Olen miettinyt josko joku paiva muuttaisi Uuteen-Seelantiin asumaan hieman pidemmaksi aikaa. Silloin vastaan tulee kylla tiettyja kulttuurieroja niin tyopaikalla, kuin sen ulkopuolellakin.Ihmiset taalla noudattavat ns. Relaxing lifestyle –ohjenuoraa hyvin orjallisesti. Tuntuu, etta kaikki tapahtuu vahan hidastettuna. Ihmisten kavelyvauhti kaupungilla on tasta hyva esimerkki. Esimerkiksi Helsingissa tuntuu silta, etta tarvitsisin vahintaan mopon pysyakseni muiden ihmisten kavelyvauhdissa. Wellingtonin kavelykaduilla taas muistutan sadanmetrin pikajuoksijaa.
Ihmisilla ei tunnu muutenkaan olevan aamuisin juuri kiire maaranpaihinsa: aamupala nautitaan rauhassa kahvilassa, jossa selaillaan paivan lehti tai seurustellaan ystavien kanssa.
Tietylla tavalla tama paistaa lapi myos yliopistoilmapiirista. Asioita tehdaan ahkerasti ja pitkaan, mutta tehokkuus ja tyon kesto eivat aina tunnu kulkevan kasikadessa. Verrattuna Suomeen luulen, etta asioiden suunnittelusta joustetaan enemman ja tehtavat aloitetaan ensin, ja sen jalkeen mietitaan miten ne tehdaan.
Toiselta kantilta ajateltuna, taalla ihmiset hymyilevat lahes aina ventovieraille seka kuluttavat aikaa hyvin paljon, suomalaisesta nakokulmasta katsottuna turhanpaivaiseen, smalltalk –jutusteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti