Harjoittelua maapallon toisella puolella

Tänään sain virallisen harjoittelupaikka tarjouksen Uudesta-Seelannista. Suuntana on maan pääkaupunki Wellington ja siellä Victoria yliopisto. Työkuvaani kuuluu valaistustutkimusprojekteja niin valonsäätöjärjestelmiin kuin energiatehokkaisiin valonlähteisiin liittyen.

Koulun kansainvälinen opintoneuvoja kertoi etsineensä minulle asuntoa paikallisesta opiskelija-asuntolasta. Voimme kohta siis vertailla eroja Jonin saksalaistyylisen soluasunnon sekä Uuden-Seelannin vielä määrittelemättömän majoituksen välillä.

Lähtöni maapallon toiselle puolelle ajoittuu lokakuun loppupuolelle. Lähtöpäiväni riippuu nyt siitä, miten nopeasti he tuolla Uuden-Seelannin lähetystössä minulle työviisumin myöntävät.

Nyt odotellaan kädet ristissä sitten tuota paperilappua!

Asuntoloiden asuntola

Kuten ehkä innokkaimmat bloginlukijat jo tietävät, olen tänä syksynä aloittanut vaihto-opinnot Darmstadtin teknillisessä yliopistossa, Saksassa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti raportoimaan vaihtokokemuksistani tänne. Olen jo ehtinyt viettää Saksassa kolme hektistä viikkoa, ja ohjelmaa on niin paljon, ettei blogiakaan ole ehtinyt kirjoitella. Eiköhän meno tästä kohta rauhoitu.

Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.

Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.

Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.

Vastatkaa sähköposteihin!

Olen yrittänyt syksyn aikana saada työharjoittelupaikkaa ulkomailta. Hakemuksia on lähetetty niin Englantiin, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Vielä ei ole tärpännyt.

Olen hakenut paikkoja niin teollisuudesta kuin yliopistomaailmastakin. Prosessi on ollut hankalampaa mitä luulin. Elin ajatuksessa, että monet muut eivät esimerkiksi harjoittelupaikkoja yliopistoista hae, joten kuvittelin olevani vahvoilla. Myöntäviä vastauksia ei ole juuri tullut. Toisin sanoen ei yhtään. Hyvä, että vastauksia edes on tullut. Ärsyttävintä on se, että joihinkin kyselyihini ei ole vastattu edes useamman viestin jälkeen.

Tällä viikolla erään TKK:n professorin kanssa keskusteltuani tajusin, että en todellakaan ole ainut yliopistoista harjoittelupaikkaa hakeva. Kuulemani mukaan kiireisimpinä viikkoina saattaa yhdelle professorille tulla jopa kymmeniä harjoittelupaikka hakemuksia. Eihän siinä yksi ihminen kerkeä kaikille vastaamaan, tämä on ymmärrettävää.

Mutta kokemuksesta voin sanoa, että mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että ei saa vastausta, oli se vaikka sitten kielteinen. Sitä jää pohtimaan onko viesti mennyt edes perille tai onko vastaanottaja unohtanut sen. Sitä jää odottamaan ja toivomaan, että ehkä sieltä saattaisi jotain aueta, vaikka todellisuudessa vastaanottajalla ei ole aikomustakaan vaikuttaa asiaan.

Kaikkien pitäisi mielestäni kehittää automaattinen vastaus, jonka lähettää välittömästi niille, joiden viesteihin ei aio vastata muutenkaan. Viesti voisi mennä näin:

”Minulla ei ole aikaa vastata sinulle ja toivomiasi asioita emme voi toteuttaa. Kiitos yhteydenotostasi!”

Tästä viestistä jää parempi mieli kuin kahden viikon epätietoisuudesta.

Valaistustekniikka I, Ma 8.00-12.00

Voisi kuvitella, että kyseinen kurssi ei maanantai aamuna tuohon aikaan vetäisi luokkaa Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja Tietoliikennetekniikan osastolla täyteen. Etenkin kun ulkona sataa vettä kaatamalla sekä muutenkin ilma muistuttaa elokuvien tuomiopäivää. Toisin kävi. Ainoastaan harvat paikat olivat vapaana eikä itse asiassa väsymyksestä näyttänyt olevan huoneessa merkkiäkään.

Luulen, että tämä johtui loistavasta professoristamme, joka aihetta kohtaan osoittamallaan omalla innostuksellaan jaksoi valvottaa myös viikonlopun riehuneita teekkareita.

Kurssi itsessään tuntui erittäin mielenkiintoiselta. Sanoisin jopa, että kurssi oli itselleni ensimmäinen sähköosaston kursseista, jossa ei tarvinnut kahvia silmäluomien ylhäällä pitämiseksi. Ehkä näiden kolmen pitkän, raskaan, puuduttavan, teoriapainotteisin ja käytännöttömän opiskeluvuoden jälkeen alkaa viimein tunnelin päästä pieni led-valo vilkkua.

Göteborg safetynettinä

Viime viikko kului "raskaita" päätöksiä tehdessä. Aihe liittyy edelliseen tekstiini, jossa pohdin eri vaihtokohteiden välillä. Tiukkojen pohdintojen jälkeen päädyin seuraaviin ratkaisuihin. Ensimmäinen hakukohteeni on Valencia, toisena Grenoble ja kolmantena Göteborg.

Nyt jäädään sitten odottamaan hakeeko kyseisiin paikkoihin joku minua opinnoissaan menestyneempi teekkari.

Ruotsin Göteborg on ainoa johon ei vaihtokiintiötä ole, joten yksi paikka on ainakin ensi kevääksi varma.

Ulkomaisesta opetuksesta

Syyslukukausi alkaa TKK:lla oikeastaan vasta ensi viikolla. Muut koulut aloittavat yleensä jostain syystä meitä jo viikkoa aikaisemmin. Toisaalta tätä kompensoi se, että TKK loppuu puolestaan hieman muita ennen…

Eilen tein kattavaa tutkimusta eri maissa tarjottavasta insinööriopetuksesta. Tutustuin erityisesti Ruotsin, Ranskan ja Espanjan vaihtoehtoihin. Jokaisessa näistä on viidestä kymmeneen mahdollista yliopistoa, joiden alla toimii vielä eri koulukuntia. Valinnan paljous on raastavaa.

Lyhyesti mitä opin maista:

Espanjassa opetuksentaso ei ole kummoista. Luennot viivästyvät tai niitä ei pidetä välttämättä aina ollenkaan. Luennot saatetaan pitää katalaanin kielellä mm. Barcelonassa. Katalaani on siis täysin oma kielensä eikä mikään espanjan kielen murre. Asunnon joutuu etsimään itse ilmoitustauluilla olevista mainoksista. Kulttuuri on uutta ja eläväistä. Mielenkiintoisimmat koulut ovat Valenciassa ja Madridissa.

Ruotsissa opiskelu on miltei kuin Suomessa. Taso kouluissa on pääasiassa hyvä ja kurssit muistuttavat paljon meidän kursseja. Elämä on muutenkin turvallista ja mm. asunto taataan kaikille vaihto-opiskelijoille. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat Lundin yliopisto Etelä-Ruotsissa, Chalmersin yliopisto Göteborgissa ja Tukholman teknillinen korkeakoulu.

Ranskassa on alpit.

Vaikka opintomenestykseni Suomessa ei ole arvosanojen puolesta ollutkaan mitään ilmalentoa niin opintoneuvojat olivat hyvin kannustavaisia siinä, että paikka minulle löytyy. Olen kuitenkin lukenut kursseja kolmessa vuodessa jo kiitettävän määrän. Miten se sananlasku menikään: Määrä korvaa laadun.