Kuten ehkä innokkaimmat bloginlukijat jo tietävät, olen tänä syksynä aloittanut vaihto-opinnot Darmstadtin teknillisessä yliopistossa, Saksassa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti raportoimaan vaihtokokemuksistani tänne. Olen jo ehtinyt viettää Saksassa kolme hektistä viikkoa, ja ohjelmaa on niin paljon, ettei blogiakaan ole ehtinyt kirjoitella. Eiköhän meno tästä kohta rauhoitu.
Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.
Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.
Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.
Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.
Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.
Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti