Pohdintoja vaihtoajalta

Tapsan tekstejä lueskellessa olo on kuin fossiililla. Samassa paikassa vieläkin, sitten viime syyskuun. Suomeen vasta heinä-elokuussa, yhdentoista kuukauden saksassaoleskelun jälkeen. Alkaa minustakin jo tuntua siltä, että olisi aika lähteä kotiin.

Ei niinkään, että aika täällä tuntuisi ikävältä, tai että Saksassa ja vaihto-opiskelijan elämässä olisi jotain vikaa. Kuitenkin poissa hyvä, mutta kotona paras, vai miten se nyt meni?

Tännelähdön yhtenä innoitteena oli saada tavallaan vuosi lomaa. Ei siis mitään muita velvoitteita kuin opiskelua kokonaisen vuoden ajan. Suomessa aika sitten armeijan oli edennyt melko pitkälti stressin alaisuudessa; erinäisten töiden, opiskeluiden ja järjestötoimintojen työllistämänä. Pelkkä kesätyö kahdeksan tunnin työpäivineen tuntui jo lomalta.

Täällä meno on ollut vielä rauhallisempaa ja tuo stressittömyyden tavoite tuli saavutettua niin perusteellisesti, että nyt tosiaan tuntuu siltä, että normaalielämään on kova tarve palata. En missään nimessä sanoisi, että täällä olisi ollut tekemisen puutetta, päinvastoin, mutta onneksi ei mitään muita painavia velvoitteita kuin luennoilla käynti ja muutamaan tenttiin lukeminen. Kovaa työntekoa ja hiki hatussa opiskelua alkaa kuitenkin lopulta kaipaamaan.

Kaikki tuo aika, jonka voi käyttää muuhun, on todella johtanut erityisesti kielitaitojen, ihmisten ja kulttuurien tuntemuksen sekä mukavana lisänä kitaransoittotaitojen huomattavaan kohenemiseen. Ja tosiaan, kuten Tapsakin kirjoitti, nyt on ystäviä joka puolelta maailmaa, joten meni sitten Indonesiaan, Turkkiin, Etelä-Afrikkaan tai Brasiliaan, on aina joku tuttu jonka luona voi vierailla.

Muistan myös monen aikaisemmin todenneen: ihmistä joka jälkeenpäin katuisi vaihttonlähtöään on todella vaikea, jos ei mahdoton löytää.

Oikealla patteristo kuvia eri tilanteista vaihtoajalta. Klikkaamalla saa isommaksi.

Kun ei saa unta

Äsken, siis noin 00:30 paikallista aikaa, putkahti sähköpostiin viesti paikalliselta AEGEE ryhmältä. Tuo ryhmä sanoo huolehtivansa muun muassa uusien vaihto-opiskelijoiden sopeuttamisesta paikalliseen elämäntyyliin ja opintoihin. Hmm. Saksaksi kirjoitettu sähköpostiviesti sisälsi pitkän liudan ohjelmaa tuleville viikoille. Niin pitkän etten jaksanut lukea loppuun.

Näköjään meillä on miltei joka päivä ja ilta jotakin paikalliseen kulttuuriin sopeuttavaa ohjelmaa. Milloin nähtävyyksien katselua, milloin olutpanimovierailuja. Normaalitapauksessa olisin kai asiasta innoissani, mutta nyt ei oikein jaksa kiinnostaa. Syyt löytyvät yksityiselämästäni, ja niitä on ehkä turha lähteä tässä selostamaan. Masentuisivat vaan lukijatkin. Ihmissuhteisiin tämä kuitenkin liittyy.

Onneksi kaikkeen huonoon liittyy myös jotakin hyvää. Olen ilokseni saanut jo useamman kerran huomata miten hyviä ystäviä olen täältä jo löytänyt. Tukea muilta tulee kuin itsestään, eikä täällä todellakaan tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi, jos nyt ei varta vasten halua. Monilta muiltakin on vaihto-opintojen takia päättynyt pitkäaikainen suhde, ja kaikki taitavat ymmärtää miten tuskallista sellainen voi olla.

- - -

Uusi huoneeni on kaikin puolin täydellinen. Kämppiksetkin ovat kivoja ja saksalaisia. Taisin vihdoin löytää asunnon joka vastaa niitä toiveita, joita ennen Saksaan lähtöä tänne blogiin listasin. Ainoa toimenpiteitä vaativa osa-alue on kylpyhuone. Homeesta mustunut kankainen suihkuverho pitää vaihtaa uuteen, suihkulle pitää saada kannatin ja pahimmat homeet pitää hangata seinistä. Sen jälkeen kaikki on täydellistä. Taidanpa lähteä metsästämään Duschvorhangia huomenna.

Asuntoloiden asuntola

Kuten ehkä innokkaimmat bloginlukijat jo tietävät, olen tänä syksynä aloittanut vaihto-opinnot Darmstadtin teknillisessä yliopistossa, Saksassa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti raportoimaan vaihtokokemuksistani tänne. Olen jo ehtinyt viettää Saksassa kolme hektistä viikkoa, ja ohjelmaa on niin paljon, ettei blogiakaan ole ehtinyt kirjoitella. Eiköhän meno tästä kohta rauhoitu.

Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.

Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.

Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.

Hannu Hanhi

En näköjään ole jaksanut kirjoitella tulevista vaihto-opinnoistani aikoihin. Syynä varmaan se, ettei hyviä uutisia ole ollut, ja huonoista ei viitsi kirjoittaa.

Taas pääsi käymään niin kuin Hannu Hanhen elämässäni yleensä. Laiskana ja mukavuudenhaluisena olen mieluummin nauttinut kesästä, kuin käyttänyt iltapäiviäni asunnon metsästykseen netin kautta. Siitä huolimatta, että asuntotilanne tulevassa vaihtokohteessani on kuulemma toivoton ja koulun tarjoaman asunnon saanti käytännössä mahdottomuus, tuli minulle äsken sähköpostia TU Darmstadtin ERASMUS-koordinattorilta, jossa kerrottiin, että yliopisto pystyy järjestämään minulle asunnon. Kaiken kukkuraksi asunto on vielä luultavasti sillä alueella, jonne toivoin hartaimmin pääseväni.

Asioilla on näköjään tapana järjestyä, kunhan ei liikoja stressaile.

- - -

Tapsan edellisestä tekstistä muistui mieleen eräs sivusto, jonne on listattu hauskoja yhdysvaltalaislakeja. Eräässä osavaltiossa auton ajaminen nukkuessa taisi olla laitonta. Jossain toisessa ei saanut viedä leijonaa elokuvateatteriin. Hyvä tietää.

Ihanneasunnon metsästys

En ole vielä ehtinyt kunnolla paneutua asunnonhankintaan ensi syksyn ulkomaanopintoja varten. Kuten kerran mainitsin, olen kuullut, että Darmstadtista on erityisen vaikea löytää opiskelija-asuntoa. Suuri osa vaihto-opiskelijoista on kaupunkiin tullessaan vailla asuntoa, ja he joutuvat välillä viettämään ensimmäiset viikot kaverin luona tai matkustajakodissa.

En aio kärsiä tuota ankeaa kohtaloa, joten tein seuraavan kriteerilistan ja päätin tehdä töitä yötä päivää, kunnes sopiva läävä löytyy.

Ideaaliasunnon kriteerilista (tärkeysjärjestyksessä):

- Ei hometta

- Huonetoverit saksalaisia ei-tiukkapipoja

- Sijainti siellä missä tapahtuu

- Ilmainen nettiliittymä

- Vuokra olematon

- Tiskikone

Nämä kaikki on saatava. Ensimmäinen on varmaan vaikein täyttää, ja toista on etukäteen vaikea tarkistaa. Yllämainittujen lisäksi en oikeastaan tarvitse mitään.

Hyviä uutisia

Perjantaina tuli kirje Technische Universität Darmstadtista, jossa luki että minut on hyväksytty Erasmus vaihto-opiskelijaksi kyseiseen yliopistoon. Olin kyllä melko varma, että hyväksyntä tulee, mutta onhan tuo helpotus tietää, että varmasti on menossa. Nyt voisi siis alkaa etsiskelemään sitä asuntoa ja kirjoittelemaan rutkakaupalla stipendihakemuksia.

Toinen hyvä uutinen on, että läpäisin vihdoin erään tylsimmistä kursseista, johon olen TKK:lla osallistunut. Kyseessä oli matematiikan peruskurssi S2, ja arvosanaksi sain sen matalimman mahdollisen. En ymmärrä miksi matematiikka, vaikka se usein niin vaivattomasti sujuukin, ei kiinnosta pätkän vertaa. Ainoa hyvä puoli matematiikan kursseissa on, että pienellä työmäärällä saa ison kasan opintoviikkoja.

Olen saanut kunnian auttaa Norjan kuninkaan, Harald V:n, Suomen vierailun järjestelyissä, ja ajattelin sen kunniaksi nyt lähteä katsomaan itselleni uutta kravattia. Kirkkaanvihreä olisi hyvä väri.

Taas vähän vaihtojuttuja

Sen sijaan että harjoittelisin c-ohjelmointia huomiseen tenttiin, istun koneen ääressä ja surffailen nettikytköksiäni (sähköpostit, blogi, keskustelupalstat yms.) läpi. Pitäähän ne välillä tarkistaa!

Kävin tänään tulevien vaihto-opiskelijoiden infotilaisuudessa ja opin kaikenlaista mukavaa opintotuesta ja ulkomaantyön verotuksesta. Parasta oli kuitenkin tavata edellisvuoden vaihto-opiskelija joka oli sattumoisin käynyt juuri Darmstadtissa, jonne itse olen matkalla. Piristi kummasti kuulla että olen lähdössä aivan erinomaiseen kohteeseen. Sen lisäksi minulla on nyt yhteyshenkilö, jolta voin kysellä kaikenlaista ”Darmiin” liittyvää!

Olen myös jutellut isäni kanssa, joka jo hieman lupautui ajamaan minut autolla Saksaan ensi syksynä. Siinä tapauksessa saan mukaani kaiken lumilaudasta sähkökitaraan. Erinomaista!

Yliopistoista

Pääsin eilisaamuna vihdoin tapaamaan TKK:n Erasmuskoordinaattoria. Hetken puhumisen jälkeen tuli kuitenkin selväksi ettei vaihtopaikkani muuttamisen eteen enää voi tehdä mitään. Kuulemma paikat oli jaettu vain ja ainoastaan opiskelijoiden opintomenestykseen pohjautuvan tunnusluvun perusteella, ja Graziin halunneiden joukosta oli sitten löytynyt minua parempia oppilaita. Perhana! Luin kuitenkin mieltä piristääkseni hieman vaihtokertomuksia Darmstadtin teknillisestä yliopistosta, enkä törmännyt yhteenkään jossa opiskelija olisi moittinut kyseistä kaupunkia, koulua, tai mitään muutakaan, saksalaista byrokratiaa ja kaupungissa vallitsevaa asuntopulaa lukuun ottamatta.

Huomenna olisi yritysstrategian tentti Svenska Handelshögskolanissa, jossa opiskelen TKK:n ohella. Tämä ilta on siis aikaa valmistautua, mutta aihe on onneksi mielenkiintoinen eikä luettavaakaan ole liiaksi, joten eiköhän siitä jotain tule.

Hankenin etuina TKK:hon verrattuna voisi ainakin mainita palvelujen keskittyneisyyden (kaikki opetus saman katon alla) ja hyvät luennoitsijat. Hyvä asia on myös, että suhteellisen pienen koulun oppilaista merkittävän osan oppii tuntemaan melko nopeasti, kun taas TKK:n jättikampuksella saattaa pahimmassa tapauksessa pyöriskellä koko päivän tapaamatta yhtäkään tuttua. Saa nähdä mitä ”innovaatioyliopistosta” tulee. Muotisanan innovaatio voisi puolestani ainakin heittää romukoppaan, se kun haiskahtaa jo kauaksi väkinäiseltä pätemisentarpeelta ja yliyrittämiseltä.

