Itse olin koonnut joukkueen yhdessa yhden espanjalaisen kaverini kanssa. Meidan joukkue koostui saksan, hollannin, italian, englannin, espanjan seka suomen kansalaisuuksista, joten hyvin kansainvalinen turnaus oli kyseessa. Turnauksen tasokin oli kovempi mita odotin. Alusta asti naki, etta kaikki joukkueet halusivat voittaa turnauksen.
Itse olin kerannyt kaksi saksalaista maalivahtia, italialaisen seka hollantilaisen huippupuolustajan seka hyokkaykseen vahvan englantilaisen "target" pelaajan. Yhtena suurimmista kriteereista joukkueeseen paasyyn oli kuitenkin erittain humoristinen ja iloinen luonteenlaatu, joka siis vaadittiin jokaiselta pelaajalta.
Meidan taipaleemme alkoi niin kutsutusta "kuoleman lohkosta", jossa kaikki joukkueet olivat mielestani erinomaisia. Paadyimme lohkomme toiseksi yhden tasapelin ja neljan voiton siivittamana. Tasta tiemme jatkui jatkopeleihin, joissa etenimme vakuuttavasti (yhta rangaistuslaukauskilpailun voittoa lukuunottamatta) finaaliin asti. Taman jalkeen joukkueemme yhteishenki oli jo niin vahva, etta olisi tarvittu kylla itse Espanjan maajoukkue meidat kaatamaan.
Ja niinhan siina kavi, etta kultainen pokaali tuli kuin tulikin lopulta meille ja paasimme viettamaan hyvin ansaittuja mestaruusjuhlia, jotka alkoivat minun jarjestamistani kotibileista ja paattyivat turnauksen viralliseen huippu yokerhoon meren rannalla.
Tapahtuma oli ehdottomasti yksi parhaista ellei paras kokemus Espanjassa tahan mennessa.
Joukkueemme pelasi siis sinisissa peliasuissa. Osallistujille tarjottiin turnauksessa lounaaksi paellaa. Tama valmistettiin suurimmassa koskaan nakemassani "kattilassa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti