Kesän ja syksyn suunnitelmia

Heinäkuu on puolessa välissä ja on syytä ajatella jo hieman tarkemmin tulevaa syksyä. Tämän ensimmäisen Suomessa vietetyn kolmen viikon aikana olen lähinnä tapaillut ystäviäni, purjehtinut ja pelannut jalkapalloa. Totta puhuen mukaan kuuluu myös artikkelin kirjoitusta lehteen sekä uusien työkuvioiden valmistelua.

Onnekseni sain syksyksi myös tähän mennessä ehkä elämäni mielenkiintoisimman sekä samalla haastavimman työtehtävän. Teen eräälle yritykselle selvityksen heidän toimitilojensa valaistuksen energiankulutuksesta sekä sen säästömahdollisuuksista. Samasta aiheesta teen myös samalla kandidaatintyöni TKK:lle. Tulevaa tehtävää odotankin todella innolla sekä motivoituneena.

Nyt olen ilmoittautunut myös kansainväliseksi tuuttoriksi eli otan uusia vaihto-opiskelijoita vastaan ja autan heitä sopeutumaan Otaniemeen. Tämän lisäksi jalkapallo joukkueemme on selvinnyt ns. amatöörien UEFA-cupiin, joka pelataan lokakuussa Serbiassa. Eli ensi syksylle on luvassa ainakin yksi ulkomaanmatka.

Purjehdusharrastuksen aloitin viime kesänä, kun ostimme yhdessä neljän kaverini kanssa 20 vuotta vanhan H-veneen Tampereelta. Viime perjantaina lähdimme parin kaverini kanssa Haukilahden rannasta piknikille Kaivopuistoon, jossa tapasimme muutaman muun kaverin ja vietimme pari tuntia veneellä istuskellessa. Tällaisina päivinä elämä todella maistuu hyvälle.

Pohdintoja vaihtoajalta

Tapsan tekstejä lueskellessa olo on kuin fossiililla. Samassa paikassa vieläkin, sitten viime syyskuun. Suomeen vasta heinä-elokuussa, yhdentoista kuukauden saksassaoleskelun jälkeen. Alkaa minustakin jo tuntua siltä, että olisi aika lähteä kotiin.

Ei niinkään, että aika täällä tuntuisi ikävältä, tai että Saksassa ja vaihto-opiskelijan elämässä olisi jotain vikaa. Kuitenkin poissa hyvä, mutta kotona paras, vai miten se nyt meni?

Tännelähdön yhtenä innoitteena oli saada tavallaan vuosi lomaa. Ei siis mitään muita velvoitteita kuin opiskelua kokonaisen vuoden ajan. Suomessa aika sitten armeijan oli edennyt melko pitkälti stressin alaisuudessa; erinäisten töiden, opiskeluiden ja järjestötoimintojen työllistämänä. Pelkkä kesätyö kahdeksan tunnin työpäivineen tuntui jo lomalta.

Täällä meno on ollut vielä rauhallisempaa ja tuo stressittömyyden tavoite tuli saavutettua niin perusteellisesti, että nyt tosiaan tuntuu siltä, että normaalielämään on kova tarve palata. En missään nimessä sanoisi, että täällä olisi ollut tekemisen puutetta, päinvastoin, mutta onneksi ei mitään muita painavia velvoitteita kuin luennoilla käynti ja muutamaan tenttiin lukeminen. Kovaa työntekoa ja hiki hatussa opiskelua alkaa kuitenkin lopulta kaipaamaan.

Kaikki tuo aika, jonka voi käyttää muuhun, on todella johtanut erityisesti kielitaitojen, ihmisten ja kulttuurien tuntemuksen sekä mukavana lisänä kitaransoittotaitojen huomattavaan kohenemiseen. Ja tosiaan, kuten Tapsakin kirjoitti, nyt on ystäviä joka puolelta maailmaa, joten meni sitten Indonesiaan, Turkkiin, Etelä-Afrikkaan tai Brasiliaan, on aina joku tuttu jonka luona voi vierailla.

Muistan myös monen aikaisemmin todenneen: ihmistä joka jälkeenpäin katuisi vaihttonlähtöään on todella vaikea, jos ei mahdoton löytää.

Oikealla patteristo kuvia eri tilanteista vaihtoajalta. Klikkaamalla saa isommaksi.

Ei kokkoa tänä juhannuksena

Nonii, nyt on liput ja laput Pyhä-Luoston matkalle hankittu! Murkinat on ostettu ja rinkkaa pakkailtu. Huomenna töiden jälkeen lähtee yöjuna kohti Rovaniemeä.

Tarkoituksena on siis viettää erilainen juhannus Lapin tuntureita kipuillessa. Paluu Helsinkiin ajoittuisi maanantaiaamuun, joten töihin meno saattaa hieman myöhästyä normaalista. Onneksi on joustava työnantaja.

Retken kuin retken suunnitteluun voin lämpimästi suositella Luontoon.fi nettisivuja. Sieltä löytyy muun muassa kattavasti tietoa Suomen kansallispuistoista, ja rautalangasta väännettyä yleisasiaa kaikesta erämatkailuun liittyvästä. Reitti- ja juomavesitiedot, varuste- ja ruokalistat sekä kulkuyhteysohjeet ovat ainakin tulleet tarpeeseen.

Keli on säätietojen mukaan poutainen ja kirkas. Nyt saa vaan toivoa, että matkakumppanina toimiva tyttöystävä pysyy koko matkan yhtä aurinkoisena.

Säätöä

Tänään (maanantaina) olisi ollut analogisen säädön tentti. Jätin käymättä, sillä yhden viikonlopun epämäärätietoinen lukeminen ei riittänyt herättämään läpipääsytoiveita. Kesällä, hellesäiden ja työn lomassa on harvinaisen vaikeaa piiskata itseään nopeaa oppimista edellyttävään teholukemiseen.

Sain kuitenkin äsken kuulla että tämän päivän tentti oli aikaisempia vaativampi, ja että läpipääsy nykyisillä tiedoillani olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hyvä siis, että jäin töihin ja tienasin iltapäivän palkan, joka muuten olisi jäänyt työnantajan pussiin.

- - -

Outoa, miten nyt kesälläkin, kun pitäisi töiden jälkeen olla aikaa nauttia auringosta ja ennen kaikkea pelkästä olemisesta, olen onnistut järjestämään itselleni ohjelmaa käytännössä aamukuudesta iltakymmeneen. Viimeviikolla ainoa vapaa ilta oli se kun makasin vatsataudista kipeänä sängyssäni. Silloinkin olisi ollut ohjelmaa. Nyt taas tuntuu siltä että minuuttiaikataulu sanelee tekemiseni ensi maanantaihin asti. Mikä neuvoksi?

Hyviä uutisia

Perjantaina tuli kirje Technische Universität Darmstadtista, jossa luki että minut on hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi kyseiseen yliopistoon. Olin kyllä melko varma, että hyväksyntä tulee, mutta onhan tuo helpotus tietää, että varmasti on menossa. Nyt voisi siis alkaa etsiskelemään sitä asuntoa ja kirjoittelemaan rutkakaupalla stipendihakemuksia.

Toinen hyvä uutinen on, että läpäisin vihdoin erään tylsimmistä kursseista, johon olen TKK:lla osallistunut. Kyseessä oli matematiikan peruskurssi S2, ja arvosanaksi sain sen matalimman mahdollisen. En ymmärrä miksi matematiikka, vaikka se usein niin vaivattomasti sujuukin, ei kiinnosta pätkän vertaa. Ainoa hyvä puoli matematiikan kursseissa on, että pienellä työmäärällä saa ison kasan opintoviikkoja.

Olen saanut kunnian auttaa Norjan kuninkaan, Harald V:n, Suomen vierailun järjestelyissä, ja ajattelin sen kunniaksi nyt lähteä katsomaan itselleni uutta kravattia. Kirkkaanvihreä olisi hyvä väri.

Syksyllä saa tehdä töitä

Nyt näyttää viimein siltä, että päättäjät ovat huomanneet opiskelijoiden alhaiset tulorajat ja aikovat nostaa niitä. MTV3:n Kymmenen uutisissa (17.4.2007) esitetyssä jutussa kerrottiin tulorajojen nousevan 30 prosenttia ja opintotuen 15 prosenttia. Muutokset tapahtuvat kuitenkin aikaisintaan ensi vuoden alussa.

Erittäin iloinen olin jutussa haastateltujen opiskelijoiden mielipiteistä siitä, että tulorajojen korotus vaikuttaa heidän elämäänsä enemmän kuin opintotuen lisääminen. Itse yhdyn mielipiteeseen täysin. Pidän valtion meille tarjoamaa taloudellista tukea varsin merkittävänä. Asia minkä usein unohdamme on, että meille opiskelijoille maksetaan koulussa käymisestä ja uusien asioiden oppimisesta!

Eniten itseäni on kismittänyt juuri tulorajat, jotka käytännössä estävät työn tekemisen loppuvuoden puolella. Tulorajathan ovat verrannollisia nostettujen opintokuukausien määrään, mutta keskimäärin (9 nostettua opintotukea) opiskelijan tulorajat ovat tukikuukausilta n. 500 euroa ja tuettomilta n. 1500 euroa. Tästä nopeasti laskien päädytään siihen, että tulorajat ylittyvät helposti jo kesätöiden jälkeen. Ja tulorajojen ylittyessä on tukia maksettava takaisin.

Lyhyesti sanottuna tämä on tarkoittanut sitä, että työn tekeminen ei ole enää syksyllä viisasta. Saman rahanhan on saanut pelkästään sohvalla makoilemalla.

Kesätyöt loppu!

Tänään ollaan menossa Tapsan kanssa juhlimaan sitä että kesätyöt loppuivat. Viime kesän kesätyöt siis. Koko kesän oli puhe siitä, että sitten mennään juhlimaan kun työt loppuu, mutta ei ole aika oikein moiseen juhlimiseen riittänyt. Vasta nyt pääsiäislomalla otimme itseämme niskasta kiinni ja varasimme asialle aikaa. Näin kiireistä se sähköopiskelijan elämä on.

Syy yhteiseen juhlimiseen on yhteinen kesätyö. Olimme viime kesän Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n palveluksessa, ja nimemme ovat pysyneet samaisen puljun palkkalistoilla siitä lähtien. Tapsa saa tietenkin enemmän palkkaa, kun on se ahkerampi osapuoli.