiston aktiviteetteihin). Taman jalkeen on espanjankielen opiskelua parin tunnin ajan. Paivan kruunaa 19.30 alkava "innostava ja mielenkiintoinen" tehoelektroniikan luento, joka kestaa aina 21.30 asti. Eipa siis tarvitse illalla paljoakaan lampaita laskea.

Heidelberg

Kävin viikonloppuna Heidelbergin kaupungissa, joka on tavallaan pakkonähtävyys näillä alueilla liikkuville ulkomaalaisille. Miltei joka toinen kaupungin linnassa näkemämme kulkija oli amerikkalainen turisti. Pääsyy kaikkeen tähän lienee suurilta osin se, että kyseinen kaupunki on yksi harvoista saksalaiskaupungeista, jotka selvisivät toisesta maailmansodasta miltei vahingoittumattomina. Noin 140 tuhannen asukkaan kaupunki sijaitsee myös kovin kauniilla paikalla jokilaaksoineen ja vuorenrinteineen. Aurinkoisena pakkaspäivänä linnan tasolta avautuva näkymä oli ”saksalaisuudessaan” lyömätön.

Kaupunki on myös merkittävä yliopistokaupunki, ja täytyy sanoa, että tuon kauneuden jälkeen kotoinen Darmstadt vaikuttaa hieman arkisen tylsältä.

Talous vastaan tekniikka

Tänään alkoi International financial integration -kurssi, joka kuuluu osaksi sivuainettani, jota luen TKK:lla. Kurssi luennoidaan englanniksi, tosin espanjalaisen professorin toimesta (joka tarkoittaa käytännössä siis espanjan ja englannin kielen välimuotoa, englespanjaa).

Kurssin vaatimuksiin kuuluu läsnäolo tunneilla (poissaolojakin sallitaan tiettymäärä) ja siellä keskusteleminen erilaisista aiheista kuten talouden globalisoituminen sekä talouden integroituminen. Kotitehtäviä ei kuulemma tule eikä loppukoetta vaadita. Kurssi vastaa suomen opintopisteissä noin 3 pistettä.

Kun vertaan tätä kurssia esimerkiksi omassa tiedekunnassani (Valenciassa) opiskeltavaan tehoelektroniikan kurssiin, joka vastaa opintopisteissä 5, tuntuu siltä, että kursseihin vaadittava työmäärä ja niistä saatavat pistemäärät eivät ole ollenkaan linjassa keskenään. Tehoelektroniikassa luentoja on kahdesti viikossa, jonka lisäksi on yhdet harjoitukset. Teoria on hyvin vaativaa sekä tietenkin espanjan kieli, jolla siis kurssi luennoidaan, tuo minulle oman lisähaasteensa. Todellinen haaste tulee siinä, että KELA vaatii meiltä vaihto-opiskelijoilta kuitenkin tietyn määrän opintopisteitä kevään ajalta, jotta olemme oikeutettuja opintotukiin.

Mieleeni onkin tullut pitäisikö lukea helppoja (eikä välttämättä niin hyödyllisiä) talouskursseja, joilla turvaisin taloudellisen tilanteeni, vaiko yrittää suorittaa tutkintooni kuuluvia tärkeitä kursseja, joiden läpi pääsystä ei kuitenkaan ole takeita uuden kielen ja erilaisen vaatimustason takia.

Vanhat lähtevät, uudet tulevat

Täällä Darmstadtissa ensimmäinen lukukausi alkaa vihdoin olla ohi, ja useat vaihto-opiskelijat ovat pikku hiljaa lähtemässä kotiinpäin. Seuraava kuukausi onkin siis jäähyväisjuhlien kulta-aikaa. Tänään Felipe, brasilialainen jonka kanssa kävin muun muassa lumilautaliemassa, järjestää jäähyväiskekkerit, ja huomenna taitaa olla niin ikään brasilialaisen Edgairn vuoro (ylempi kuva). Ensi viikolla muun muassa turkkilaiset Selen ja Neslihan (alempi kuva) jättävät meille hyvästit.

Pääosa vaihtareista jää kuitenkin kahdeksi lukukaudeksi, eli noin heinäkuuhun asti, ja tietenkin uusi lasti vaihto-opiskelijoita saapuu myös lähiaikoina. Rytmi muistuttaa armeijan saapumieserien puolivuosittaista vaihtumista. Sillä erolla, että täältä lähdetään pääosin haikeissa tunnelmissa.

Viisi kurssia olen valinnut tulevaksi kevaaksi Valenciassa opiskeltavaksi. Kaksi kurssia luennoidaan espanjaksi, kaksi englanniksi ja yksi on espanjan kielikurssi. Espanjaksi pitaisi opiskella tehoelektroniikkaa (ELECTRÓNICA DE POTENCIA) ja mikropiireja (CIRCUITOS MICROELECTRÓNICOS). Englanniksi luen kurssit INTERNATIONAL FINANCIAL INTEGRATION seka PRODUCTION ENGINEERING AND OPERATIONS MANAGEMENT.

Espanjaksi luennoitavat kurssit vaativat 100 prosenttista keskittymista koko ajan. Silti, vain murto-osa luennoitsijan sanomasta menee paahani. Elektroniikka ja matematiikka ovat kuitenkin sen verran universaaleja kielia, etta luentojen seuraaminen on mahdollista ja niista jaa lopulta se ydin sanoma mieleen. Paljon taytyy varmasti kuitenkin tehda toita tuntien ulkopuolella.

Englannin kielisista kursseista minulla ei ole viela kirkasta kuvaa. Ensimmaiselle tunnille ei ilmaantunut opettajakaan. Sen verran saimme selville, etta edellisena paivana han oli ollut Portugalissa, mutta enempaa hanesta ei kukaan tiennyt. Toivotaan, etta han ilmestyy seuraavalle tunnille. Toinen englannin kurssista vaikutti mielenkiintoiselta: kurssiin sisaltyy mm. luentoja prosessien johtamisesta seka erilaisia projektitoita.

Naiden lisaksi olen mukana yliopistoni jalkapallojoukkueessa seka ilmoittautunut purjehduskurssille. Myos kuntosali, tenniskentat seka rantalentopallokentat ovat opiskelijoiden kaytettavissa. Tulevan kevaan viikot alkavat siis saamaan hiljalleen taytetta.

Lenkillä

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tein hieman normaalia pidemmän juoksulenkin kaupungin laitamille, ja löysin jalopuumetsän peittämän kukkulan jossa risteili juoksupolkuja. Matkalla harmitti, ettei kamera tullut mukaan, sillä auringon viistosti valaisema metsä oli häikäisevän kaunis ja toi mieleen Tolkinenin satumetsät. Siinä lomassa unohtui stressi ja murheet ja juoksujalkakin nousi reippaasti. Taidan jatkossa sunnata lenkkini samaiselle alueelle, sillä siellä riittää tutkittavaa. Pyörälläkin voisi pärjätä, ja muistan kuulleeni, että jotkain kukkulaisia metsäpolkja pitkin pääsee lähistöllä sijaitsevalle Frankensteinin linnelle. Pitää selvitellä asiaa. En malta odottaa miltä metsä näyttää lehtien puhjettua.

Kielikurssi oli hintansa arvoinen

Nyt olen lopulta saapunut Valenciaan, Campus de Veraan, jossa opiskelen tulevan kevaan. Asuntoni sijaitsee vain 7 minuutin kavelymatkan paassa kampusalueelta, Blasco Ibanez -nimisen kavelykadun varrella. Kadun varrella on paljon ravintoloita, kahviloita, baareja seka suurin osa opiskelijoista asuu alueella.

Ensimmainen kuva on tervetuliais -illalliselta, joka meille jarjestettiin heti kielikurssin alussa. Ruokana oli hyvin perinteisia espanjalaisia ruokalajeja: paljon tapaksia, merenelavia seka juomaksi viinia ja sangriaa.

Yleensa koulupaivan jalkeen menimme aina rannalle pelaamaan lentopalloa ja nauttimaan upeasta saasta. Rannalla oli myos helppo tutustua muihin Erasmus -opiskelijoihin, joista suurin osa onkin tullut Valenciaan. Itse suosittelen lampimasti kielikurssin ottamista ennen todellisen lukukauden alkamista, koska siella on mahdollisuus saada paljon uusia kavereita, jotka helpottavat huomattavasti sopeutumista uuteen ymparistoon.