Saksan kansan suuri pettymys

EM-voitto jalkapallossa meni sitten loppujen lopuksi Espanjaan, joten Saksalaisten juhlinta jäi näkemättä. Saksalainen kämppäkaverini sanoi murtuneensa voitosta niin, että joutui pelin jälkeen juoksemaan ulos oksentamaan. Surun täytyi olla iso, sillä en ole milloinkaan aikaisemmin kuullut, että pettymys voisi aiheuttaa niin kirjaimellista pahoinvointia. Oluellakaan ei kuulema ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Katsoin pelin eräässä keskustan kulmilla sijaitsevassa pääasiassa opiskelijoille takoitetussa yökerhossa, jossa oli muutama videoprojektori heijastamassa ottelua seinille. Samaiseen lukaaliin saapui myös kohtalainen joukko espanjalaisia vaihto-opiskelijoita, joten sain loppujen lopuksi kuitenkin muutaman iloisen juhlintakuvan. Saksalaiset valuivat hiljaisina ja huomaamattomina kotiin pelin jälkeen, kun espanjalaiset isoine lippuineen ja punaisine teepaitoineen lähtivät uimaan keskustan suihkulähteeseen.
Harmi, ettei Tapsa enää ole Espanjassa raportoimassa paikallista tunnelmaa.

Ensimmäisessä kuvassa on muutama saksalainen kaveri vielä toiveikkaana puoliajalla. Toisessa kuvassa espanjalaiset José ja Andrés juhlivat Espanjan ensimmäistä ja ainutta maalia.

Suomessa!!

Matka on nyt loppu. Kolmen kuukauden Uuden-Seelannin sekä viiden kuukauden Espanjan reissut ovat takana. Olo on todella mahtava eikä juuri parempaan aikaan Suomeen voisi palata: Suomen heinäkuu ja valoisat kesäyöt edessä. Niitä ei voi mistään muualta maailmasta löytää. Rehellisesti voin sanoa, että mielestäni ei missään muualla ole niin kauniita ja upeita maisemia kuin esimerkiksi kesämökkimme järvimaisema tai purjeveneellä koettu Turun saaristo. Sanonta "kotiin on aina mukava palata" on todistettu taas oikeaksi.

En ole edes kerennyt kokemaan haikeutta menneestä ajasta. Muistot, kokemukset ja ystävät kuitenkin pysyvät ja niitä on mukava ajatella syksyn pimenevissä illoissa tai kylminä tammi- ja helmikuun päivinä.

Katseen olen suunnannut jo eteenpäin. Ensi viikolla pääsen palaamaan normaaleihin jalkapalloharjoituksiin. Elokuussa olisi tarkoitus aloittaa työntekoakin. Tämän lisäksi opinnot, kandidaatin työ sekä uusien vaihto-opiskelijoiden tuuttorointi pitävät syksyn mielenkiintoisena. Ehkäpä sitä jossain vaiheessa voisi tehdä myös lyhyen lomamatkan johonkin päin Eurooppaa. Tällä hetkellä ei ole nimittäin kovin montaa maata Euroopassa, josta en tuntisi yhtään ihmistä.

Kuvissa näkyy parhaita kokemuksia ja tapahtumia viime vuodelta (tosin vain pienen pieni osa niistä.)

Deutschland im Finale!

Saksa voitti juuri Turkin jalkapallon Euroopan-mestaruuden puolifinaalissa. Noin 30 sekuntia pelin loppumisen jälkeen alkoi avoimen ikkunan kautta kuulua ilotulitusten pauketta ja saksalaisten riemunhuutoja. Parvekkeelle mentäessä kuulee jatkuvaa huutoa ja autojen tööttäilyä joka suunnalta.

Darmstadtin ollessa melko pieni kaupunki herää mieleen kysymys minkälaista meno isommissa kaupungeissa kuten Frankfurtissa, Münchinssä tai Berliinissä mahtaa olla. Vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mitä tapahtuu sunnuntaina finaalin jälkeen, oli sitten vastassa Espanja tai Venäjä, varsinkin jos kultamitali tulee tänne Saksaan. Vaikka kaikki aika pitäisi käyttää nurkan takana odottaviin tentteihin, taitaa sunnuntaina olla pakko suunistaa keskustaan katsomaan peliä joltain isoista ulos asennettaviasta nätyöistä. Toista vastaavaa mahdollisuutta kokea suuren maan jalkapalloriemua ei varmasti ihan heti vastaan tule.

Kiinnostavaa on myös nähdä (tai itse asiassa lukea homenna uutisista) miten kaikki Saksassa asuvat turkkilaiset pelin tulokseen ovat suhtautuneet. Täällä on sentään niin iso määrä turkkilaisia maahanmuuttajia, että suomalaisen on sitä omin silmin näkemättä vaikea käsittää. Saksalaiset ovat kuitenkin ulomaalaisia kohtaan erittäin ymmärtäväistä kansaa, ja vaikka Turkin lippuja kantavia autoja näkyy näin euroopanmestaruuskilpailujen aikaan joka puolella katuja, en ole kuullut tai nähnyt, että yhtäkään olisi lipun takia turmeltu. Saa siis toivoa, että toinen osapuoli osaa häviön jälkeen käyttäytyä yhtä hyvin.

Campeones!!

Viime lauantaina jalkapallokausi Espanjassa huipentui Erasmustime-nimiseen jalkapalloturnaukseen. Turnaus on jalkapalloklubi Valencian seka Erasmus-organisaation jarjestama turnaus, johon voivat osallistua kaikki Erasmus opiskelijat seka max. 3 espanjalaista per joukkue. Turnaukseen osallistui 25 joukkuetta (noin 300 pelaajaa) ympari Espanjaa.

Itse olin koonnut joukkueen yhdessa yhden espanjalaisen kaverini kanssa. Meidan joukkue koostui saksan, hollannin, italian, englannin, espanjan seka suomen kansalaisuuksista, joten hyvin kansainvalinen turnaus oli kyseessa. Turnauksen tasokin oli kovempi mita odotin. Alusta asti naki, etta kaikki joukkueet halusivat voittaa turnauksen.

Itse olin kerannyt kaksi saksalaista maalivahtia, italialaisen seka hollantilaisen huippupuolustajan seka hyokkaykseen vahvan englantilaisen "target" pelaajan. Yhtena suurimmista kriteereista joukkueeseen paasyyn oli kuitenkin erittain humoristinen ja iloinen luonteenlaatu, joka siis vaadittiin jokaiselta pelaajalta.

Meidan taipaleemme alkoi niin kutsutusta "kuoleman lohkosta", jossa kaikki joukkueet olivat mielestani erinomaisia. Paadyimme lohkomme toiseksi yhden tasapelin ja neljan voiton siivittamana. Tasta tiemme jatkui jatkopeleihin, joissa etenimme vakuuttavasti (yhta rangaistuslaukauskilpailun voittoa lukuunottamatta) finaaliin asti. Taman jalkeen joukkueemme yhteishenki oli jo niin vahva, etta olisi tarvittu kylla itse Espanjan maajoukkue meidat kaatamaan.

Ja niinhan siina kavi, etta kultainen pokaali tuli kuin tulikin lopulta meille ja paasimme viettamaan hyvin ansaittuja mestaruusjuhlia, jotka alkoivat minun jarjestamistani kotibileista ja paattyivat turnauksen viralliseen huippu yokerhoon meren rannalla.

Tapahtuma oli ehdottomasti yksi parhaista ellei paras kokemus Espanjassa tahan mennessa.

Joukkueemme pelasi siis sinisissa peliasuissa. Osallistujille tarjottiin turnauksessa lounaaksi paellaa. Tama valmistettiin suurimmassa koskaan nakemassani "kattilassa".

Beckham -mania Oceaniassa

Uskomatonta kuinka yksi ihminen voi saada aikaan taydellisen kaaoksen ihmisten keskuudessa. Viime lauantaina pelattiin Wellingtonissa ystavyysottelu paikallisen ammattilaisseuran seka kuuluisaksi tulleen LA Galaxyn, johon David Beckham siirtyi viime kesana Espanjasta, valilla.

Mitaan muuta syytahan ottelulle ei ollut kuin se, etta siella pelaa Becksi. Mitaan merkitysta ottelulla ei kaytannossa ollut. Wellington joutui kyllakin maksamaan 1,5 miljoonaa euroa Galaxylle, jotta he saapuisivat Uuteen-Seelantiin. Kuuluisa Beckham, ja hanen sitakin tuntemattomammat seurakaverinsa, saapuivat tanne suoraan Sydneysta, jossa vastaava tapahtuma jarjestettiin edellis viikolla.

Becksi + muut asuvat rannan tuntumassa sijaitsevassa hotellissa, jonka edessa notkuu kymmenia ihmisia toivossa nakevansa edes vilauksen jumaloimastaan ihmisesta. Beckhamilla tuntuu olevan kaikille jotain: miehet odottavat taman kuuluisia vapaapotkuja ja keskityksia, kun taas naiset tuntuvat odottavan vain pelin paattymista, jolloin on aika riisua pelipaita ja vaihtaa se vastustaja joukkueen pelaajan kanssa.

Ainakin Beckham brandi on loistavasti luotu. Itse olen sita mielta, etta amerikkalaisjoukkueen tanne tuominen oli hyva idea: puistot, kadut ja kentat olivat sunnuntaina taynna jalkapalloa potkivia ihmisia aina lapsista aikuisiin.

Muutto luksussviittiin

Molemmat kamppikseni lahtivat lukukauden paatyttya koteihinsa eri puolille Uutta-Seelantia. Taman takia pyysin siirtoa johonkin kamppaan, josta loytyisi hyvaa seuraa. Seurauksena sain upean kulmahuoneen hienolla nakoalalla (kuva) seka saksalaisen kamppiksen.


Kavi selville, etta tama saksalainen poika on taalla hyvin samoista syista kuin mina. Han suorittaa kahden kuukauden palkatonta tyoharjoittelua yliopistolla ja palaa takaisin Eurooppaan samoihin aikoihin kuin mina. Tama kaveri vaikuttaa hyvin rennolta tyypilta ja tuntuu silta, etta meilla on yhteista enemman kuin minulla oli naiden kahden entisen kamppiksen kanssa yhteensa.


Eilen oli taas mielenkiintoinen sunnuntai paiva.

Lahdin hieman ennen puoltapaivaa kavelemaan Wellingtonin nakoala kukkulalle (josta otettu kuva), jonka jalkeen vaeltelin upeilla kavelypoluilla ja metsassa reilun tunnin. Kotimatkalla paatin poiketa isolle puistoalueelle auringosta nauttimaan. Auringon otto vaihtuikin lahes kolmen tunnin futisotteluksi skotit vastaan kiiwit. Oman taustani takia paatin pelata ensimmaisen puoliskon skoteilla ja toisen paikallisten puolella. Hikisesta ja tiukasta ottelusta muistona on yhteinen joukkuekuva.