Ensimmäisen blogiviestin kirjoittaminen tuntuu vaikealta. On sellainen tunne että haluaisi kertoa vähän kaikesta, mutta ei kuitenkaan kunnolla mistään. Taidanpa tyytyä vain selostamaan hieman tämänhetkisiä ajatuksiani, ja jättämään syvemmät pohdiskelut myöhemmälle.
Olin Mexicossa pari viikkoa, ja palasin Suomeen viime viikolla. Vasta nyt tuntuu siltä että todella olen tullut takaisin myös henkisessä mielessä. Viikon päivät uinuin jonkinlaisessa horroksessa ankaran suomalaisen todellisuuden ja Mexicon aurinkorantojen ja pyramidiraunioiden välillä. Taisi olla c-ohjelmoinnin parissa vietetty viikonloppu joka vihdoin palautti maan tasalle.
C-ohjelmointikielestä voisin mainita sen verran, että jos et ole siihen tutustunut ja pidät itseäsi edes hivenen täysijärkisenä, älä myöskään tutustu! Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja moni muu on varmaan eri mieltä, mutta sen voin sanoa, että minkään muun kurssin parsissa ei ole harrastettu yhtä paljoa kiroilua, tunnettu yhtä paljon turhautuneisuutta ja vietetty yhtä monta unetonta yötä kuin TKK:n Automaation tietotekniikan laboratorion c-ohjelmoinnin peruskurssin parissa. Näin ainakin minun kohdallani, mutta ehkä olen vain harvinaisen tyhmä.
Kun nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen, voisin kertoa itsestäni sen verran että opiskelen Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla jotakin sähköön liittyvää kolmatta vuotta. Olen laittanut hakupaperit likoon ulkomaanvaihtoa varten, mutta pelkään tekeväni historiaa olemalla ensimmäinen opiskelija koulustamme, joka kolmesta hakuvaihtoehdosta huolimatta jää ilman vaihtopaikkaa. Toivottavasti edes tällä kertaa pessimisti ei pety.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti