Hannu Hanhi

En näköjään ole jaksanut kirjoitella tulevista vaihto-opinnoistani aikoihin. Syynä varmaan se, ettei hyviä uutisia ole ollut, ja huonoista ei viitsi kirjoittaa.

Taas pääsi käymään niin kuin Hannu Hanhen elämässäni yleensä. Laiskana ja mukavuudenhaluisena olen mieluummin nauttinut kesästä, kuin käyttänyt iltapäiviäni asunnon metsästykseen netin kautta. Siitä huolimatta, että asuntotilanne tulevassa vaihtokohteessani on kuulemma toivoton ja koulun tarjoaman asunnon saanti käytännössä mahdottomuus, tuli minulle äsken sähköpostia TU Darmstadtin ERASMUS-koordinattorilta, jossa kerrottiin, että yliopisto pystyy järjestämään minulle asunnon. Kaiken kukkuraksi asunto on vielä luultavasti sillä alueella, jonne toivoin hartaimmin pääseväni.

Asioilla on näköjään tapana järjestyä, kunhan ei liikoja stressaile.

- - -

Tapsan edellisestä tekstistä muistui mieleen eräs sivusto, jonne on listattu hauskoja yhdysvaltalaislakeja. Eräässä osavaltiossa auton ajaminen nukkuessa taisi olla laitonta. Jossain toisessa ei saanut viedä leijonaa elokuvateatteriin. Hyvä tietää.

Kajakki, Kolumbia, kesäloma;

Parin viikon takaisella Nuuksion-reissulla satuin törmäämään erääseen kolumbialaismieheen, joka paraikaa suorittaa työharjoitteluaan suvisuomessa. Tekniikan akateemikko hänkin. Vaihdoimme numeroita, ja tänään hän on tulossa mukaan kajakkiretkelle juhlistamaan erään kaverini syntymäpäivää. Illalla kai lähdetään ihmettelemään Helsingin yöelämää.

Ulkomaalaiseen on helppo tutustua; sattumalta luonnonpuistossa tavatun suomalaisen kanssa olisi pelkästään outoa sopia yhteistä menoa. Toisaalta, eri kulttuureista ja maailmankolkista tulevilla on luonnollisesti paljon enemmän tarjottavaa toisilleen, kuin saman maan samanlaisilla asukeilla. Nyt saan kaiken lisäksi harjoitella parin viikon Meksikon-matkalla oppimiani espanjankielentaitoja.

- - -

Tänään alkaa myös kahden viikon kesäloma. Mökki, Englannin maaseutu ja oma sohva tulevat ainakin suunnitelmien mukaan tutuiksi. Enkä anna sen masentaa, että aurinko meni pilveen ja sääennusteet synkkenivät.

Mitkä ihmeen arvosanat?

Sain vihdoin viimeiset tulokset kevään tenteistä. Arvosanat, joiden painotettu keskiarvo tällä kertaa oli 1,25, eivät todellekaan ole mairittelevia. Syytän siitä tenttiviikkoon osunutta poskiontelotulehdusta. Hyvä silti, että pääsin läpi.

Toisaalta keskiarvolla ei enää taida olla mitään merkitystä, sillä ainoa taho, jonka olen huomannut katsovan keskiarvoja on TKK:n kansainvälisten asiain toimisto vaihtostipendejä myöntäessään. Ja vaihtostipendin olen jo saanut. Työnantajiakin on mistä valita, ja jos se yksi kymmenestä pitää opintosuoritteen keskiarvoa tarkastamisen arvoisena, ei kyseinen työantaja varmaan ole minua varten.

Sitä paitsi, jos karjanhoitoa opiskellut maanviljelijä on Suomen rikkain mies, ja oikeustieteen kandidaatti maamme Bob Dylan, voisi äkkipäinen päätellä, että koulutuksella ei ole väliä. Ei ainakaan kovin suurta.

Säätöä

Tänään (maanantaina) olisi ollut analogisen säädön tentti. Jätin käymättä, sillä yhden viikonlopun epämäärätietoinen lukeminen ei riittänyt herättämään läpipääsytoiveita. Kesällä, hellesäiden ja työn lomassa on harvinaisen vaikeaa piiskata itseään nopeaa oppimista edellyttävään teholukemiseen.

Sain kuitenkin äsken kuulla että tämän päivän tentti oli aikaisempia vaativampi, ja että läpipääsy nykyisillä tiedoillani olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hyvä siis, että jäin töihin ja tienasin iltapäivän palkan, joka muuten olisi jäänyt työnantajan pussiin.

- - -

Outoa, miten nyt kesälläkin, kun pitäisi töiden jälkeen olla aikaa nauttia auringosta ja ennen kaikkea pelkästä olemisesta, olen onnistut järjestämään itselleni ohjelmaa käytännössä aamukuudesta iltakymmeneen. Viimeviikolla ainoa vapaa ilta oli se kun makasin vatsataudista kipeänä sängyssäni. Silloinkin olisi ollut ohjelmaa. Nyt taas tuntuu siltä että minuuttiaikataulu sanelee tekemiseni ensi maanantaihin asti. Mikä neuvoksi?

Aiheen vierestä

Teoriani on, että kun blogissa käsittelee tarpeeksi leveästi aiheita, niin se löytyy helpommin googlesta, ja täten siitä tulee suositumpi.

Pitää siis vaan rohkeasti kirjoittaa kaikesta ja kaikista, ja tietenkin muodon vuoksi leipoa mukaan vähän sähköön liittyvää juttua. Eihän sähköteekkarin blogi voi käsitellä pelkästään teenjuontia ja rockmuusikoita. :)

Yllämainituista syistä kerron nyt Jouni Mömmöstä.

Jouni Mömmö oli suomalainen kulttimuusikko, joka soitti sähkökitaraa ja kirjoitti niin kauniin melankolista sävelmää, ettei siitä ole itku kaukana. Liiaksikin pullakahveilla istuneen sähköurakoitsijan näköinen mies sairasti oman sanansa mukaan kaikkea maanisdepressiivisyydestä ja liikalihavuudesta Hassis-psykoosiin ja jakomielitautiin. Kun muu bändi oli unohtanut itsenä ilosaarirokin olut-telttaan keikan ajaksi ei Jounilta mennyt sormi suuhun, vaan hän soitti ja lauloi lavalla yksikseen. Jouni kuoli lääkkeiden itse aiheutettuun yliannostukseen 1991.

- - -

Aiheen vierestä voin ilokseni kertoa että minäkin läpäisin tuon, tässä blogissa perusteellisesti vatvotun c-ohjelmoinnin tentin kuin ihmeen kaupalla. Pisteitä tuli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut.

Sain kuitenkin eilen harmikseni tietää, että hyvä ystäväni, joka on minua valovuosia parempi c-ohjelmoija ei ollut toisella yrittämälläkään läpäissyt tenttiä. Ikävä ajatella, että tentit, joiden pitäisi toimia tiedon mittareina, usein mittaavat vähintään yhtä paljon tentinkirjoitustaitoja.

Motivaatio jäi Atlantin taakse

Vietin äärimmäisen tehottomalta tuntuneen lauantain. Neljätoista tuntia kului siihen että A) Siivosin B) Istuin vieressä ja nuokuin, kun ”kirjoitimme yhdessä” järjestöni sihteerin kanssa puolivuosikatsausta. Nuokkumisen lisäksi söin pitsaa ja pieniä suklaapatukoita. Vaikka jo voitonriemuisasti ehdin julistaa että olen palautunut Mexicon-matkasta taitaa totuus olla toinen. Motivaatio jäi sinne kaktuspelloille.

Odotan passiivisena että se palaa.

Järjestöjutusta voin kertoa, että perustimme kahden kaverin kanssa viime vuonna järjestön, jonka tarkoituksena on tukea vietnamilaisen nuorten sopeutumista ja menestymistä yhteiskunnassamme. Pääpaino on kouluikäisten nuorten valmiuksien kehittämisessä ja uravalinnoissa opastamisessa. Suuri merkitys on myös yhteisöllisyyden luomisella ja jäsenten identiteetin vahvistamisella. Idea ei ole hatusta vedetty, vaan TKK:lla opiskeleva pitkäaikainen kaverini on vietnamilaissyntyinen ja hän oli jo vuosia suunnitellut tämänlaisen järjestön perustamista. Syy puolivuosikatsauksen tekemiseen on Vantaan kaupungille lähetetty avustushakemus, johon vaaditan yhden- jos toisenlaista liitettä.

Ainoa hyvä puoli passiivisessa motivaationpuutteessa on se että tulee luettua kaikenlaista sellaista mihin muuten ei olisi aikaa. Olen viimepäivinä ehtinyt lukea Tiede-lehden edellisnumeron, tekniikan ja talouden alan ajankohtaislehtiä (jotka viimeaikoina ovat menneet suoraan paperinkeräykseen), sekä metrikaupalla Wikipedian tarjoamaa täsmätietoa täysin merkityksettömistä asioista, kuten saksalaisista schlager-artisteista ja Zapatistisesta kansallisesta vapautuksen armeijasta.

Paluu arkeen

Ensimmäisen blogiviestin kirjoittaminen tuntuu vaikealta. On sellainen tunne että haluaisi kertoa vähän kaikesta, mutta ei kuitenkaan kunnolla mistään. Taidanpa tyytyä vain selostamaan hieman tämänhetkisiä ajatuksiani, ja jättämään syvemmät pohdiskelut myöhemmälle.

Olin Mexicossa pari viikkoa, ja palasin Suomeen viime viikolla. Vasta nyt tuntuu siltä että todella olen tullut takaisin myös henkisessä mielessä. Viikon päivät uinuin jonkinlaisessa horroksessa ankaran suomalaisen todellisuuden ja Mexicon aurinkorantojen ja pyramidiraunioiden välillä. Taisi olla c-ohjelmoinnin parissa vietetty viikonloppu joka vihdoin palautti maan tasalle.

C-ohjelmointikielestä voisin mainita sen verran, että jos et ole siihen tutustunut ja pidät itseäsi edes hivenen täysijärkisenä, älä myöskään tutustu! Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja moni muu on varmaan eri mieltä, mutta sen voin sanoa, että minkään muun kurssin parsissa ei ole harrastettu yhtä paljoa kiroilua, tunnettu yhtä paljon turhautuneisuutta ja vietetty yhtä monta unetonta yötä kuin TKK:n Automaation tietotekniikan laboratorion c-ohjelmoinnin peruskurssin parissa. Näin ainakin minun kohdallani, mutta ehkä olen vain harvinaisen tyhmä.

Kun nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen, voisin kertoa itsestäni sen verran että opiskelen Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla jotakin sähköön liittyvää kolmatta vuotta. Olen laittanut hakupaperit likoon ulkomaanvaihtoa varten, mutta pelkään tekeväni historiaa olemalla ensimmäinen opiskelija koulustamme, joka kolmesta hakuvaihtoehdosta huolimatta jää ilman vaihtopaikkaa. Toivottavasti edes tällä kertaa pessimisti ei pety.