Tuli taas hoidettua jokakeväiset jo traditioksi tulleet Teknillisen korkeakoulun pääsykokeet. Alusta asti, vuodesta 2003, on ensimmäisenä hakutoiveenani ollut Tuotantotalouden osasto. Nyt on neljännet pääsykokeet takana eikä vieläkään taida kyseinen osasto minua opiskelijakseen kutsua.Vaellan teknillisen ja kaupallisen ajattelumaailman välillä. Välillä on tunne, että tekniikka ja erityisesti sähkö on se oma juttu, kun taas joskus ko. opinnoissa painutaan niin syvälle teoriaan, että omin avuin sieltä ylös nouseminen ei vaan tunnu onnistuvan. Pelkkä kaupallinen koulutus tuntuu taas liian ontolta.
Pahinta epäonnistumisessa on se, että ei saa jotain mitä haluaa. Tulee tunne, että ei ole riittävän hyvä. Tätä on taas kunnianhimoisena, voitontahtoisena sekä ikuisena optimistina hyvin vaikeaa uskoa.
Luulen siis, että tulen käymään kokeet niin kauan kunnes valmistun. Ja tiedä sitten jos vierailisi niissä vielä senkin jälkeen.
2 kommenttia:
Nooh, jos yhtään lohduttaa, niin minähän löysin sen "oman oppiaineeni" varsin myöhään ja yliopiston aloitin vasta 24-vuotiaana. Joten kyllä sitä ehtii!
Epäonnistumisen tunne on kieltämättä aina ikävä, mutta ei sitä kannata jäädä liikoja murehtimaan. Jos yksi ovi pysyy kiinni, niin jossain on jotain muuta raollaan.
Tuo on hyvä tietää! Minulla on siis vielä vuosi aikaa löytää oma kutsumukseni :)
Lähetä kommentti