Kaksi päivää studiossa

Kuten edellisessä viestissä mainitsin, saimme vihdoin konkretisoitua parin kuukauden intensiiviset bändiharjoittelut neljään studiossa nauhoitettuun kappaleeseen. Aikaa studiossa kului 25 tuntia ja olo nauhoittamisen jälkeen oli kuin 30 kilometrin täyspakkausmarssin jälkeen. Syy moiseen väsymykseen oli rajoitetun ajan ynnä muun tuoma stressi ja jatkuva jännittäminen.

Kokemus oli kuitenkin opettavaisuudessaan korvaamaton ja varsinkin akustiikan opiskelijalle mielenkiintoinen. Pyrin selittämään menettelyä muutaman kuvan avulla.

Ylimmässä kuvassa Greenway-Studion ääni-insinöörit Rolf ja Raul, sekä kitaristi-laulajamme Joan, kuuntelemassa juuri nauhoitettuja rumpuraitoja. Jokainen soitin nauhoitetaan kaiuttomassa huoneessa erilliselle raidalle siten, ettei minkäänlaisia päällekkäisyyksiä eri raitjen välillä ole. Esimerkiksi rumpuraitoja nauhoitettaessa soitimme kitaraa miksaushuneessa josta ääni välitettiin äänityshuoneessa soittaneelle rumpalille korvakuulokkeiden kautta. Soitetut kitarat tallennettiin myös niinkutsutuksi opasraidaksi, jota käytettiin muiden soitinten myöhemmässä nauhoituksessa. Ensimmäisinä nauhoitettujen rumpujen avulla nauhoitettin järjestelmällisesti kaksi erillistä komppikitaraa, basso, laulu sekä kitarasoolot, kaikki omille raidoilleen.

Seuraavassa kuvassa mirkofonitettu rumpusetti ja paikalleen istahtava rumpali. Jokainen rumpu saa erillisen mikrofonin, minkä seurauksena myös oman äänitysraitansa. Menettely mahdollistaa erinomaisen äänenlaadun ja mahdollisuuden säädellä eri rumpujen nauhoitettuja voimakkuuksia jälkeennpäin. Rumpujen rakentamiseen, virittämiseen ja mikrofonittamiseen kului yhteensä kolmisen tuntia ja rumpuraidat nauhoitettiin noin neljässä tunnissa. Rumpujen nauhoitukseen käytettiin pääasiassa dynaamisia mikrofoneja.

Kolmannessa kuvassa Joan soittamassa ensmmäistä komppikitaraa. Rummut ja alussa nauhoitetut opasraidat kitaroineen ja lauluineen kuuluvat kuulokkeista.

Seuraava kuva esittää kitaroiden äänitykseen käytettyä putkivahvistinta, josta äänen nappaavat harmaa kondensaattorimikrofoni (korkeammat taajuudet) ja musta dynaaminen mikrofoni (matalammat taajuudet). Vahvistimen ja mikrofonien korkeasta laadusta johtuen soittamiseen oli käyettävä eityistä tarkkuutta, sillä pineninkin virhesoitto kuului raidoilta erittäin selvästi.

Kitara kannattaa ennen nauhoitusta huoltaa, ja uusien kielten asennus on ehdottomuus, sillä kielten sointi heikkenee niiden vanhetessa ja likaantuessa merkittävästi.

Kuudenessa kuvassa olen soittamassa yhtä viimeisimmistä kitarasooloista. Rajoitetusta harjoitteluajasta johtuen en ollut ehtinyt miettiä valmiita sooloja kahdelle kappaleelle, joten ne piti improvisoida studiossa. Onneksi kohtalaisen onnustunut versio syntyi kuvan tapauksessa jo kolmannella yrittämällä. Tuossa vaiheessa hiki virtasi otsalta, sillä ylläesitelty putkivahvistin lämmitti äänityshuonetta todella tehokkaasti.

Laulun äänittämiseen käytetty kondensaattorimikrofoni oli erityisen herkkä. Pieninkin vaatteiden hankaus tai paperin rapina erittyivät selvästi ääniraidalle.

Seuraavan kolmen viikona aikana Raul ja Rolf miksaavat ja masteroivat nauhoitetun materiaalin. Valmiit kappaleet saamme CD:llä siis joskus heinäkuun alussa. Kuvassa viimeinen ilta oli jo edenyt yhdentoista paikkeille ja viimeiset bassokitarat, jotka jaoimme kristillisesti kitaristien kesken oli vihdoin saatu nauhoitettua.