Yrittäjää laiminlyödään

Hyvä ystäväni on todella yrittäjähenkinen ja hän on jo pidemmän aikaa järjestänyt omin voimin kansallisessa mittakaavassa erittäin suurta harrastejalkapalloilun tapahtumaa. Hän on halunnut luoda tapahtuman, joka olisi avoin kaikille urheilun ja jalkapallon ystäville, ilman mitään suurempia sitoumuksia ihmisten harrastaa lajia.

Suomen Palloliitto on kuitenkin ajanut asiaa alas koko kevään ajan vedoten mitä ihmeellisimpiin selityksiin. Lopulta he onnistuivat tavoitteessaan ja saivat yli tuhat harrastefutaajaa jäämään ilman yhtä heidän kesän kohokohtaa.

Kaikki tämä vain siitä syystä, että he haluavat pitää jokaisen tämän tyyppisen tapahtuman omissa hyppysissään, eikä kukaan ulkopuolinen saa tulla heidän ”apajilleen”. Uskomatonta, kun ottaa vielä huomioon, että Palloliitto nauttii Suomen Valtion tarjoamaa merkittävää avustusta, joka oli noin 1,5 miljoonaa euroa kuluvana vuonna!

Toivottavasti Palloliitto ei pääse pälkähästä, vaan ottaa vastuun ja hyvittää vääryydet ystävälleni sekä tapahtumaan ilmoittautuneille yli 90 joukkueelle.

Lue lisää aiheesta Helsingin Sanomien verkkoliitteestä.

Onko vihreys valttia?

Greenpeace on taas julkaissut vertailun maailman 14 johtavan elektroniikkavalmistajan ympäristöystävällisyydestä. Neljännessä raportissa maamme T&K veturi Nokia on kolmatta kertaa kärkisijalla.

Tässä yhteydessä ympäristöystävällisyyttä mitataan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen haitallisten kemikaalien määrällä ja yritysten kierrätystoiminnan ja sen raportoinnin perusteella. Myös asetetut tavoitteet vaikuttavat.

Apple - tuo toisinajattelijoiden suosikkityökalu - on vihdoin kavunnut pahannäköiseltä jumbosijaltaan sijalle 10. Kyseessä onkin valmistaja, jonka koneen ensiksi kuvittelisin vihreän maailmanpelastaja-aktivistin työpöydälle. Ehkä olen ollut väärässä, tai sitten toisinajattelun ja erilaisuuden mentaliteetti on tärkeämpi valttikortti, kuin se samanhenkisten usein arvostama vihreys.

Pakkokesäloma

Viimeistä vuottaan voimassa olevat tiukat tulorajat synnyttävät yhden positiivisen ongelman, pakkokesäloman. Tulorajojen ylittyessä nykyään niin helposti, ajaa se nuoret opiskelijat palkattomalle kesälomalle ja vielä hyvällä omatunnolla.

Koska tienata ei saa liikaa, niin lomaa on pidettävä vaikka se kuinka näin kesä aikaan harmittaa. Täytyy tietysti muistaa, että tällainen positiivinen ongelma ei suinkaan siunaannu kaikille. Loma mahdollisuudet riippuvat suurelta osin työnantajasta ja kyseessä olevan alan toiminnasta.

Meille on sattunut tässä suhteessa tuuria. Sähköurakoitsijoiden itse ollessa lomilla pääosin heinäkuun, tarkoittaa se myös toimistossamme hiljentyvää aikakautta.

Eli ei kai auta muuta kuin lähteä ”ansaitulle” lomalle, kun oikeastaan muutakaan ei voi.

The Man Machine

Poden tällä hetkellä varmaan jonkinlaista sähköteekkariuteen liittyvää identiteettikriisiä, sillä pyrin jatkuvasti löytämään itsestäni ja toiminnastani asioita jotka yhdistäisivät minut tuohon opintoalaani.

Tulos ei ole ollut kovin rohkaiseva, mutta ainakin musiikin osalta huomasin voivani pitää itseäni jonkin sortin ”sähkömiehenä”. Soitanhan sentään sähkökitaraa, ja levykokoelmastani ehkä 5 % on elektronista musiikkia. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen viimeaikoina huomannut tarttuvani herkemmin akustisen kitaran, kuin sähkökepin varteen. Näin ei millään olisi voinut käydä kolme vuotta sitten. Yrittääkö alitajuntani kenties viestittää, että kohtaloni on siirtyä täyspäivähankenilaiseksi?

Ei. En voi hyväksyä sitä. Kerran sähköteekkari, aina sähköteekkari… vai miten se nyt meni?

- - -

Kun tuo elektroninen musiikki nyt tuli puheeksi, voisin suositella kaikille kokeiluhenkisille ainakin seuraavia, enemmän tai vähemmän kokeellisen musiikin virtuooseja: Autechre, Bogdan Raczynski, Coil, Merzbow, Psychic TV, Röyksopp, Ulver. (Linkit Youtube-videoihin.)

Yli kaikkien muiden kohoaa sähköisyydessä kuitenkin 1970-luvun Kraftwerk, joka muun muassa kappaleillaan Ohm Sweet Ohm, The Robots ja It's More Fun to Compute innostaisi humanistinkin harrastamaan piirianalyysiä.

Mitkä ihmeen arvosanat?

Sain vihdoin viimeiset tulokset kevään tenteistä. Arvosanat, joiden painotettu keskiarvo tällä kertaa oli 1,25, eivät todellekaan ole mairittelevia. Syytän siitä tenttiviikkoon osunutta poskiontelotulehdusta. Hyvä silti, että pääsin läpi.

Toisaalta keskiarvolla ei enää taida olla mitään merkitystä, sillä ainoa taho, jonka olen huomannut katsovan keskiarvoja on TKK:n kansainvälisten asiain toimisto vaihtostipendejä myöntäessään. Ja vaihtostipendin olen jo saanut. Työnantajiakin on mistä valita, ja jos se yksi kymmenestä pitää opintosuoritteen keskiarvoa tarkastamisen arvoisena, ei kyseinen työantaja varmaan ole minua varten.

Sitä paitsi, jos karjanhoitoa opiskellut maanviljelijä on Suomen rikkain mies, ja oikeustieteen kandidaatti maamme Bob Dylan, voisi äkkipäinen päätellä, että koulutuksella ei ole väliä. Ei ainakaan kovin suurta.

Ei kokkoa tänä juhannuksena

Nonii, nyt on liput ja laput Pyhä-Luoston matkalle hankittu! Murkinat on ostettu ja rinkkaa pakkailtu. Huomenna töiden jälkeen lähtee yöjuna kohti Rovaniemeä.

Tarkoituksena on siis viettää erilainen juhannus Lapin tuntureita kipuillessa. Paluu Helsinkiin ajoittuisi maanantaiaamuun, joten töihin meno saattaa hieman myöhästyä normaalista. Onneksi on joustava työnantaja.

Retken kuin retken suunnitteluun voin lämpimästi suositella Luontoon.fi nettisivuja. Sieltä löytyy muun muassa kattavasti tietoa Suomen kansallispuistoista, ja rautalangasta väännettyä yleisasiaa kaikesta erämatkailuun liittyvästä. Reitti- ja juomavesitiedot, varuste- ja ruokalistat sekä kulkuyhteysohjeet ovat ainakin tulleet tarpeeseen.

Keli on säätietojen mukaan poutainen ja kirkas. Nyt saa vaan toivoa, että matkakumppanina toimiva tyttöystävä pysyy koko matkan yhtä aurinkoisena.

Tasa-arvo ei ole yltänyt arvonimiin

Tasavallan presidentti on myöntänyt vuodesta 1918 lähtien arvonimiä reilut 12 000 kappaletta. Näistä vain 885 nimeä on siunaantunut kauniimmalle sukupuolelle. Ihme onkin ettei tästä ole nostettu vielä meteliä julkisuudessa.

Arvonimien saaminen ei ole halpaa puuhaa ainakaan niitä esittäneille tahoille. Lentokapteenin status kustantaa 330 euroa, kalatalousneuvos 6200 euroa ja vuorineuvoksesta joutuu pulittamaan veroja yli 48 000 euroa.

Miksi niin vaikeaa olla esillä?

Työnpuolesta lehtijuttuja ja artikkeleita kirjoittaessa tulee ihmeteltyä suomalaisten epäilevää asennetta julkisuuteen, edes pieneen sellaiseen. Olen ymmärtänyt, että tätä ilmenee etenkin sähköalalla, joka nimenomaan eniten kaipaisi hyvää markkinointia ja julkisuutta.

Joidenkin pienten yritysten edustajien luulisi olevan innoissaan jos heille tulee mahdollisuus päästä alan lehteen lyhyehkön artikkelin kautta. Kuitenkin jotkut pitävät tätä turhanpäiväisenä ja toteavat, että miksi heistä pitäisi juttu tehdä, eiväthän he ole mitenkään erikoisia.

Jos minulla olisi vaikkapa Sottungan kunnassa (muuten Suomen pienin kunta) toimiva sähköurakointiliike ja minulta kysyttäisiin halukkuutta esitellä yritykseni toimintaa esimerkiksi kuukausittain ilmestyvässä Sähkömaailmassa, niin olisin enemmän kuin innoissani kertoessani heille yrittäjyydestä ja sähköalan markkinoista Ahvenanmaalla, vaikka niissä ei olisi tippaakaan mitään erikoista.

Taannoin yksi sähköasentaja opiskelija vastasi hieman arastellen kysymykseeni hänen haastattelumahdollisuudestaan, että eipä tuo taida kannattaa, kun löydät varmaan jonkun mielenkiintoisemmankin henkilön kuin minä. Onneksi hän lopulta ymmärsi, että mitään Idols-tähteä en ole etsimässä, vaan aivan tavallista suomalaista, joka kiinnostaa aivan tavallisia suomalaisia.

Onaniemi?

Löysin Polyteekkari-lehden sivuilta valaisevan artikkelin:

Silloin nauroin teekkarimiehelle - Tytöt kertovat mikä teekkaripojissa naurattaa niin paljon

Hauskaa, mutta totta.

Pakoon töitä, koulua ja sähkövempaimia

Vietin viikonloppuna yön nuorisojärjestöni kanssa Nuuksion kansallispuistossa. Luonnossa ruoka maistuu, ja vaikka lepoa ei tulisi kuin muutama tunti yössä, on olo kotiin tullessa ihmeen rauhallinen ja stressitön.

Nyt, eräkärpäsen puraistua suunnittelen jo kunnon vaellusreissua pohjoissuomeen. Juhannuksena olisi kiva lähteä vaikka Pyhä-Luoston kansallispuistoon pariksi päiväksi maisemia katselemaan. Lähtö riippuu monista tekijöistä, joista vähäisin ei taida olla junalippujen saatavuus.

Vaikka sanotaan, että ulkona pitäisi varoa kylmää säätä ja vilustumista, tuntuu minusta aina siltä, että metsäreissulla nuha kuin nuha häviää taivaan tuuliin. Viimeviikolla tuntui painetta poskionteloissa, ja pelkäsin jo että se kuukaudentakainen tulehdus on palaamassa, mutta tuo tunne hävisi kuin ihmeen kaupalla laavussa vietetyn yön aikana.

Suurin uhka terveydelle taitaa varmaankin olla pölyinen sisäilma eikä niinkään se ulkona puhaltava viima. Tai sitten olen ”allerginen työlle” niin kuin viereisessä huoneessa juuri aivastellut työtoveri asian ilmaisi.

Ihanneasunnon metsästys

En ole vielä ehtinyt kunnolla paneutua asunnonhankintaan ensi syksyn ulkomaanopintoja varten. Kuten kerran mainitsin, olen kuullut, että Darmstadtista on erityisen vaikea löytää opiskelija-asuntoa. Suuri osa vaihto-opiskelijoista on kaupunkiin tullessaan vailla asuntoa, ja he joutuvat välillä viettämään ensimmäiset viikot kaverin luona tai matkustajakodissa.

En aio kärsiä tuota ankeaa kohtaloa, joten tein seuraavan kriteerilistan ja päätin tehdä töitä yötä päivää, kunnes sopiva läävä löytyy.

Ideaaliasunnon kriteerilista (tärkeysjärjestyksessä):

- Ei hometta

- Huonetoverit saksalaisia ei-tiukkapipoja

- Sijainti siellä missä tapahtuu

- Ilmainen nettiliittymä

- Vuokra olematon

- Tiskikone

Nämä kaikki on saatava. Ensimmäinen on varmaan vaikein täyttää, ja toista on etukäteen vaikea tarkistaa. Yllämainittujen lisäksi en oikeastaan tarvitse mitään.

Sähkön sinistä

Tähän mennessä on tuntunut siltä, että olemme olleet vain jonkun blogin kirjoittajia. Tämä sen takia, että emme olleet blogimme luomisprosessissa mukana. Sen hoiti nimittäin ihana ex-esimiehemme Mari. Tänään päätimmekin tehdä sivustamme meidän näköisemme.

Pohdimme Jonin kanssa blogimme eri taustavaihtoehtoja sekä sen ulkoasua kokonaisuudessaan. Yksi tausta koostui isoista vihreistä palkeista, jotka loivat luonnonläheisen ympäristön. Tajusimme, että tämän täytyi kuulua Maatalous-metsätieteellisen opiskelijoille. Toisessa vaihtoehdossa esiintyi vanhanajan tekstiä sekä huolitellun tarkkaa ruskeaa rajausta reunaviivoissa. Tämäkään ei tullut kyseeseen, koska emme halunneet varastaa ”oikislaisten” blogipohjaa.

Seuraavat eteemme tulleet vaihtoehdot olivat väritykseltään liian raskaita tai liian räikeitä, pääosin täysin mitäänsanomattomia. Etsimme raikasta, piristävää ulkoasua, joka kuvaisi tekniikkaa ja sähköä, mutta ei kuitenkaan sillä tavanomaisen korrektilla ulkoasulla. Tämän takia päädyimme edessänne näkyvään muottiin.

Nykyäänhän on niin, että sisältö on vain osa menestyvää konseptia. Ulkonäkö on se toinen, ja välillä jopa tärkeämpi osa. Tämä monesti sähkön markkinoinnissa unohdetaan.

Säätöä

Tänään (maanantaina) olisi ollut analogisen säädön tentti. Jätin käymättä, sillä yhden viikonlopun epämäärätietoinen lukeminen ei riittänyt herättämään läpipääsytoiveita. Kesällä, hellesäiden ja työn lomassa on harvinaisen vaikeaa piiskata itseään nopeaa oppimista edellyttävään teholukemiseen.

Sain kuitenkin äsken kuulla että tämän päivän tentti oli aikaisempia vaativampi, ja että läpipääsy nykyisillä tiedoillani olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hyvä siis, että jäin töihin ja tienasin iltapäivän palkan, joka muuten olisi jäänyt työnantajan pussiin.

- - -

Outoa, miten nyt kesälläkin, kun pitäisi töiden jälkeen olla aikaa nauttia auringosta ja ennen kaikkea pelkästä olemisesta, olen onnistut järjestämään itselleni ohjelmaa käytännössä aamukuudesta iltakymmeneen. Viimeviikolla ainoa vapaa ilta oli se kun makasin vatsataudista kipeänä sängyssäni. Silloinkin olisi ollut ohjelmaa. Nyt taas tuntuu siltä että minuuttiaikataulu sanelee tekemiseni ensi maanantaihin asti. Mikä neuvoksi?

Kaksi pyörää vaihtui kahdeksaan

En hypännyt viikonloppuna pyörän selkään. Idea kuivui lähinnä siihen, kun tajusin kuinka aikaisin olisi lauantaina herättävä, jotta pääsisin perille edes kohtuulliseen aikaan. En pidä silti itseäni laiskana.

Lauantaina rullaluistelin päälle kaksikymmentä kilometriä, jonka jälkeen voimat/into loppuivat, ja matkasin loppumatkan kotiin bussilla. Sunnuntaina puolestaan löin 18 väylää golfpalloa Ringside Golf:ssa. Näillä lyöntitaidoilla golfin voi laskea kovaksikin urheiluksi. Reippaasti toistasataa lyöntiä kuluneen nelituntisen rupeaman jälkeen hiki todellakin virtaa.

Tajusimme muuten Jonin kanssa tänään kahvitauollamme sen, että ensimmäinen ”sähkö” –sanan sisältävä kurssi on edessämme tulevana syksynä (4. vuosi), sekin tosin vapaaehtoinen.

Energian juhlaa

Katsellessa tulevan viikonlopun säätiedotuksia unohtuu takana ollut tuskallisen pitkä ja pimeä talvi. Vaikka viime talvenakaan ei kovin kylmä ollut, niin jatkuva pimeys on vaan masentavaa.

Tuntuu, että henkilökohtaisen energian määrä on suoraan verrannollinen päivässä olevan valoisan ajan pituuteen. Tällä hetkellä valoisuuden vallitessa lähes kellon ympäri tuntuu siltä, että energiaa riittäisi mihin vaan. Tekisi mieli olla jatkuvassa liikkeessä.

Tulevaksi viikonlopuksi suunnittelenkin pyöräreissua Hämeenlinnaan. 020202:n reittipalvelu antoi matkan pituudeksi 102,2 kilometriä. Kävellen ohjelma arvioi aikaa menevän hieman päälle 19 tuntia. Pyörällä tuskin kolmasosaa siitä.

En vain ole polkenut pyörää neljään vuoteen ja epäilen, että takalistoni kipukynnys ei ole riittävä tuolle matkalle. Saa nähdä, riittääkö energia hyppäämään pyörän selkään vai pitäisikö sittenkin valita vain aurinkotuoli ja Leppävaaran range.

Hyviä uutisia

Perjantaina tuli kirje Technische Universität Darmstadtista, jossa luki että minut on hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi kyseiseen yliopistoon. Olin kyllä melko varma, että hyväksyntä tulee, mutta onhan tuo helpotus tietää, että varmasti on menossa. Nyt voisi siis alkaa etsiskelemään sitä asuntoa ja kirjoittelemaan rutkakaupalla stipendihakemuksia.

Toinen hyvä uutinen on, että läpäisin vihdoin erään tylsimmistä kursseista, johon olen TKK:lla osallistunut. Kyseessä oli matematiikan peruskurssi S2, ja arvosanaksi sain sen matalimman mahdollisen. En ymmärrä miksi matematiikka, vaikka se usein niin vaivattomasti sujuukin, ei kiinnosta pätkän vertaa. Ainoa hyvä puoli matematiikan kursseissa on, että pienellä työmäärällä saa ison kasan opintoviikkoja.

Olen saanut kunnian auttaa Norjan kuninkaan, Harald V:n, Suomen vierailun järjestelyissä, ja ajattelin sen kunniaksi nyt lähteä katsomaan itselleni uutta kravattia. Kirkkaanvihreä olisi hyvä väri.