Olenko etana vai janis?

Olen miettinyt josko joku paiva muuttaisi Uuteen-Seelantiin asumaan hieman pidemmaksi aikaa. Silloin vastaan tulee kylla tiettyja kulttuurieroja niin tyopaikalla, kuin sen ulkopuolellakin.

Ihmiset taalla noudattavat ns. Relaxing lifestyle –ohjenuoraa hyvin orjallisesti. Tuntuu, etta kaikki tapahtuu vahan hidastettuna. Ihmisten kavelyvauhti kaupungilla on tasta hyva esimerkki. Esimerkiksi Helsingissa tuntuu silta, etta tarvitsisin vahintaan mopon pysyakseni muiden ihmisten kavelyvauhdissa. Wellingtonin kavelykaduilla taas muistutan sadanmetrin pikajuoksijaa.

Ihmisilla ei tunnu muutenkaan olevan aamuisin juuri kiire maaranpaihinsa: aamupala nautitaan rauhassa kahvilassa, jossa selaillaan paivan lehti tai seurustellaan ystavien kanssa.

Tietylla tavalla tama paistaa lapi myos yliopistoilmapiirista. Asioita tehdaan ahkerasti ja pitkaan, mutta tehokkuus ja tyon kesto eivat aina tunnu kulkevan kasikadessa. Verrattuna Suomeen luulen, etta asioiden suunnittelusta joustetaan enemman ja tehtavat aloitetaan ensin, ja sen jalkeen mietitaan miten ne tehdaan.

Toiselta kantilta ajateltuna, taalla ihmiset hymyilevat lahes aina ventovieraille seka kuluttavat aikaa hyvin paljon, suomalaisesta nakokulmasta katsottuna turhanpaivaiseen, smalltalk –jutusteluun.

Viikonloppu vuorilla

Palasin eilen kahden paivan vaellusreissulta Tararua -nimiselta vuoristolta. Lahdimme matkaan lauantai aamuna kello 7 ja suuntasimme kohti pohjoista. Kahden tunnin ajomatkan seka aamukahvien jalkeen aloitimme vaelluksen kohti Jumbo -nimista majaa, joka sijaitsi vuoren (1400 m) huipulla.

Luonto oli paikan paalla todella kaunis (kuva). Hyva seura ja riittava maara ruokaa pitivat retki tunnelman iloisena. Kahden paikallisen mielesta kantamani ruokamaara olisi riittanyt jopa viikon vaellukselle. Todistin kuitenkin heidan olevan vaarassa syomalla kaiken mukaan ottamani ruoan ja hieman jopa heidan ruokaansa.

Lounaan vietimme joen rannalla, jonka jalkeen alkoi kolmen tunnin mittainen jyrkka nousu kohti vuorenhuippua. Majalle saavuimme illalla 6 aikoihin, jonka jalkeen nautimme upeista maisemista hieman punaviinia nauttien. Taman jalkeen siirryimme tekemaan illallista seka seurustelemaan muiden majaan saapuneiden retkeilijoiden (n. 15) kanssa. "Tuoksu" sisalla oli todella eksoottinen kahdenkymmenen henkilon otettua kengat pois 40 nelioisessa majassa, mutta sita ei siella juuri harmiteltu.

Aamulla herasin sattumalta juuri auringon nousun aikaan, noin 5.30 (kuva). Sunnuntain vaelsimme sitten vuorten huipuilla (kuva)kulkevilla poluilla. Tuuli oli ajoittain niin kovaa, etta joutui menemaan matalaksi ja tarrautua harvaan kasvustoon, jottei puuska veisi mukanaan. Itseasiassa yksi meista palasi lauantain reittia takaisin, koska pelkasi kovaa tuulta ja jyrkkia pudotuksia.

Reissu oli kaikin puolin mahtava, ja voin sanoa, etta paras kokemus Uudessa-Seelannissa tahan mennessa.

Parempaa ruokaa ja raitiovaunujuhla

Saksassa syksy on edennyt siihen pisteeseen, että lämpötila on öisin ensimmäisiä kertoja pudonnut nollan alapuolelle. Illalla pimeää on jo noin kuuden aikoihin ja lehtiä on puissa enää vähän. Ei tämä Suomen syksyä kummemmalta tunnu, on vain vuodenaikaan nähden hieman lämpimämpää. (Kuva Frankfurtista.)

Löysin pari viikkoa sitten ensimmäisen ruokakaupan jossa tosiaan on mukava käydä. Tähän mennessä vaihtoehtoina ovat olleet pienet Lidl-tyyppiset halpapuodit ja Suomenkin kauppoja kalliimmat herkkukaupat. Tämä uusi on kuitenkin toista maata. Se on ensimmäinen jossa ostoskori on tuttu käsite ja jossa valikoima on hyvä ja hinta kohtalainen. Löydön jälkeen kaupassakäyntini on kutakuinkin nelinkertaistunut ja ruokavalioni vihdoin muuttunut terveellisemmäksi.

Tähän mennessä englanninkielentaito on edennyt puhtaan sujuvalle tasolle ja saksankielellä pystyy jo juttelemaan aiheestaa kuin aiheesta ja seuraamaan luentoja. Vaihto-opiskelijoiden saksankieli on sen verran hataralla tasolla, että vaihtaripiireissä liikkuessa ei saksaa tule puhuttua miltei sanaakaan. Olenkin tästä syystä alkanut tietoisesti hakeutumaan saksankielisten pariin. Tänä iltana lähden paikallisten tuotantotalouden opiskelijoiden järjestämälle ratikka-ajellulle (Strassenbahn-Party) muutaman paikallisen opiskelijan kanssa. Yhdeksältä illala liikkeelle lähtevässä raitiovaunussa soitetaan musiikkia ja myydään olutta ja muita virvokkeita myöhäiseen yöhön asti.

Muutama viikko sitten joukko kavereita Suomesta kävi myös vierailulla (alempi kuva).

Vastapainoa tyolle

Talla viikolla olen istunut taas tietokoneen ja kirjojen aaressa melkein 40 tuntia. Erityisesti olen yrittanyt opiskella digitaalisen valaistuksen ohjauksen, DALIn saloja. Tutustuttuani rakennukseen nimelta Meridian Building, joka valmistui Wellingtoniin nyt kevaalla (Suomen syksylla), olen ollut aidosti kiinnostunut tekniikasta, jolla hyvin monimutkainen, mutta kuitenkin yksinkertainen, valaistuksen ohjaus voidaan luoda. Tasta lisaa myohemmin.

Vastapainona raskaalle tyoviikolle olen paattanyt lahtea lauantai aamuna vaeltelemaan kavereiden kanssa Tararua -nimisille vuorille, jossa vietamme yon pienessa mokissa. Porukkaan kuuluu kaksi saksalaista, kaksi kiiwia ja mina. Luvassa on mielenkiintoinen reissu ja ensi viikolla tiedossa kuvia ja kokemuksia Uuden-Seelannin luonnosta.

Web-sivuja ja valon ohjausta

Nyt on puolivali toissa saavutettu: enaa hieman reilut kolme viikkoa websivun suunnittelua ja valaistuksen ohjausta. Tulevan viikon tavoitteena olisi edeta web-sivu -projektissa lahelle toteutus vaihetta. Lahinna opetella kayttamaan ilmaista Sisallonhallintajarjestelmaa (CMS), Drupalia.

Mielenkiintoista tassa on se, etta Suomessa tallaisesta web-sivusta, jota proffani toivoo, joutuisi maksamaan alan ammattilaiselle tuhansia euroja. Onhan tyo toki edullisempaa teettaa talla tavoin, palkattomalla suomalaisella tyoharjoittelijalla. Talla hetkella tyon edistyminen riippuu siis hyvin paljon muista tekijoista, koska itsellani ei ole tarvittavaa kokemusta/taitoa tehda tata yksin.

Onneksi paasen tekemaan myos jotain omaan alaani liittyvaa. Autan nuorta tohtorin tyota tekevaa intialaista valaistuksen ohjaukseen liittyen. Tutkin sita, miten ihmiset kokevat valaistuksen ohjauksen, kuten katkaisimien ja ohjauskaukosaatimien kayton. Mietimme minkalainen valaistuksen ohjaus olisi kayttaja ystavallisinta niin, etta ihmiset, iasta ja taidoista riippumatta, kokisivat sen helpoksi ja miellyttavaksi.

Teen myos yhteistyota yhden malesialaisen valaistusalan opiskelijan kanssa kompakteihin loistevalaisimiin liittyen. Tarkoituksenamme on luoda kuluttajia kiinnostavaa tietoa naista energiansaastolampuista seka niiden oikeasta ja tehokkaasta kaytosta. Yhtena osa-alueena tutkimme mm. sita, miten siirtyminen hehkulampusta energiansaastolamppuun vaikuttaa vanhoilla ihmisilla ja mita heidan tulisi huomioida valon laatuun ja maaraan liittyen.

Viime vuonna tehdyssa opiskelija tyossa tutkittiin valon vaikutusta vanhainkodissa asuviin ihmisiin. Siella havaittiin, etta talla hetkella esimerkiksi lamppujen varin toisto (CRI) saattaa olla niin huono, etta vanhukset eivat erota valkoista poytaliinaa, valkoista lautasta ja valkoista riisia toisistaan kunnolla. Tuloksena on ruokailun jalkeen se, etta riisit ovat ympari poytaa vanhuksen itse sita tiedostomatta. Tutkimuksessa havaittiin myos, etta vanhukset tarvitsevat jopa 20-40 kertaa korkeammat valaistustasot kuin nuoret, jotta he nakisivat asiat samoin kuin muut!

Ps. Viikonlopun aikana tein pienia retkia Wellingtonin seudulla ja otin sielta muutaman kuvan antamaan kasitysta alueen upeasta luonnosta.

Muutto luksussviittiin

Molemmat kamppikseni lahtivat lukukauden paatyttya koteihinsa eri puolille Uutta-Seelantia. Taman takia pyysin siirtoa johonkin kamppaan, josta loytyisi hyvaa seuraa. Seurauksena sain upean kulmahuoneen hienolla nakoalalla (kuva) seka saksalaisen kamppiksen.


Kavi selville, etta tama saksalainen poika on taalla hyvin samoista syista kuin mina. Han suorittaa kahden kuukauden palkatonta tyoharjoittelua yliopistolla ja palaa takaisin Eurooppaan samoihin aikoihin kuin mina. Tama kaveri vaikuttaa hyvin rennolta tyypilta ja tuntuu silta, etta meilla on yhteista enemman kuin minulla oli naiden kahden entisen kamppiksen kanssa yhteensa.


Eilen oli taas mielenkiintoinen sunnuntai paiva.

Lahdin hieman ennen puoltapaivaa kavelemaan Wellingtonin nakoala kukkulalle (josta otettu kuva), jonka jalkeen vaeltelin upeilla kavelypoluilla ja metsassa reilun tunnin. Kotimatkalla paatin poiketa isolle puistoalueelle auringosta nauttimaan. Auringon otto vaihtuikin lahes kolmen tunnin futisotteluksi skotit vastaan kiiwit. Oman taustani takia paatin pelata ensimmaisen puoliskon skoteilla ja toisen paikallisten puolella. Hikisesta ja tiukasta ottelusta muistona on yhteinen joukkuekuva.

Viikko takana

Kolmas tyoviikko on kohta saatu paatokseen. Ilmat lampiavat ja aurinko paistaa joka paiva hieman enemman. Sain sovittua proffani kanssa myos tyon paattymis ajankohdan minulle suotuisaksi: Lopetan tyot 12. joulukuuta, jonka jalkeen lennan samana paivana viela Aucklandiin. Ymmartaakseni lentoliikenne on vasta hiljattain "vapautunut" ja tarjolla on monia halpoja lentoja maan sisalla. Itse maksoin 27 euroa lentomatkasta Wellington-Auckland.
Takaisin Suomeen lennan vasta 23. paiva joulukuuta, joten minun edukseni olevan aikaeron johdosta kerkean viela joulupoytaan ja avaamaan mahdolliset lahjani jouluaattona.

Hieman suunnitelmistani. Saavuttuani Aucklandiin majoitun johonkin edulliseen matkailijoiden majaan, jossa yleensa on nelja sankya yhdessa huoneistossa. Hinta pyorii siina 15-30 euron valilla per yo. Heti seuraavana aamuna suunnittelen hyppaavani bussiin, joka suuntaa kohti Uuden-Seelannin pohjoiskarkea. Ainakin Paihiassa olen ajatellut viettaa muutaman paivan. Myos Bay of Islandin alue houkuttelee, etenkin kun siella on tarjolla uimista delfiinien seassa seka kaikenlaisia vesiurheilu lajeja.

Reissattuani viikon pohjoisosassa palaan takaisin Aucklandiin, jossa vietan viimeiset kolme paivaa. Nama suunnitelmat hyvin suurella todennakoisyydella muuttuvat viela ennen kuin lahden ja viimeistaan ainakin reissun paalla!