Huh, nyt ollaan takaisin Suomessa. Lentomatka Suomeen kesti taas tovin, tosin nyt oli vain kolme lentoa menomatkan neljän sijaan. Muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen tuntuu, että en olisi missään ollutkaan. Nopeasti sitä tottuu takaisin normaali elämään. Erona on vain "hieman" pimeämmät päivät ja hiljaisuus. Suomessa ei tarvitse pelätä, että joku tuntematon kysyy ruokakaupassa mitä minulle kuuluu ja mitä olen tehnyt tänään.Tuntuu siltä, että viimeisen kahden viikon lomamatkani aikana opin kulttuurista, kielestä ja ihmisistä enemmän kuin koko 8 viikon Wellingtonin aikana.
Yhden kokonaisen päivän vietin valaistussuunnittelu yritys Enlightenz:ssä tutustuen 
mielenkiintoisiin ihmisiin ja todella upeaan työympäristöön. Surffaamisen ja melonnan (kuvat) taitojen lisäksi opin eri maiden kulttureista tutustumalla ihmisiin eri puolilta maapalloa. Puolentoista viikon aikana tapasin ihmisiä indonesiasta, japanista, taiwanista, koreasta, saksasta, hollannista, tanskasta, ruotsista, englannista, kanadasta ja israelista. Tähän kun lisää Wellingtonissa tapaamani khambodialaiset, etelä-afrikkalaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, amerikkalaiset, chileläiset sekä brasilialaiset, olen huomannut, että on sitä ennen katsonut elämää enemmän tai vähemmän kapean putken läpi. Se on uskomatonta, vaikka elämme samassa maailmassa, kuinka erilaisia kulttuureja, tapoja ja yhteiskunta rakenteita voikaan olla olemassa.
Ei sitä paljoa viitsinyt ulkomaisille kollegoilleen valittaa Suomen tiukoista tulorajoista: Eipä sitä tavannut juuri muita opiskelijoita ketkä voivat sanoa, että heidän valtionsa maksaa "palkkaa" opiskelusta.
Keskustelut seurusteluasioista khambodialaisten kanssa ovat myös hieman normaalista poikkeavia. Kun suurin osa eurooppalaisista arvostaa seurustelukumppanin valinnassa huumorintajua, luonnetta ja ulkonäköä, niin Khambodiassa kriteerit, ja jopa valitsija, ovat eri. Khambodialaisen äidin tehtävänä on etsiä sopiva kumppani lapselleen sillä perusteella, että tulevan puolison suvun taustat ovat nuhteettomat ja että siellä ei esiinny perinnöllisiä sairauksia.
mielenkiintoisiin ihmisiin ja todella upeaan työympäristöön. Surffaamisen ja melonnan (kuvat) taitojen lisäksi opin eri maiden kulttureista tutustumalla ihmisiin eri puolilta maapalloa. Puolentoista viikon aikana tapasin ihmisiä indonesiasta, japanista, taiwanista, koreasta, saksasta, hollannista, tanskasta, ruotsista, englannista, kanadasta ja israelista. Tähän kun lisää Wellingtonissa tapaamani khambodialaiset, etelä-afrikkalaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, amerikkalaiset, chileläiset sekä brasilialaiset, olen huomannut, että on sitä ennen katsonut elämää enemmän tai vähemmän kapean putken läpi. Se on uskomatonta, vaikka elämme samassa maailmassa, kuinka erilaisia kulttuureja, tapoja ja yhteiskunta rakenteita voikaan olla olemassa.Ei sitä paljoa viitsinyt ulkomaisille kollegoilleen valittaa Suomen tiukoista tulorajoista: Eipä sitä tavannut juuri muita opiskelijoita ketkä voivat sanoa, että heidän valtionsa maksaa "palkkaa" opiskelusta.
Keskustelut seurusteluasioista khambodialaisten kanssa ovat myös hieman normaalista poikkeavia. Kun suurin osa eurooppalaisista arvostaa seurustelukumppanin valinnassa huumorintajua, luonnetta ja ulkonäköä, niin Khambodiassa kriteerit, ja jopa valitsija, ovat eri. Khambodialaisen äidin tehtävänä on etsiä sopiva kumppani lapselleen sillä perusteella, että tulevan puolison suvun taustat ovat nuhteettomat ja että siellä ei esiinny perinnöllisiä sairauksia.