Erasmustäti, yritys 1

Kävin aikaisempien puheitteni mukaisesti tiistaiaamuna koulun kansainvälisellä toimistolla selvittämässä syitä vaihtopapereitteni kohtaloon. Etsimäni Erasmus-ohjelman (EU:n sisäisen opiskelijavaihto-ohjelman) koordinaattoritäti oli kuitenkin vielä lomilla ja palaa kuulemma takaisin torstaina. Paikalla ollut yleistäti antoi minun kuitenkin ymmärtää, että mahdollisuuteni muuttaa jo tehtyä hakupapereiden lähetyspäätöstä ovat pienet. Taidan kuitenkin huomisaamuna käydä toimistolla, jos vaikka saisin Erasmus-tädin ylipuhuttua.

Jos ei tärppää, on minun tyydyttävä vaihtopaikkaan TU Darmstadtissa. Se on varmasti hyvä paikka, vaikka Alpit ja Itä-Eurooppa ovatkin kaukana.

Suolikaupunkiin vaihtoon?

En tainnut sittenkään tehdä historiaa. TKK:n kansainvälisten asioiden osastolta tuli torstaina sähköpostia, jossa kerrottiin että vaihtohakupaperini ovat lähteneet Technische Universität Darmstadtiin, Saksaan. Tämä lienee jo merkitsevä osavoitto, sillä Darmstadtiin otaniemeläisillä on kuusi vaihtopaikkaa ja papereita lähti vain kahdelta. Ihmeitä saa siis käydä, etteivät minua hyväksy. Kyseinen "suolikaupunki" oli kuitenkin hakuvaihtoehdoistani toisella sijalla, ja olin todella toivonut pääseväni Itävallan Graziin, joka oli ensimmäinen vaihtoehtoni.

Yliopistona TU Graz ei ole yhtä kovaa tasoa kuin Darmstadt, mutta siellä olisi ollut paljon kaunista luontoa ympärillä, alhaisempi hintataso, paremmat kulkuyhteydet Itä-Eurooppaan ja mikä tärkeintä, Alpit laskettelurinteineen ihan vieressä. Kuulemma päivän hiihtoreissu Alpeille, hiihtolippu ja matkat mukaan luettuna, maksaa opiskelijalle alle kolmekymppiä.

Taidan käydä tiistaiaamuna koululla selvittämässä mistä johtui ensimmäisen vaihtoehdon hylkääminen, ja voiko asialle enää tehdä mitään.

Paluu arkeen

Ensimmäisen blogiviestin kirjoittaminen tuntuu vaikealta. On sellainen tunne että haluaisi kertoa vähän kaikesta, mutta ei kuitenkaan kunnolla mistään. Taidanpa tyytyä vain selostamaan hieman tämänhetkisiä ajatuksiani, ja jättämään syvemmät pohdiskelut myöhemmälle.

Olin Mexicossa pari viikkoa, ja palasin Suomeen viime viikolla. Vasta nyt tuntuu siltä että todella olen tullut takaisin myös henkisessä mielessä. Viikon päivät uinuin jonkinlaisessa horroksessa ankaran suomalaisen todellisuuden ja Mexicon aurinkorantojen ja pyramidiraunioiden välillä. Taisi olla c-ohjelmoinnin parissa vietetty viikonloppu joka vihdoin palautti maan tasalle.

C-ohjelmointikielestä voisin mainita sen verran, että jos et ole siihen tutustunut ja pidät itseäsi edes hivenen täysijärkisenä, älä myöskään tutustu! Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja moni muu on varmaan eri mieltä, mutta sen voin sanoa, että minkään muun kurssin parsissa ei ole harrastettu yhtä paljoa kiroilua, tunnettu yhtä paljon turhautuneisuutta ja vietetty yhtä monta unetonta yötä kuin TKK:n Automaation tietotekniikan laboratorion c-ohjelmoinnin peruskurssin parissa. Näin ainakin minun kohdallani, mutta ehkä olen vain harvinaisen tyhmä.

Kun nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen, voisin kertoa itsestäni sen verran että opiskelen Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla jotakin sähköön liittyvää kolmatta vuotta. Olen laittanut hakupaperit likoon ulkomaanvaihtoa varten, mutta pelkään tekeväni historiaa olemalla ensimmäinen opiskelija koulustamme, joka kolmesta hakuvaihtoehdosta huolimatta jää ilman vaihtopaikkaa. Toivottavasti edes tällä kertaa pessimisti ei pety.