Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tein hieman normaalia pidemmän juoksulenkin kaupungin laitamille, ja löysin jalopuumetsän peittämän kukkulan jossa risteili juoksupolkuja. Matkalla harmitti, ettei kamera tullut mukaan, sillä auringon viistosti valaisema metsä oli häikäisevän kaunis ja toi mieleen Tolkinenin satumetsät. Siinä lomassa unohtui stressi ja murheet ja juoksujalkakin nousi reippaasti. Taidan jatkossa sunnata lenkkini samaiselle alueelle, sillä siellä riittää tutkittavaa. Pyörälläkin voisi pärjätä, ja muistan kuulleeni, että jotkain kukkulaisia metsäpolkja pitkin pääsee lähistöllä sijaitsevalle Frankensteinin linnelle. Pitää selvitellä asiaa. En malta odottaa miltä metsä näyttää lehtien puhjettua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti