Opiskelija ei ole köyhä. – Tuolla otsikolla T-Lehteen kirjoitettu, Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden professori Paul Lillrankin kolumni, on herättänyt lukijoissa melkoista kärhämää. Suosittelen ehdottomasti kolumnin ja myös linkin takaa löytyvien kommenttien lukemista.
En tiedä onko tekstin pääpointtina sorsia sosiaalidemokratiaa vai sosiaalituen varassa eläviä, mutta ilmiselvä suvaitsemattomuus ja mustavalkoinen maailmankatsomus siitä ainakin huokuvat.
Lillrankin kirjoituksista saa sen käsityksen että vauraassa yhteiskunnassa ei materiaalista köyhyyttä ole, tai ainakin että sellainen poikkeuksetta johtuu ns. henkisestä köyhyydestä. Vaikea uskoa että syrjäytyneisyys ja sosiaaliset ongelmat katoaisivat koulujen ”kuria ja järjestystä” lisäämällä tai taloudellisin kannustimin. Silloin kun elämä potkii persuksille ja kunnolla, eivät talouspolitiikan porkkanat oikein jaksa hetkauttaa.
Opiskelijan hankkima henkinen pääoma saattaa tilanteesta riippumatta maksaa itsensä takaisin opiskelun jälkeen, mutta käsitys siitä, että maksu aina tulisi aineellisessa muodossa taitaa olla haave. Monen on tyytyminen pelkkään henkiseen pääomaan jonka rahallinen realisointi saattaa osoittautua mahdottomuudeksi. Silloin tonnikalalinjaa joutuu jatkamaan aikuisenakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti