Suomalaiset ovat rehellisiä

Espanjan kielen intensiivikurssi alkaa olla nyt lopuillaan. Tänään oli tentti ja huomenna on todistusten ja arvosanojen vuoro. Kurssi on ollut monella tapaa hyödyllinen ja näihin viimeiseen kahteen viikkoon on kuulunut paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua. Tarjolla on ollut erilaisia ekskursioita, retkiä, urheilua ja paljon juhlia.

Koulu alkaa taalla Gandiassa, joka siis on tunnin ajomatkan paassa Valenciasta, noin 9.30. Taman jalkeen opiskellaan pari tuntia, jonka jalkeen siirrytaan ns. brunssille puoleksi tunniksi. Iltapaivalla on viela kahden tunnin mittainen oppitunti, josta alkaa opiskelijoiden vapaa-aika. Koulusta siirrytaan hiljalleen rannalle ja parhaina paivina siella on jopa 30 Erasmus-opiskelijaa pelaamassa lentopalloa ja jalkapalloa. Auringon laskiessa (n. klo 6-7) alkaa illallisen valmistelun aika. Ruoka syodaan yleensa yhdessa vajaan kymmenen hengen porukoissa. Juhlia taalla on melkein joka paiva. Ruoan jalkeen ihmiset alkavat nauttimaan virvokkeita, tosin eri tavoin kuin Suomessa. Taalla ei juoda itsea tolkuttomaan humalaan, vaan olutta ja viinia kaytetaan tosiaan seurustelujuomana. Yokerhoihin lahdetaan sitten 12 jalkeen. Keskimaarainen uniaika pyorii siina 3-6 tunnin valilla. Tata tosin kestaa vain nama ensimmaiset kaksi viikkoa. Taman jalkeen ainakin pitaisi alkaa "todellinen" opiskelu Valencian yliopistolla.


Tämän päivän tentti oli ensimmäinen kerta kun todella havaitsin eron Suomessa opiskeluun. Jokainen luokalla ollut (lukuun ottamatta suomalaisia) teki kaikkensa "luntatakseen" kokeessa. Hiemankin kun opettajan pää kääntyi, alkoi armoton papereiden liikuttelu ja supina. Oli hauskaa seurata, etta luokassa olleiden suomalaisten (noin 5) paat olivat tiukasti paperissa, mutta melkein kaikkien muiden (etenkin saksalaisten :) ) paat pyorivat kuin tuuliviirit.

On asunto, mutta...

Nyt minulla on asunto! Tama olikin se asia minka toivoin voivani kirjoittaa seuraavassa tekstissa. Asunto on yhdessa kahden ranskalaisen ja yhden itavaltalaisen kanssa. Huoneistossa on kolme huonetta, kaksi vessaa (yksi suihku), keittio, olohuone ja parveke. Kaikki vaikuttaa muuten hyvalta, mutta kolme huonetta ja nelja ihmista aiheuttavat pienta mietintaa siita, kuinka kaytannon asumisjarjestelyt sujuvat.

Luultavasti jatkan viela asunnon etsintaa, mutta tarkeinta on, etta nyt on ainakin katto paan paalla ensimmaiset paivat.

Kavin muuten viime viikolla ilmoittautumassa kouluun ja omalle osastolleni. Kampus alue vaikuttaa upealta: kolme taysikokoista jalkapallokenttaa, sisauimahalli, tenniskenttia, sulkapallokenttia, kolme kuntosalia ja jne. Naiden lisaksi viihtyisat ruokalat, kahvilat ja lahes 30 000 opiskelijaa (joista 600 on Erasmuksia, kuten mina) pitavat varmasti kevaan vilkaana ja tapahtuma rikkaana.

Aah, vihreää teetä ja lumilautailua..

Metsästin tänään erästä teekauppaa puolen tunnin ajan. Turhaan. Oikeaa tietä (Alexanderstraße) ei löytynyt ja jokaisella ohikulkijalla oli oma mielipiteensä siitä, missä tie ja mahdollinen kauppa sijaitsevat. Päädyin kuitenkin lopulta marokkolaismiehen päivittäistavarakauppaan ja löysin sieltä oivaa todella edullisen hintaista gunpowder vihreää teetä. Ei ollut siis mitenkään turha reissu.

Tein viime viikonloppuna brasilialaisten Felipen (kuvassa oikealla) ja Edgarin kanssa kolmen päivän reissun Saksan alpeille, Garmisch-Partenkircheniin. Sää oli mitä mainioin ja koko paikka antoi erittäin hyvän ensivaikutelman. Rinteet olivat samaa kokoluokkaa, kuin Itävallan ja Sveitsin laskettelukohteissa, mutta hintataso oli huomattavasti huokeampi. Taidan poiketa uudestaan noin viikon reissulle jos vain aikataulu ja lompakko antavat myöten! Harmi vain, että varusteeni ovat Suomessa; laudan vuokraaminen ei ole pelottavan kallista, mutta vuokratut kengät kyllä haisevat pelottavan pahalle ja lauta oli ainakin tällä kertaa melko teroittamaton.

Asunnon etsintaa

Hiki virtaa ja vasyttaa. Ei kyllakaan opiskelujen, saan tai rantalentopallon takia. Asunnon etsinta ja niista kilpaileminen muiden satojen halukkaiden kanssa on stressaavaa. Itse olin eilen neljassa kamppaesittelyssa, jossa yhdessakin asunnossa oli samaan aikaan 5 muuta hakijaa ja 15 oli jo kaynyt ennen meita. Kaikki me taistelimme yhdesta vapaasta huoneesta.

Taalla kamppaa haetaan joko netin kautta tai sitten valotolpissa olevien ilmoitusten perusteella. Sitten kun haluamansa kohteen loytaa, niin on soitettava vuokraajalle ja sovittava tapaaminen. Tapaamisen jalkeen ei auta muuta kuin odotella vastausta vuokraajalta, jos sellaista on edes tulossa. Itse olen tuijottanut koko paivan puhelintani, josko he soittaisivat ja kertoisivat iloisia uutisia eilisesta asunnosta, jota olin katsomassa.

Muuten elama taalla on ollut mukavaa, mutta hektista. Kunhan asuntoasiat tulevat jarjestykseen, niin yksi ja se isoin murhe vierahtaa pois harteilta.
Huomenna on edessa taas koko paiva Valenciassa asuntoa metsastaessa. Toivottavasti seuraavalla kerralla voin jo kirjoittaa MINKALAINEN asunto minulla on.

5.55 Helsinki-Barcelona

Huomenna on lähtö Valenciaan. Matkasta tulee mielenkiintoinen: aamulla saavun Barcaan, josta pitäisi hypätä junaan kohti Valenciaa. Sieltä lähtee juna kolme kertaa päivässä Gandiaan, jossa hostellini sijaitsee. Hyvällä tuurilla matka Barcasta asuntooni kestää alle kuusi tuntia, huonolla puolestaan 12.

Ennen matkaa hoidettavia asioita on yllättävän paljon: kouluasiat, työasiat, kansainvälisen harjoittelu raportin työstäminen, vakuutukset, pankkiasiat sekä tietenkin pakkaaminen. Puolen vuoden vaatteet ja tavarat on saatava 65 litran rinkkaan mahtumaan. Armeijassa opitut viikkaustaidot tulevat nyt koetukselle.

Ensimmäiset kaksi viikkoa asun soluasunnossa jakaen huoneeni Benjamin nimisen henkilön kanssa. Kovasti olen yrittänyt miettiä missä maissa nimeä käytetään naispuolisilla henkilöillä, mutta kai se on uskottava, että ei Uuden-Seelannin tuurini toistu. Siellä kämppäkavereinani oli nimittäin kaksi paikallista 19-vuotiasta opiskelijatyttöä.

Tieteiden poikki

Tänään olen opiskellut muun muassa ihmisen näköaistin toimintaa. On mielenkiintoista huomata miten paljon kyseisen aistin huomioiminen on vaikuttanut ja vaikuttaa nykypäivän videotekniikkaan.

Esimerkiksi elokuvien ja television virkistystaajuus on tarkalleen määräytynyt näköasitimme mukaan. Liike havaitaan sulavana jos kuvaa muutetaan vähintään 24 kertaa sekunnissa ja ärsyke vaikuttaa vakaalta jos se välkkyy vähintään 50-60 Hertsin taajuudella. Myös verkkokalvon kyky erottaa kontrastieroja määrää pitkälti miten digitaalista videoaineistoa voi muokata ja yksinkertaistaa ilman, että katsoja havaitsema laatu heikkenee merkittävästi.

Aineisto kuuluu Digital Video and Audio Processing kurssin johdausosuuteen. Kyseinen kurssi on ainoa englanninkielinen kurssi jota olen suorittamassa. Saksankielisiin kursseihin en vielä ole ehtinyt syventyä, mutta pääasiassa tilaintegraaleista ja tilastotieteistä koostuvan aineiston ei uskoisi olevan kovinkaan vaikeaymmärteistä vieraalla kielellä.

Takaisin saksalaisen byrokratian pariin

Saksaan paluu pari päivää sitten tuntui oudon kotoisalta. Melkein niinkuin tätä kaikkea olisi ollut ikävä. Jopa omaa pikku huonettani, jonka ikkunamekanismi on rikki, niin, että kylmää ilmaa valuu taukoamatta sisään ja joka on niin pieni, että kulmasta kulmaan kävelee kahdella askeleella, olen tavallaan kaivannut. Miltei poikkeuksetta kaikki muut tapaamani vaihto-opiskelijat valittavat pimeän Saksan kurjuutta ja kylmiä ilmoja ja ikävöivät lämpimiin koteihinsa. Pohjoismaalaiselle tilanne taitaa olla hieman päinvastoin. Tänäänkin lämpöä on riittänyt noin 12 celsiusasteen verran.

Ilmoittauduin myös vihdoin kevään tentteihin. Suomessa moinen onnistuu usein vielä viikkoa tai päivää ennen tenttiä, ja tietenkin internetin välityksellä. Täällä on noin kuukausi etukäteen matkattava osastolle, jossa virastotäti ottaa vastaan ja pyytää täyttämään kasan papereita joihin täytetään kaikki mahdollinen tieto itsestä ja suoritettavista kursseista. Samalla pitää jättää itsestään valokuva. Tiedot käytännössä kopioidaan eräästä listasta ilmoituspaperiin. En esimerkiksi ymmärrä miksi minun on täytettävä tentti-ilmoittautumiseeni tiedot siitä kuinka monta opintopistettä mistäkin kurssista saa, ja kuka kurssia luennoi, kun heillä joka tapukessa on tiedot toisella paperilla. Kaiken tuon täyttämisen jälkeen kyseinen täti joka tapauksessa varmasti vain kopioi tiedot johonkin sähköiseen tietojärjestelmään ja tilanne on sama kuin se olisi netti-ilmoittautumisen tapauksessa ollut. Yksi ihminen vain tekee turhaan töitä.

Tuohon ongelmaan törmää täällä joka tapauksessa kovin usein, ja joskus tuntuu siltä, että Saksa helposti voisi nousta jälleen maailman suurimmaksi talousmahdiksi, jos tietotekiikkaa vain osattaisiin hyödyntää niinkuin muualla maailmassa. Täällä keskimäärin kolme ihmistä tekee sen työn, jonka Suomessa hoitaa yksi työntekijä ja tietokone.

Lähtö Espanjaan lähestyy

Kahden viikon päästä opiskelen Valenciassa espanjan kieltä. Helmikuun alussa alkaa puolestaan lukukausi uudessa yliopistossa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi kieli, paljon on taas muuttumassa.

Nyt, kahden Suomessa vietetyn viikon jälkeen, alkaa innostus ulkomaille lähtöön viimein kasvaa. Suoritan siis kevät lukukauden Valenciassa sijaitsevassa teknillisessä yliopistossa, sähköalan kursseja opiskellen. Takaisin olisi määrä tulla kesäkuussa 2008.

Puolentoista vuoden espanjan kielen opiskelun jälkeen, josta on nyt kulunut yli vuosi, en ole enää varma kuinka hyvin kieltä osaan. Toisaalta, siellähän sitä kieltä oppii. Mutta taas toisaalta, jos kurssejani ovat tehoelektroniikka ja puolijohdetekniikka ja niiden opiskelu suomeksikin tuottaa haasteita, on keväästä tulossa hikinen muutenkin kuin säiden osalta.