Kun ei saa unta

Äsken, siis noin 00:30 paikallista aikaa, putkahti sähköpostiin viesti paikalliselta AEGEE ryhmältä. Tuo ryhmä sanoo huolehtivansa muun muassa uusien vaihto-opiskelijoiden sopeuttamisesta paikalliseen elämäntyyliin ja opintoihin. Hmm. Saksaksi kirjoitettu sähköpostiviesti sisälsi pitkän liudan ohjelmaa tuleville viikoille. Niin pitkän etten jaksanut lukea loppuun.

Näköjään meillä on miltei joka päivä ja ilta jotakin paikalliseen kulttuuriin sopeuttavaa ohjelmaa. Milloin nähtävyyksien katselua, milloin olutpanimovierailuja. Normaalitapauksessa olisin kai asiasta innoissani, mutta nyt ei oikein jaksa kiinnostaa. Syyt löytyvät yksityiselämästäni, ja niitä on ehkä turha lähteä tässä selostamaan. Masentuisivat vaan lukijatkin. Ihmissuhteisiin tämä kuitenkin liittyy.

Onneksi kaikkeen huonoon liittyy myös jotakin hyvää. Olen ilokseni saanut jo useamman kerran huomata miten hyviä ystäviä olen täältä jo löytänyt. Tukea muilta tulee kuin itsestään, eikä täällä todellakaan tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi, jos nyt ei varta vasten halua. Monilta muiltakin on vaihto-opintojen takia päättynyt pitkäaikainen suhde, ja kaikki taitavat ymmärtää miten tuskallista sellainen voi olla.

- - -

Uusi huoneeni on kaikin puolin täydellinen. Kämppiksetkin ovat kivoja ja saksalaisia. Taisin vihdoin löytää asunnon joka vastaa niitä toiveita, joita ennen Saksaan lähtöä tänne blogiin listasin. Ainoa toimenpiteitä vaativa osa-alue on kylpyhuone. Homeesta mustunut kankainen suihkuverho pitää vaihtaa uuteen, suihkulle pitää saada kannatin ja pahimmat homeet pitää hangata seinistä. Sen jälkeen kaikki on täydellistä. Taidanpa lähteä metsästämään Duschvorhangia huomenna.

Asuntoloiden asuntola

Kuten ehkä innokkaimmat bloginlukijat jo tietävät, olen tänä syksynä aloittanut vaihto-opinnot Darmstadtin teknillisessä yliopistossa, Saksassa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti raportoimaan vaihtokokemuksistani tänne. Olen jo ehtinyt viettää Saksassa kolme hektistä viikkoa, ja ohjelmaa on niin paljon, ettei blogiakaan ole ehtinyt kirjoitella. Eiköhän meno tästä kohta rauhoitu.

Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.

Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.

Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.