Pari tenttiä, Heinerfest ja studiovierailu

Tänään Darmstadtin kauniissa kaupungissa vietetään Heinerfest-festivaalien viimeistä päivää. Kaupungin keskustassa tapahuva iso juhla on kuin huvipuiston, viini- ja ruokafestivaalien sekä musiikkifestivaalin risteytys. Vuosittain tapahtuma kerää internetistä löytyvien tietojen mukaan noin 700 000 kävijää, eli reilu neljä kertaa Darmstadtin väkiluvun verran.

Ehdn itsekin perjantaina piipahtaa pienellä kierroksella keskustan ympäri ja täytyy sanoa, että vaikutelma oli hyvin positiivinen. Festivaali toimii koko perheen juhlana erittäin hyvin ja tekemistä riittää tosiaan muun muassa hyvipuistolaiteajeluista grillatun villisian syöntiin ja viininmaisteluihin. Harmittaa vain, ettei tullut muuta kuin nopeasti käväistyä yhtenä iltana. Syinä vähäiseen paikallaoloon olivat sekä rahanpuute yhdistettynä kalliisiin hintoihin, että ajanpuute tämän viikon loppupuolella häämöttävien tenttien takia. Aikaa on myös kulunut muihin akitiviteetteihin kuten kuntosalilla käytiin ja Yhdysvaltain kansallispäivän viettoon.

Onneksi tulevien tenttien osalta ei enää ole kovia paineita, sillä TKK:n vaatima opintopitemäärä tuli jo täytettyä viime viikolla, kun ilokseni läpäisin sekä Projektmanagement II, että Projektfinanzierung kurssien suulliset tentit. Tenttien aikana huomasin ilokseni myös, että nyt myös teknillisistä ja kaupallisista aiheista puhuminen onnistuu saksaksi niin hyvin, että monimutkaisemmatkin asiat saa ongelmitta selitettyä.

Tänään kävin myös jälleen Greenway Studiossa, Frankfurtin lentokentän kupeessa, kuuntelemassa kolme viikkoa sitten äänittämiemme kappaleiden nykytilaa miksauksen ja masteroinnin jälkeen. Annoin tehdystä työstä omat huomautukseni, ja muutosten pitäisi olla valmiita muutaman päivän päästä. Valmiiden kappaleiden pitäisi saapua CD:llä tämän viikon loppupuolella! Tulos kuulosti jo nyt olosuhteisiin nähden erittäin onnistuneelta. Hifi-laatua tai huipputuotantoa on kuitenkin turha odottaa, sillä kahdessa päivässä nauhoittamaamme musiikkimäärään, keskiverto kaupallinen yhtye käyttää yleensä pari kuukautta.

Akustik, Wien, aber keine Neubauten

Vielä kaksi vuorokautta, ja sitten pääsen professorin eteen todistamaan akustiikantuntemustani. Osaaminen on tällä hetkellä vielä hieman heikolla pohjalla, sillä vaikka olen kohta kahlannut koko materiaalin läpi, on hankala vieraankielinen terminologia johtanut normaalia tehottomampaan oppimiseen. Onneksi kuitenkin tenttimateriaalin loppupuolella alkaa kyseinen termistö olla niin hyvin hallussa, että sanakirjaan joutuu tarttumaan vain satunnaisesti.

Kuten mainitsin, lähden tenttipäivän iltana yöjunalla Wieniin. Sinne oli alunperin tarkoitus lähteä katsomaan Einstürzende Neubauten nimisen kokeellisen saksalaisyhtyeen keikkaa. Ikävä kyllä liput ehtivät loppua jo kuukausi ennen kyseistä ajankohtaa, joten bändi jää näkemättä. Asia ei kuitenkaan pahemmin mieltä paina, sillä Wien on joka tapauksessa kaupunki jossa ajan ei pitäisi tulla pitkäksi väkisinkään.

Tentti paikalliseen tapaan

Huomenna on vuorossa ensimmäinen suullinen tenttini täällä suullisten tenttien luvatussa maassa. Hieman jännittää nähdä millainen kyseinen kokemus tulee olemaan. Ja kuten monet ovat aikaisemmin huomauttaneet, tulee suulliseen tenttiin usein valmistauduttua perusteellisemmin kuin kirjalliseen. Tämä pääasiassa siitä syystä, että kaikkitietävän professorin eteen ei uskalla mennä elleivät tiedot ole jokseenkin hallussa. Professori sentään kuluttaa 20 minuuttia kallisarvoista aikaansa opiskelijaa kohden. Minun kohdallani paineet ovat vielä korkeammat, sillä sain töppäyksestäni johtuen erikoisluvan tulla suulliseen tenttiin.

Olen käynyt läpi muutamia aikaisempien tentittyjen raportteja kyseisen kurssin suullisesta tentistä, ja täytyy sanoa, että oli hyvä lukea niitä etukäteen. Kuten yleensä kirjallisissa tenteissä, näyttävät myös suullisissa toistuvan melko pitkälti samat kysymykset vuosi toisensa jälkeen. Muuta mielenkiintoista tenttiraporteissa oli manininta muun muassa sopivasta vaatetuksesta. Tenttiin meno vaikuttaa vähän niinkuin työhaastatteluun menolta. Ainakin useat suosittelivat pukuun ja solmioon pukeutumista, ja kaikki olivat sitä mieltä, että epäsiisteissä vaatteissa ei kokeeseen kannata mennä. Täytyy sanoa, että odotan innolla mitä tuleman pitää.

Onnekas onnettomuus

Niinkuin jo kerran aikaisemmin mainitsin, näyttää jonkinlainen hyvä onni seuraavan minua. Varsinkin silloin, kun asiat näyttävät menevän päin mäntyä.

Viime viikolla luin suurella työllä, hien tihkuessa otsalta, Projektmanagement-kurssin tenttiin. Osanottajamäärältään ison kurssin kirjallisen tentin oli tarkoitus olla torstaina, ja valvoinkin edeltävänä yönä myöhään, yrittäessäni viime hetkellä saada selvää siansaksalaisesta ammattislangista. Lähdin joka tapauksessa tenttiin melko luottavaisin mielin, tietäen kuitenkin, että kielimuurin takia kovakaan lukeminen ei takaisi hyvää arvosanaa.

Saavuin hyvissä ajoin luentosalille, ja ryhdyin viimeiseen nopeaan läpikäyntiin ennen tentin alkua. Kun tentin alkuun oli enää noin vartti aikaa, aloin kuitenkin ihmetellä paikalle saapuneiden pientä määrää. Itse asiassa luentosalin ulkopuolella ei ollut itseni lisäksi ketään. Katsoin sisään saliin, ja siellä näytti olevan joku fysiikan tai sähkötekniikan tentti menossa, eikä ollenkaan näyttänyt siltä, että kukaan olisi lähellä lopettamista. Kiittäen onneani siitä, että minulla oli vielä vartti aikaa, soitin eräälle samalla kurssilla olleelle tuttavalle ja kysyin missä tentin oikein olikaan tarkoitus olla.

Vastauksen koostuessa epäymmärrysta viestivästa ööö-äänestä ja tätä seuraavasta tiedustelusta mitä oikein tarkoitan, ymmärsin kauhukseni, että ajankohdan on oltava väärä. Selvisikin että tentti oli jo ollut kaksi päivää aikaisemmin, tiistaina 11.3. Jostain syystä olin tenttiin ilmoittautuessani kirjoittanut kalenteriin 13.3, enkä vieläkään ole varma mistä kyseinen erhe johtui. Tahdon uskoa, että minulle ajankohdan ilmoittanut sihteeritäti sanoi sen väärin, mutta on hyvin mahdollista, että yksinkertaisesti tein kalenteriin väärän merkinnän.

Joka tapauksessa ainoa vaihtoehtoni tuon erheen jälkeen oli kirjoittaa mitä nöyrin kirje kurssia vetävälle professorille, ja anoa, että hän suostuisi tenttimään minut suullisesti, mikä täällä Saksassa onkin vallitseva tenttimuoto ylemmän tason kursseissa. Hyväksi onekseni sain jo seuraavana päivänä myöntävän vastauksen, jossa professori käski minun käydä varaamassa aika hänen sihteeriltään.

Loppupeleissä suullinen tentti on omalla kohdallani kirjallista paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Ensinnäkin saan lisää aikaa valmistautua tenttiin, johon olin jo muutenkin lukenut hiki hatussa ja toiseksi saan enemmän ymmärrystä huonoista kielitaidoistani johtuen. Kahdenvälisessä keskustelussa professori pystyy näkemään, että osaan aiheen siitä huolimatta, että saksankielentaitoni ei aina riitä täydelliseen tai nopeaan asian ilmaisuun. Joten loppupeleissä onnettomuus olikin onnellinen sattuma!

Methoden zur Zeitplanung bei Risiko

Aikaa seuraavaan tenttiin on 11,5 tuntia. Välissä pitää nukkua vähän, mutta tehokasta opiskeluaikaa on vielä vähintään kuusi tuntia. Vuorossa on Projektmanagement I kurssin kirjallinen loppukoe. Aihe on yksi tylsimmistä mitä onnistuin täällä Saksassa valitsemaan. Jollain toisella kielellä ja paremmilla luentokalvoilla lukeminen voisi jopa olla kivaa, mutta nyt outojen aika-arvio kaavojen kääntely ei tahdo luonistua eivätkä avainsanalistat tahdo jäädä päähän.

Milloin pääsee kotiin?

Saksan oudoista lukukausijärjestelyistä johtuen minulla on vielä ensimmäisen lukukauden tenttijakso meneillään. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita, täällä lukukaudet jakautuvat talvilukukauteen (lokakuu-tammikuu) ja kesälukukauteen (huhtikuu-kesäkuu). Tentit sijoittuvat lukukausien välimaastoon; omalta osaltani talvilukukaudella ajalle 30.1. – 16.4.

Täytyy sanoa, että pidän tavallaan järjestelystä. Tentit jakautuvat pitkälle aikavälille ja siten lukemiseen jää useimmiten vähintään pari viikkoa aikaa. Pitkä tauko hemli-maaliskuussa mahdollistaa myös hiihtmatkojen yms. tekemisen Alpeille. Jotenkin opiskelutahti ei näin järjesteltynä tunnu niin hektiseltä kuin Suomessa.

Huonja puoliakain tietenkin on, ja niistä merkittävin taitaa olla kunnon kesäloman puute. Suomessa opiskelijoilla on oivallinen mahdollisuus tehdä noin 3,5 kuukautta kesätöitä, ilman minkäänlaisia koulupaineita. Täällä puolestaan kesälukukauden tenttejä voi olla koko heinäkuun ja elokuun. Useimmat saksalaiset opiskelijat pitävät kunnolla lomaa vasta syyskuussa. Tästä epämukavasta syystä johtuen en vielä voi varmasti tietää milloin pystyn palaamaan Suomeen. Kesälukukauden tenttien ajankohdat selviävät vasta aikaisintaan huhtikuussa. Ikävänä lisänä kaikki tämä vaikeuttaa jo muuten hankalan oloista kesätyön metsästystä ensi kesäksi.

- - -

Nyt kuitenkin kuntosali kutsuu, joten ei kun pyörän selkään. Salilla stressi häviää, ja noin 10 minuutin pyörämatka käy oivallisesti lämmittelystä. Mukavana lisänä saksalaiset ovat salillakävijöina paljon sosiaalisempaa porukkaa kuin suomalaiset, joten kuntoillessa tulee usien hiottua myös kielitaitoja.

Mitkä ihmeen arvosanat?

Sain vihdoin viimeiset tulokset kevään tenteistä. Arvosanat, joiden painotettu keskiarvo tällä kertaa oli 1,25, eivät todellekaan ole mairittelevia. Syytän siitä tenttiviikkoon osunutta poskiontelotulehdusta. Hyvä silti, että pääsin läpi.

Toisaalta keskiarvolla ei enää taida olla mitään merkitystä, sillä ainoa taho, jonka olen huomannut katsovan keskiarvoja on TKK:n kansainvälisten asiain toimisto vaihtostipendejä myöntäessään. Ja vaihtostipendin olen jo saanut. Työnantajiakin on mistä valita, ja jos se yksi kymmenestä pitää opintosuoritteen keskiarvoa tarkastamisen arvoisena, ei kyseinen työantaja varmaan ole minua varten.

Sitä paitsi, jos karjanhoitoa opiskellut maanviljelijä on Suomen rikkain mies, ja oikeustieteen kandidaatti maamme Bob Dylan, voisi äkkipäinen päätellä, että koulutuksella ei ole väliä. Ei ainakaan kovin suurta.

Säätöä

Tänään (maanantaina) olisi ollut analogisen säädön tentti. Jätin käymättä, sillä yhden viikonlopun epämäärätietoinen lukeminen ei riittänyt herättämään läpipääsytoiveita. Kesällä, hellesäiden ja työn lomassa on harvinaisen vaikeaa piiskata itseään nopeaa oppimista edellyttävään teholukemiseen.

Sain kuitenkin äsken kuulla että tämän päivän tentti oli aikaisempia vaativampi, ja että läpipääsy nykyisillä tiedoillani olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hyvä siis, että jäin töihin ja tienasin iltapäivän palkan, joka muuten olisi jäänyt työnantajan pussiin.

- - -

Outoa, miten nyt kesälläkin, kun pitäisi töiden jälkeen olla aikaa nauttia auringosta ja ennen kaikkea pelkästä olemisesta, olen onnistut järjestämään itselleni ohjelmaa käytännössä aamukuudesta iltakymmeneen. Viimeviikolla ainoa vapaa ilta oli se kun makasin vatsataudista kipeänä sängyssäni. Silloinkin olisi ollut ohjelmaa. Nyt taas tuntuu siltä että minuuttiaikataulu sanelee tekemiseni ensi maanantaihin asti. Mikä neuvoksi?

Hyviä uutisia

Perjantaina tuli kirje Technische Universität Darmstadtista, jossa luki että minut on hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi kyseiseen yliopistoon. Olin kyllä melko varma, että hyväksyntä tulee, mutta onhan tuo helpotus tietää, että varmasti on menossa. Nyt voisi siis alkaa etsiskelemään sitä asuntoa ja kirjoittelemaan rutkakaupalla stipendihakemuksia.

Toinen hyvä uutinen on, että läpäisin vihdoin erään tylsimmistä kursseista, johon olen TKK:lla osallistunut. Kyseessä oli matematiikan peruskurssi S2, ja arvosanaksi sain sen matalimman mahdollisen. En ymmärrä miksi matematiikka, vaikka se usein niin vaivattomasti sujuukin, ei kiinnosta pätkän vertaa. Ainoa hyvä puoli matematiikan kursseissa on, että pienellä työmäärällä saa ison kasan opintoviikkoja.

Olen saanut kunnian auttaa Norjan kuninkaan, Harald V:n, Suomen vierailun järjestelyissä, ja ajattelin sen kunniaksi nyt lähteä katsomaan itselleni uutta kravattia. Kirkkaanvihreä olisi hyvä väri.

Aiheen vierestä

Teoriani on, että kun blogissa käsittelee tarpeeksi leveästi aiheita, niin se löytyy helpommin googlesta, ja täten siitä tulee suositumpi.

Pitää siis vaan rohkeasti kirjoittaa kaikesta ja kaikista, ja tietenkin muodon vuoksi leipoa mukaan vähän sähköön liittyvää juttua. Eihän sähköteekkarin blogi voi käsitellä pelkästään teenjuontia ja rockmuusikoita. :)

Yllämainituista syistä kerron nyt Jouni Mömmöstä.

Jouni Mömmö oli suomalainen kulttimuusikko, joka soitti sähkökitaraa ja kirjoitti niin kauniin melankolista sävelmää, ettei siitä ole itku kaukana. Liiaksikin pullakahveilla istuneen sähköurakoitsijan näköinen mies sairasti oman sanansa mukaan kaikkea maanisdepressiivisyydestä ja liikalihavuudesta Hassis-psykoosiin ja jakomielitautiin. Kun muu bändi oli unohtanut itsenä ilosaarirokin olut-telttaan keikan ajaksi ei Jounilta mennyt sormi suuhun, vaan hän soitti ja lauloi lavalla yksikseen. Jouni kuoli lääkkeiden itse aiheutettuun yliannostukseen 1991.

- - -

Aiheen vierestä voin ilokseni kertoa että minäkin läpäisin tuon, tässä blogissa perusteellisesti vatvotun c-ohjelmoinnin tentin kuin ihmeen kaupalla. Pisteitä tuli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut.

Sain kuitenkin eilen harmikseni tietää, että hyvä ystäväni, joka on minua valovuosia parempi c-ohjelmoija ei ollut toisella yrittämälläkään läpäissyt tenttiä. Ikävä ajatella, että tentit, joiden pitäisi toimia tiedon mittareina, usein mittaavat vähintään yhtä paljon tentinkirjoitustaitoja.

Viimeistä viedään

Teknillisen korkeakoulun tenttiviikko on kuumimmillaan sekä eri yliopistojen pääsykoepäivät lähenevät. Parhaiten tämän huomaa kirjastoissa, etenkin Otaniemessä.

Yhdeksältä aamulla parkkipaikkaa on enää turha yrittää kirjaston edestä löytää. Myös lukusalin 400 työpistettä alkavat täyttymään kellon vanhetessa niin, että ainoastaan yksittäisiä hajapaikkoja on jäljellä.

Itse olen puurtanut tällä viikolla kolme tenttiä. Tenteissä on käsitelty niin analogista säätöä kuin atomifysiikkaakin. Myös surullisen kuuluisa c-ohjelmoinnin tentti on suoritettu. Onneksi viimeinen tentti koittaa huomenna. Koealueena on 600 -sivuinen opus strategisesta johtamisesta. Jotta tenttiä ei tehtäisi oppilaille liian helpoksi, on koealueeseen lisätty vielä toinen 200-sivuinen kirja strategisen johtamisen koulukunnista.

Huomenna vuodatetaan siis lukukauden viimeiset hikipisarat, jonka jälkeen kirjojen kannet suljetaan kesän ajaksi. Työ odottaa, mutta kyllä se taas maistuukin.

Taas vähän vaihtojuttuja

Sen sijaan että harjoittelisin c-ohjelmointia huomiseen tenttiin, istun koneen ääressä ja surffailen nettikytköksiäni (sähköpostit, blogi, keskustelupalstat yms.) läpi. Pitäähän ne välillä tarkistaa!

Kävin tänään tulevien vaihto-opiskelijoiden infotilaisuudessa ja opin kaikenlaista mukavaa opintotuesta ja ulkomaantyön verotuksesta. Parasta oli kuitenkin tavata edellisvuoden vaihto-opiskelija joka oli sattumoisin käynyt juuri Darmstadtissa, jonne itse olen matkalla. Piristi kummasti kuulla että olen lähdössä aivan erinomaiseen kohteeseen. Sen lisäksi minulla on nyt yhteyshenkilö, jolta voin kysellä kaikenlaista ”Darmiin” liittyvää!

Olen myös jutellut isäni kanssa, joka jo hieman lupautui ajamaan minut autolla Saksaan ensi syksynä. Siinä tapauksessa saan mukaani kaiken lumilaudasta sähkökitaraan. Erinomaista!

Tenttiviikko

Niinhän siinä kävi, kuin pelkäsin. Neljä päivää sängyn pohjalla, pystymättä lukemaan tentteihin tai tekemään mitään järkevää.

Tänään oli sitten matikantentti, jossa en edes ymmärtänyt kysymyksiä. Kaikista eniten häiritsee se, kun näkee miten helppo tentti olisi voinut olla jos olisi lukenut hieman.

Vaikka olo oli tänään jo muuten ihan OK, tuntui päässä kovaa painetta ja korvassa kipua. Kävin lääkärillä, jonka mukaan minulla on sekä poskiontelontulehdus että korvatulehdus. Jännä juttu, en ole koskaan sairastanut kumpaakaan ja nyt sain sitten molemmat.

Viime vappuna minulta varastettiin lompakko, ja tänä vuonna päädyin sänkypotilaaksi ja koin elämäni pahimman vilustumisen, minkä seurauksena tenttiviikkoni meni päin puita. Saisivat puolestani kieltää koko juhlan.

Hidas tie menestykseen

Innovoin jatkuvasti uusia tapoja pysytellä tuolilla, kun päässä pyörii kuin olisi myrskyllä laivassa. Olen pitänyt kuumetta alhaalla särkylääkkeiden avulla, mutta eivät ne ole flunssaista oloani parantaneet. Krapulakin olisi erittäin siedettävä olotila tähän verrattuna.

Vappu oli ja meni, ja siitä tämä vilustuminenkin varmaan johtuu. Kun ohut haalari päällä haahuilee kaupungin viimassa ja kättelee jokaista puolitutun näköistä vastaantulijaa, niin pakostahan siinä epidemia syntyy. Vähän niin kuin tammikuun saapumiserien synnyttämät influenssat.

Eikä tämä pahemmin haittaisi, ellei tenttikausi olisi oven takana.

Joku fiksu on keksinyt että kaikki korkeakoulujen tentit pitää änkeä noin viikon pituiselle jaksolle. Jo lukiossa opitut todennäköisyyskaavat osoittavat että huono-onnisimmille viisi tenttiä saattaa helposti sattua kolmen päivän sisälle, niin kuin minun tapauksessani. Siitä syystä jouduin jo karsimaan pois kaksi tenttiä.

Jos nyt vilustumisen takia joudun karsimaan niitä vielä enemmän, rokottaa tämä minulta melko kasan opintopisteitä. Uusintatenttejä toki järjestetään, mutta nekin päivämäärät olen jo joutunut ottamaan käyttöön huonosti ajoitetusta Meksikon matkastani johtuen.

Olen myös huomannut että melkein minkä tahansa kurssin voi oppia noin viikon intensiiviopiskelulla, toisin sanoen aamusta iltaan pänttäämisellä. Jos siis eri kurssien tenttejä olisi järjestetty noin viikon välein, voisi vuodessa helposti suorittaa noin 30 pitkähköä (tentattavaa) kurssia. Vapaaviikkoja jäisi silti noin 20 ja tahti olisi nykyiseen verrattuna miltei kolminkertainen. Ainakin vapaaehtoisille saisi tällainen ”fast way to success” tie olla olemassa. :P

Yliopistoista

Pääsin eilisaamuna vihdoin tapaamaan TKK:n Erasmuskoordinaattoria. Hetken puhumisen jälkeen tuli kuitenkin selväksi ettei vaihtopaikkani muuttamisen eteen enää voi tehdä mitään. Kuulemma paikat oli jaettu vain ja ainoastaan opiskelijoiden opintomenestykseen pohjautuvan tunnusluvun perusteella, ja Graziin halunneiden joukosta oli sitten löytynyt minua parempia oppilaita. Perhana! Luin kuitenkin mieltä piristääkseni hieman vaihtokertomuksia Darmstadtin teknillisestä yliopistosta, enkä törmännyt yhteenkään jossa opiskelija olisi moittinut kyseistä kaupunkia, koulua, tai mitään muutakaan, saksalaista byrokratiaa ja kaupungissa vallitsevaa asuntopulaa lukuun ottamatta.

Huomenna olisi yritysstrategian tentti Svenska Handelshögskolanissa, jossa opiskelen TKK:n ohella. Tämä ilta on siis aikaa valmistautua, mutta aihe on onneksi mielenkiintoinen eikä luettavaakaan ole liiaksi, joten eiköhän siitä jotain tule.

Hankenin etuina TKK:hon verrattuna voisi ainakin mainita palvelujen keskittyneisyyden (kaikki opetus saman katon alla) ja hyvät luennoitsijat. Hyvä asia on myös, että suhteellisen pienen koulun oppilaista merkittävän osan oppii tuntemaan melko nopeasti, kun taas TKK:n jättikampuksella saattaa pahimmassa tapauksessa pyöriskellä koko päivän tapaamatta yhtäkään tuttua. Saa nähdä mitä ”innovaatioyliopistosta” tulee. Muotisanan innovaatio voisi puolestani ainakin heittää romukoppaan, se kun haiskahtaa jo kauaksi väkinäiseltä pätemisentarpeelta ja yliyrittämiseltä.