Kasvoikohan luovuus?

Nyt on kirjoittajan luova tauko ainakin hetkeksi loppunut. Se, kuinka luovaksi tosiaan tulin tämän reilun kolmen kuukauden aikana, on minulle itsellenikin vielä arvoitus.

Pähkinänkuoressa mennyttä syksyä:

Näyttää siltä, että olen tehnyt henkilökohtaisen ennätykseni opintopisteiden saavuttamisessa yhden lukukauden aikana. Tältä syksyltä tullee kertymään (tenttejä on vielä siis jäljellä) 45 opintopistettä. Tässä samassa sain valmiiksi kandidaatintyöni, jota kirjoitin tiiviisti koko syksyn ajan. Aiheena minulla oli Energiansäästöpotentiaalit valaistuksessa. Työni pääpaino oli case study:ssa, jossa tutkin erään Espoossa sijaitsevan toimitilan valaistusta ja sen energiatehokkuutta.

Olemme Jonin kanssa käyneet syksyn ajan elektroniikan laboratoriotyökurssia, joka on kyllä normaalissa opintosuunnitelmassa jo toisen opiskeluvuoden kohdalla. Täytyy myöntää, vaikkakin jo viidettä vuotta TKK:lla opiskelemme, että yhden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen oli yllättävän vaikeaa muistaa kaikki sähköopin peruslait, joita kurssilla olemme tarvinneet.

Yleisesti voi sanoa, että opiskelu on maistunut yllättävän hyvältä ja energiaa on riittänyt. Taitaa olla vielä Espanjan auringolla vaikutusta vireystilaani, koska pimeä syksykään ei ole juuri masentanut.

Hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2009!

Kirjoittajat pitävät hetken luovaa taukoa

Teknillinen korkeakoulu avaa ovensa syyslukukaudelle sekä työt ovat minulla sekä Jonilla alkaneet. Tämän lisäksi Jonilla on edessään muuttopuuhat ja tavaroiden etsimistä sieltä mihin ne ennen vaihtovuotta "piilotettiin".

Näistä syistä olemme pitäneet kirjoitustaukoa ja keränneet energiaa ja ajatuksia uudelle lukuvuodelle. Me molemmat aiomme jatkossakin jakaa ajatuksiamme ja kokemuksiamme tähän blogiin. Kunhan muut asiat alkavat rullamaan tässä sivussa, niin tekstejä alkanee myös pulpahtamaan tänne.

Terveisin,
Tapsa ja Jon

Uusi "työlukukausi" alkaa

Elokuun alkaessa myös yritykset käynnistelevät toimintojaan. Heinäkuu on Suomessa "kuollutta" lähes alalla kuin alalla ja silloin on vaikeaa saada mitään asioita eteenpäin, koska kaikki ihmiset tuntuvat olevan lomilla. Aina kesätöissä ollessani heinäkuu on ollut kaikista tylsin, koska mitään ei tapahdu ja aika matelee. Nyt, elokuun ensimmäisenä maanantaina, tilanne muuttuu. Sähköposteja luetaan kuin viimeistä päivää ja tapaamisia, neuvotteluja sekä syksyn suuntaviivoja lyödään lukkoon. Työt ovat alkaneet!

Ja helppoahan nyt on koulu ja työt aloittaa: Aurinko on mennyt piiloon, vettä sataa, yöt ovat viileitä ja pimeitä sekä Pekka Pouta on tainnut jo luvata, että kesän helteet ovat takanapäin. Mitä sitä enää lomalla tekisikään?

Palkat heittelevät

Jokaisen uraa suunnittelevan nuoren mielessä liikkuvat tulevaisuuden ansiotulot. Kysymykset mistä ammatista maksetaan paljon ja missä ammatissa rahaa saa eniten suhteessa tehtyyn työhön, kiinnostavat kaikkia opiskelijoita. Tämän johdosta päätin suorittaa (hyvin epävirallisen ja pienellä otonnalla) kenttätutkimuksen nuorten palkoista eri aloilla. Ja eroja löytyy.

Perus-Pekan, joka opiskelujensa ohessa haluaa ansaita hieman ylimääräistä, kannattaa miettiä mille alalle ryhtyä. Kaupankassan tai urheilukaupanmyyjän tuntipalkka pyörii 8-11 euron (+lisät) välillä. Rakennustyömailla palkkaa maksetaan työnkuvasta hyvin paljon riippuen, 8-13 euron väliltä. Muuttopalveluhommissa olevat saavat yleensä 10 euroa tunti.

Ammatin omaavat saavat luonnollisesti hieman enemmän. Sähköasentajat n.14 euroa tunti ja saneeraushommia yksityisasunnoissa tekevät 12-15 euroa tunti. Nyt puhutaan siis aloittelevista ammatinharjoittajista.
Kunnalisen työmarkkinalaitoksen sivujen mukaan sairaanhoitajat saavat ansiota (tuntipalkaksi muutettuna) n. 12 euroa tunti, joka lisien kanssa nousee noin hieman yli 15:sta euron.

Yksi ystäväni on töissä paperitehtaalla (ilman mitään asianmukaista koulutusta) ja palkat tuolla alalla ovat käsittämättömät. Hän saa kesätöistä yli 20 euron perustuntipalkkaa. Lisät huomioiden keskimääräinen tuntipalkka nousee yli 25 euron. Tämä tarkoittaa kuukausipalkassa yli 4000 euroa!!

Ei sillä, että paperiala Suomessa ei olisi tärkeä, mutta toivoisin saavani perusteluja sille, miten kouluttamaton opiskelija voi tienata kuussa 1500 euroa enemmän kuin koulutettu ja kokenut sairaanhoitaja?

Kesän ja syksyn suunnitelmia

Heinäkuu on puolessa välissä ja on syytä ajatella jo hieman tarkemmin tulevaa syksyä. Tämän ensimmäisen Suomessa vietetyn kolmen viikon aikana olen lähinnä tapaillut ystäviäni, purjehtinut ja pelannut jalkapalloa. Totta puhuen mukaan kuuluu myös artikkelin kirjoitusta lehteen sekä uusien työkuvioiden valmistelua.

Onnekseni sain syksyksi myös tähän mennessä ehkä elämäni mielenkiintoisimman sekä samalla haastavimman työtehtävän. Teen eräälle yritykselle selvityksen heidän toimitilojensa valaistuksen energiankulutuksesta sekä sen säästömahdollisuuksista. Samasta aiheesta teen myös samalla kandidaatintyöni TKK:lle. Tulevaa tehtävää odotankin todella innolla sekä motivoituneena.

Nyt olen ilmoittautunut myös kansainväliseksi tuuttoriksi eli otan uusia vaihto-opiskelijoita vastaan ja autan heitä sopeutumaan Otaniemeen. Tämän lisäksi jalkapallo joukkueemme on selvinnyt ns. amatöörien UEFA-cupiin, joka pelataan lokakuussa Serbiassa. Eli ensi syksylle on luvassa ainakin yksi ulkomaanmatka.

Purjehdusharrastuksen aloitin viime kesänä, kun ostimme yhdessä neljän kaverini kanssa 20 vuotta vanhan H-veneen Tampereelta. Viime perjantaina lähdimme parin kaverini kanssa Haukilahden rannasta piknikille Kaivopuistoon, jossa tapasimme muutaman muun kaverin ja vietimme pari tuntia veneellä istuskellessa. Tällaisina päivinä elämä todella maistuu hyvälle.

Pari tenttiä, Heinerfest ja studiovierailu

Tänään Darmstadtin kauniissa kaupungissa vietetään Heinerfest-festivaalien viimeistä päivää. Kaupungin keskustassa tapahuva iso juhla on kuin huvipuiston, viini- ja ruokafestivaalien sekä musiikkifestivaalin risteytys. Vuosittain tapahtuma kerää internetistä löytyvien tietojen mukaan noin 700 000 kävijää, eli reilu neljä kertaa Darmstadtin väkiluvun verran.

Ehdn itsekin perjantaina piipahtaa pienellä kierroksella keskustan ympäri ja täytyy sanoa, että vaikutelma oli hyvin positiivinen. Festivaali toimii koko perheen juhlana erittäin hyvin ja tekemistä riittää tosiaan muun muassa hyvipuistolaiteajeluista grillatun villisian syöntiin ja viininmaisteluihin. Harmittaa vain, ettei tullut muuta kuin nopeasti käväistyä yhtenä iltana. Syinä vähäiseen paikallaoloon olivat sekä rahanpuute yhdistettynä kalliisiin hintoihin, että ajanpuute tämän viikon loppupuolella häämöttävien tenttien takia. Aikaa on myös kulunut muihin akitiviteetteihin kuten kuntosalilla käytiin ja Yhdysvaltain kansallispäivän viettoon.

Onneksi tulevien tenttien osalta ei enää ole kovia paineita, sillä TKK:n vaatima opintopitemäärä tuli jo täytettyä viime viikolla, kun ilokseni läpäisin sekä Projektmanagement II, että Projektfinanzierung kurssien suulliset tentit. Tenttien aikana huomasin ilokseni myös, että nyt myös teknillisistä ja kaupallisista aiheista puhuminen onnistuu saksaksi niin hyvin, että monimutkaisemmatkin asiat saa ongelmitta selitettyä.

Tänään kävin myös jälleen Greenway Studiossa, Frankfurtin lentokentän kupeessa, kuuntelemassa kolme viikkoa sitten äänittämiemme kappaleiden nykytilaa miksauksen ja masteroinnin jälkeen. Annoin tehdystä työstä omat huomautukseni, ja muutosten pitäisi olla valmiita muutaman päivän päästä. Valmiiden kappaleiden pitäisi saapua CD:llä tämän viikon loppupuolella! Tulos kuulosti jo nyt olosuhteisiin nähden erittäin onnistuneelta. Hifi-laatua tai huipputuotantoa on kuitenkin turha odottaa, sillä kahdessa päivässä nauhoittamaamme musiikkimäärään, keskiverto kaupallinen yhtye käyttää yleensä pari kuukautta.

Saksan kansan suuri pettymys

EM-voitto jalkapallossa meni sitten loppujen lopuksi Espanjaan, joten Saksalaisten juhlinta jäi näkemättä. Saksalainen kämppäkaverini sanoi murtuneensa voitosta niin, että joutui pelin jälkeen juoksemaan ulos oksentamaan. Surun täytyi olla iso, sillä en ole milloinkaan aikaisemmin kuullut, että pettymys voisi aiheuttaa niin kirjaimellista pahoinvointia. Oluellakaan ei kuulema ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Katsoin pelin eräässä keskustan kulmilla sijaitsevassa pääasiassa opiskelijoille takoitetussa yökerhossa, jossa oli muutama videoprojektori heijastamassa ottelua seinille. Samaiseen lukaaliin saapui myös kohtalainen joukko espanjalaisia vaihto-opiskelijoita, joten sain loppujen lopuksi kuitenkin muutaman iloisen juhlintakuvan. Saksalaiset valuivat hiljaisina ja huomaamattomina kotiin pelin jälkeen, kun espanjalaiset isoine lippuineen ja punaisine teepaitoineen lähtivät uimaan keskustan suihkulähteeseen.
Harmi, ettei Tapsa enää ole Espanjassa raportoimassa paikallista tunnelmaa.

Ensimmäisessä kuvassa on muutama saksalainen kaveri vielä toiveikkaana puoliajalla. Toisessa kuvassa espanjalaiset José ja Andrés juhlivat Espanjan ensimmäistä ja ainutta maalia.

Suomessa!!

Matka on nyt loppu. Kolmen kuukauden Uuden-Seelannin sekä viiden kuukauden Espanjan reissut ovat takana. Olo on todella mahtava eikä juuri parempaan aikaan Suomeen voisi palata: Suomen heinäkuu ja valoisat kesäyöt edessä. Niitä ei voi mistään muualta maailmasta löytää. Rehellisesti voin sanoa, että mielestäni ei missään muualla ole niin kauniita ja upeita maisemia kuin esimerkiksi kesämökkimme järvimaisema tai purjeveneellä koettu Turun saaristo. Sanonta "kotiin on aina mukava palata" on todistettu taas oikeaksi.

En ole edes kerennyt kokemaan haikeutta menneestä ajasta. Muistot, kokemukset ja ystävät kuitenkin pysyvät ja niitä on mukava ajatella syksyn pimenevissä illoissa tai kylminä tammi- ja helmikuun päivinä.

Katseen olen suunnannut jo eteenpäin. Ensi viikolla pääsen palaamaan normaaleihin jalkapalloharjoituksiin. Elokuussa olisi tarkoitus aloittaa työntekoakin. Tämän lisäksi opinnot, kandidaatin työ sekä uusien vaihto-opiskelijoiden tuuttorointi pitävät syksyn mielenkiintoisena. Ehkäpä sitä jossain vaiheessa voisi tehdä myös lyhyen lomamatkan johonkin päin Eurooppaa. Tällä hetkellä ei ole nimittäin kovin montaa maata Euroopassa, josta en tuntisi yhtään ihmistä.

Kuvissa näkyy parhaita kokemuksia ja tapahtumia viime vuodelta (tosin vain pienen pieni osa niistä.)

Deutschland im Finale!

Saksa voitti juuri Turkin jalkapallon Euroopan-mestaruuden puolifinaalissa. Noin 30 sekuntia pelin loppumisen jälkeen alkoi avoimen ikkunan kautta kuulua ilotulitusten pauketta ja saksalaisten riemunhuutoja. Parvekkeelle mentäessä kuulee jatkuvaa huutoa ja autojen tööttäilyä joka suunnalta.

Darmstadtin ollessa melko pieni kaupunki herää mieleen kysymys minkälaista meno isommissa kaupungeissa kuten Frankfurtissa, Münchinssä tai Berliinissä mahtaa olla. Vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mitä tapahtuu sunnuntaina finaalin jälkeen, oli sitten vastassa Espanja tai Venäjä, varsinkin jos kultamitali tulee tänne Saksaan. Vaikka kaikki aika pitäisi käyttää nurkan takana odottaviin tentteihin, taitaa sunnuntaina olla pakko suunistaa keskustaan katsomaan peliä joltain isoista ulos asennettaviasta nätyöistä. Toista vastaavaa mahdollisuutta kokea suuren maan jalkapalloriemua ei varmasti ihan heti vastaan tule.

Kiinnostavaa on myös nähdä (tai itse asiassa lukea homenna uutisista) miten kaikki Saksassa asuvat turkkilaiset pelin tulokseen ovat suhtautuneet. Täällä on sentään niin iso määrä turkkilaisia maahanmuuttajia, että suomalaisen on sitä omin silmin näkemättä vaikea käsittää. Saksalaiset ovat kuitenkin ulomaalaisia kohtaan erittäin ymmärtäväistä kansaa, ja vaikka Turkin lippuja kantavia autoja näkyy näin euroopanmestaruuskilpailujen aikaan joka puolella katuja, en ole kuullut tai nähnyt, että yhtäkään olisi lipun takia turmeltu. Saa siis toivoa, että toinen osapuoli osaa häviön jälkeen käyttäytyä yhtä hyvin.

Kaksi päivää studiossa

Kuten edellisessä viestissä mainitsin, saimme vihdoin konkretisoitua parin kuukauden intensiiviset bändiharjoittelut neljään studiossa nauhoitettuun kappaleeseen. Aikaa studiossa kului 25 tuntia ja olo nauhoittamisen jälkeen oli kuin 30 kilometrin täyspakkausmarssin jälkeen. Syy moiseen väsymykseen oli rajoitetun ajan ynnä muun tuoma stressi ja jatkuva jännittäminen.

Kokemus oli kuitenkin opettavaisuudessaan korvaamaton ja varsinkin akustiikan opiskelijalle mielenkiintoinen. Pyrin selittämään menettelyä muutaman kuvan avulla.

Ylimmässä kuvassa Greenway-Studion ääni-insinöörit Rolf ja Raul, sekä kitaristi-laulajamme Joan, kuuntelemassa juuri nauhoitettuja rumpuraitoja. Jokainen soitin nauhoitetaan kaiuttomassa huoneessa erilliselle raidalle siten, ettei minkäänlaisia päällekkäisyyksiä eri raitjen välillä ole. Esimerkiksi rumpuraitoja nauhoitettaessa soitimme kitaraa miksaushuneessa josta ääni välitettiin äänityshuoneessa soittaneelle rumpalille korvakuulokkeiden kautta. Soitetut kitarat tallennettiin myös niinkutsutuksi opasraidaksi, jota käytettiin muiden soitinten myöhemmässä nauhoituksessa. Ensimmäisinä nauhoitettujen rumpujen avulla nauhoitettin järjestelmällisesti kaksi erillistä komppikitaraa, basso, laulu sekä kitarasoolot, kaikki omille raidoilleen.

Seuraavassa kuvassa mirkofonitettu rumpusetti ja paikalleen istahtava rumpali. Jokainen rumpu saa erillisen mikrofonin, minkä seurauksena myös oman äänitysraitansa. Menettely mahdollistaa erinomaisen äänenlaadun ja mahdollisuuden säädellä eri rumpujen nauhoitettuja voimakkuuksia jälkeennpäin. Rumpujen rakentamiseen, virittämiseen ja mikrofonittamiseen kului yhteensä kolmisen tuntia ja rumpuraidat nauhoitettiin noin neljässä tunnissa. Rumpujen nauhoitukseen käytettiin pääasiassa dynaamisia mikrofoneja.

Kolmannessa kuvassa Joan soittamassa ensmmäistä komppikitaraa. Rummut ja alussa nauhoitetut opasraidat kitaroineen ja lauluineen kuuluvat kuulokkeista.

Seuraava kuva esittää kitaroiden äänitykseen käytettyä putkivahvistinta, josta äänen nappaavat harmaa kondensaattorimikrofoni (korkeammat taajuudet) ja musta dynaaminen mikrofoni (matalammat taajuudet). Vahvistimen ja mikrofonien korkeasta laadusta johtuen soittamiseen oli käyettävä eityistä tarkkuutta, sillä pineninkin virhesoitto kuului raidoilta erittäin selvästi.

Kitara kannattaa ennen nauhoitusta huoltaa, ja uusien kielten asennus on ehdottomuus, sillä kielten sointi heikkenee niiden vanhetessa ja likaantuessa merkittävästi.

Kuudenessa kuvassa olen soittamassa yhtä viimeisimmistä kitarasooloista. Rajoitetusta harjoitteluajasta johtuen en ollut ehtinyt miettiä valmiita sooloja kahdelle kappaleelle, joten ne piti improvisoida studiossa. Onneksi kohtalaisen onnustunut versio syntyi kuvan tapauksessa jo kolmannella yrittämällä. Tuossa vaiheessa hiki virtasi otsalta, sillä ylläesitelty putkivahvistin lämmitti äänityshuonetta todella tehokkaasti.

Laulun äänittämiseen käytetty kondensaattorimikrofoni oli erityisen herkkä. Pieninkin vaatteiden hankaus tai paperin rapina erittyivät selvästi ääniraidalle.

Seuraavan kolmen viikona aikana Raul ja Rolf miksaavat ja masteroivat nauhoitetun materiaalin. Valmiit kappaleet saamme CD:llä siis joskus heinäkuun alussa. Kuvassa viimeinen ilta oli jo edenyt yhdentoista paikkeille ja viimeiset bassokitarat, jotka jaoimme kristillisesti kitaristien kesken oli vihdoin saatu nauhoitettua.

Yksi etappi ohi, seuraava edessä

Bändiprojekti vaihtoajalta huipentui tämän viikon alussa vietettyihin kahteen studiopäivään joiden tuloksena oli neljä ammattitaitoisesti äänitetyä kappaletta. Nyt edessä on tentteihin lukemista ja jäähyväisten jättöä heinäkuun lopuun asti. Kotiin pääsen 31. heinäkuuta isän autokyydillä. Lento ei tässä vaiheessa mitenkään enää onnistuisi, sillä tavaraa on kertynyt varmaan kuuden lentolaukullisen verran minkä lisäksi on vielä kitara ja vahvistin.

Tänä aamuna sanoin hyvästit vaihtoaikani läheisimmälle kaverille Joanille, joka pari tuntia sitten lähti 18 tunnin automatkalle Barcelonaa kohti. Kuvassa Joan Mallorcalta ja Joan Barcelonasta.

Pohdintoja vaihtoajalta

Tapsan tekstejä lueskellessa olo on kuin fossiililla. Samassa paikassa vieläkin, sitten viime syyskuun. Suomeen vasta heinä-elokuussa, yhdentoista kuukauden saksassaoleskelun jälkeen. Alkaa minustakin jo tuntua siltä, että olisi aika lähteä kotiin.

Ei niinkään, että aika täällä tuntuisi ikävältä, tai että Saksassa ja vaihto-opiskelijan elämässä olisi jotain vikaa. Kuitenkin poissa hyvä, mutta kotona paras, vai miten se nyt meni?

Tännelähdön yhtenä innoitteena oli saada tavallaan vuosi lomaa. Ei siis mitään muita velvoitteita kuin opiskelua kokonaisen vuoden ajan. Suomessa aika sitten armeijan oli edennyt melko pitkälti stressin alaisuudessa; erinäisten töiden, opiskeluiden ja järjestötoimintojen työllistämänä. Pelkkä kesätyö kahdeksan tunnin työpäivineen tuntui jo lomalta.

Täällä meno on ollut vielä rauhallisempaa ja tuo stressittömyyden tavoite tuli saavutettua niin perusteellisesti, että nyt tosiaan tuntuu siltä, että normaalielämään on kova tarve palata. En missään nimessä sanoisi, että täällä olisi ollut tekemisen puutetta, päinvastoin, mutta onneksi ei mitään muita painavia velvoitteita kuin luennoilla käynti ja muutamaan tenttiin lukeminen. Kovaa työntekoa ja hiki hatussa opiskelua alkaa kuitenkin lopulta kaipaamaan.

Kaikki tuo aika, jonka voi käyttää muuhun, on todella johtanut erityisesti kielitaitojen, ihmisten ja kulttuurien tuntemuksen sekä mukavana lisänä kitaransoittotaitojen huomattavaan kohenemiseen. Ja tosiaan, kuten Tapsakin kirjoitti, nyt on ystäviä joka puolelta maailmaa, joten meni sitten Indonesiaan, Turkkiin, Etelä-Afrikkaan tai Brasiliaan, on aina joku tuttu jonka luona voi vierailla.

Muistan myös monen aikaisemmin todenneen: ihmistä joka jälkeenpäin katuisi vaihttonlähtöään on todella vaikea, jos ei mahdoton löytää.

Oikealla patteristo kuvia eri tilanteista vaihtoajalta. Klikkaamalla saa isommaksi.

Viimeiset paivat Espanjassa

9 yota jaljella. Edessa on enaan yksi tentti seka yhden projektin esittely professorille. Sitten on lahes puolen vuoden mittainen vaihto-opiskelu lukukausi paattynyt. Tunne ei ole kuitenkaan haikea. Puoli vuotta ulkomaisessa yliopistossa, uuden kielen ja hieman erilaisten kurssien jalkeen, on ollut uskomaton kokemus. Mutta on myos niin ihanaa palata Suomeen.

Viime lokakuusta lahtien olen siis ollut enemman tai vahemman reissussa. Aluksi kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa, jonka jalkeen lyhyt piipahdus Suomessa, ja nyt viisi kuukautta Espanjassa. Yhteenvetoa tasta kansainvalisesta vuodesta on viela liian aikaista vetaa. Uskon, etta myohemmin syksylla tajuan vasta kuinka paljon olenkaan nahnyt ja kokenut uusia asioita. Mutta nyt voin jo todeta muutamat asiat kuluneesta vuodesta:

Minulla on noin kahdeksankymmenta uutta ystavaa yhteystietoineen eri puolilta maailmaa. Kielitaitoni on englannin osalta jo mielestani hyvin sujuvaa. Espanjankieleni puolestaan riittaa yllapitamaan normaaleja keskusteluja. Uuden ympariston seka tuntemattomien ihmisten keskella olen oppinut tuntemaan myos itseani paremmin.

Nyt odotan innolla ystavieni tapaamista, harrastuksiani seka rentoutumista mokilla. Syskylla alkava koulu ja toivon mukaan uudet innostavat tyohaasteet ovat myos jo mielessani.

Ennen tulevia haasteita aion kuitenkin rentoutua juhannuksena kavereideni kanssa mokilla ja kannustaa Espanjan Euroopan mestariksi!

Sain kunnian pari viikkoa sitten majoittaa kaksi kaunista suomalaista tyttoa luokseni pariksi paivaksi. Kylla olivat espanjalaiset kateellisia :)

Campeones!!

Viime lauantaina jalkapallokausi Espanjassa huipentui Erasmustime-nimiseen jalkapalloturnaukseen. Turnaus on jalkapalloklubi Valencian seka Erasmus-organisaation jarjestama turnaus, johon voivat osallistua kaikki Erasmus opiskelijat seka max. 3 espanjalaista per joukkue. Turnaukseen osallistui 25 joukkuetta (noin 300 pelaajaa) ympari Espanjaa.

Itse olin koonnut joukkueen yhdessa yhden espanjalaisen kaverini kanssa. Meidan joukkue koostui saksan, hollannin, italian, englannin, espanjan seka suomen kansalaisuuksista, joten hyvin kansainvalinen turnaus oli kyseessa. Turnauksen tasokin oli kovempi mita odotin. Alusta asti naki, etta kaikki joukkueet halusivat voittaa turnauksen.

Itse olin kerannyt kaksi saksalaista maalivahtia, italialaisen seka hollantilaisen huippupuolustajan seka hyokkaykseen vahvan englantilaisen "target" pelaajan. Yhtena suurimmista kriteereista joukkueeseen paasyyn oli kuitenkin erittain humoristinen ja iloinen luonteenlaatu, joka siis vaadittiin jokaiselta pelaajalta.

Meidan taipaleemme alkoi niin kutsutusta "kuoleman lohkosta", jossa kaikki joukkueet olivat mielestani erinomaisia. Paadyimme lohkomme toiseksi yhden tasapelin ja neljan voiton siivittamana. Tasta tiemme jatkui jatkopeleihin, joissa etenimme vakuuttavasti (yhta rangaistuslaukauskilpailun voittoa lukuunottamatta) finaaliin asti. Taman jalkeen joukkueemme yhteishenki oli jo niin vahva, etta olisi tarvittu kylla itse Espanjan maajoukkue meidat kaatamaan.

Ja niinhan siina kavi, etta kultainen pokaali tuli kuin tulikin lopulta meille ja paasimme viettamaan hyvin ansaittuja mestaruusjuhlia, jotka alkoivat minun jarjestamistani kotibileista ja paattyivat turnauksen viralliseen huippu yokerhoon meren rannalla.

Tapahtuma oli ehdottomasti yksi parhaista ellei paras kokemus Espanjassa tahan mennessa.

Joukkueemme pelasi siis sinisissa peliasuissa. Osallistujille tarjottiin turnauksessa lounaaksi paellaa. Tama valmistettiin suurimmassa koskaan nakemassani "kattilassa".

Vihdoin löytyi rumpali

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireiden täytteisiä, kun koulun lisäksi minua on työllistänyt intensiivinen bändiharjoittelu. Löysimme vihdoin reilu kuukausi sitten rumpalin Darmstadtin naapurikylästä Pfungstadtista. Kyseessä on erittäin taitava kaveri, joka on soittanut erinäisissä bändeissä yli kolme vuotta ja esittänyt yli 30 koserttia.

Mielenkiintoisena lisänä rumpalilla on ikää vasta 14 vuotta, mikä tuo bänditreeneihin välillä absurdeja hetkiä. Silloin tällöin pojan äiti esimerkiksi tupsahtaa paikalle jäätelötötteröineen ja limsapulloineen. Muutenkin useimmiten soittoaikatauluista sovitaan äidin, eikä niinkään pojan kanssa. Mutta mikäs siinä. Tähänmennessä ainakin kaikki on sujunut erittäin hyvin.

Syy kiireeseen on, että toisena kitaristina ja laulajana toimiva barcelonalaiskaveri Joan lähtee takaisin kotimaahansa kahden viikon kuluttua. Ennen sitä olisi tarkoitus nauhoittaa viisi kappaletta studiossa, mikä vaatii erittäin perusteellista esivalmistautumista ja harjoittelua. Varsinkin kun kahden päivän aikatavoite viidelle kappaleelle kitarasooloineen ja bassoraitoineen ei anna paljoa varaa töppäilyille.

Mukavana lisänä saksankielen tulkkaamista tulee harjoiteltua, sillä Joanin saksa on erittäin alkeellisella tasolla, ja poika äiteineen puhuvat vain muutaman sanan englantia.

Syvallista keskustelua

Paljon liikkuu huhuja siita, etta vaihto-opiskelu elama pyorii pelkastaan juhlien seka alkoholin ymparilla. Tama on varmasti totta jossain maarin, mutta meidan asunnossa keskustellaan myos maailman parantamisesta. Ja taytyy myontaa, etta todella suuri osa tapaamistani muista vaihto-opiskelijoista jakaa huolen maailmamme tulevaisuudesta ja etenkin tapetilla olevasta ilmastonmuutoksesta.

Ymparistoasiat ovat siis todella tarkeita nuorille opiskelijoille. Ainakin tallaisen vaikutelman olen saanut. Kaikkihan tiedamme, etta lentokoneet saastuttavat maailmaa huomattavasti ja niita tulisi valttaa sen minka voi. Pari itavaltalaista poikaa, jotka olivat meilla vierailulla muutama viikko sitten, matkustivat Valenciaan junalla ja bussilla (matka kesti kaksi vuorokautta), koska ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja haluavat tehda oman osuutensa sen suojelemiseksi.

Eilen keskustelimme (espanjaksi!!!) kolmen kamppakaverini kanssa energiansaastosta rakennuksissa seka siita, miten asetettuja energiansaastotavoitteita eri valtiot ovat onnistuneet noudattamaan. Tallaiset keskustelut ovat hyvin mielenkiintoisia: Mina voin kertoa nakemyksia omalta alalta (valaistuksen vaikutuksesta rakennusten energiankulutukseen) ja muut omilta aloiltaan. Naiden lisaksi tulee tietoa luonnollisesti eri maiden saadoksista seka maiden toimista energiansaastamiseksi.

Taman pohjalta uskonkin, etta tuleva tyosukupolvi omaa oikeat arvot maapallon hyvinvoinnin kehittamiseksi. Naiden aiheiden parissa toivoisin itsekin jokupaiva tyoskentelevani.

Kuvia siita minka takia ymparistoa tulisi suojella.

Viikko raportti

Tämän viikon saavutukset opinnoista ovat kaksi suoritettua esitelmää englannin kielellä. Toinen kuului englannin kielen kurssini lopputyöhön. Kurssi on nimeltään Advanced english for engineers, mutta siitä on advanced kaukana. Kurssi on ollut erittäin helppo. Läsnäolopakkoa ei ole ja läpipääsyyn vaaditaan vain esitelmä (joka nyt siis on jo tehty) sekä tentti. Tuloksena tästä on 4,5 opintopistettä. Mukava kurssi.

Tämän lisäksi toinen kurssi, johon teimme neljän hengen ryhmässä esitelmän espanjalaisesta yrityksestä, häämöttää loppuaan. Tulevana maanantaina aineesta on noin puolentoista tunnin mittainen tentti, jonka uskon vaativan minimaalista valmistautumista. Aiheet pyörivät erilaisten prosessijohtamis-työkalujen ympärillä. Tutuksi ovat kurssilla tulleet mm. House of Quality, Gantt Chart, 10 OM decisions sekä Decision tree. Näitä pitäisi sitten osata soveltaa tulevana maanantaiaamuna. Hankalinta kurssilla on itse asiassa ollut ajankohta: Tunnit alkavat maanantaisin kello kahdeksan aamulla. Tämä siis suhteutettuna Suomen aikaan (eli siis koska kaikki tapahtuu Espanjassa niin paljon myöhemmin, mukaan lukien nukkumaanmeno) vastaisi tuntien alkamisajankohta noin puoli kuutta aamuyöllä Suomessa.

Suurimmat haasteet läpipääsyn kannalta ovat nyt kurssit Tehoelektroniikka sekä Mikroelektroniset piirit. Ensimmäisessä on jäljellä enää viimeinen harjoitustyö sekä tentti. Tentti sattuu olemaan puskaradion tietojen mukaan yksi vaikeimmista, ellei jopa vaikein kurssi koko tiedekunnassani. Yhtenä osatekijänä tähän on todella vaativa professori, joka ei kyllä tunnu juuri armoa läpipääsyyn antavan. Näin olen ainakin muilta opiskelijoilta kuullut.

Mikroelektroniset piirit –kurssiin ei tenttiä kuulu, ainoastaan loppuprojekti. Tämä ei ole kuitenkaan kaikista helpoimmasta päästä, varsinkaan minun elektroniikka kokemuksellani. Tehtävänäni on suunnitella työparini kanssa BCD laskuri, käyttäen J-K kiikkuja. Suunnittelu toteutetaan CADENCE ohjelmalla. Kytkentöjen sekä piirin rakenteen suunnittelun jälkeen on tehtävänä valita projektiin käytettävät oikeat materiaalit, komponenttien etäisyydet sekä niiden järjestys. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä mitään aavistusta miten tämä toteutetaan. Onneksi on vielä aikaa pari viikkoa.

Näiden lisäksi työtä vaativat espanjankielen kurssi sekä Internacional financial integration –kurssi. Jälkimmäiseen olen kirjoittamassa tällä hetkellä 20-sivun tutkielmaa Yhdysvaltojen subprime-kriisistä sekä sen vaikutuksista kansainvälisiin finanssialan markkinoihin. Kasassa on kaksi ja puoli sivua ja nekin lähinnä erilaisia graafeja sekä diagrammeja.

Kursseja on siis vähän jokaiselta alalta. Mutta vaihtelu virkistää.
Kuvassa komeilevat pari viikkoa sitten taalla Valenciassa vierailulla kayneet kaverini Masa seka veljeni Ile.

Takaisin Saksaan

Kaksi viikkoa Yhdysvaltain maaperalla alkavat olla ohi, ja huomenna on aika lentaa takaisin Eurooppaan. Parin viikon aikana olen muun muassa ehtinyt kayda Atlantin rannalla Pohjois-Carolinassa, nahnyt viinitiloja ja mikropanimoita, tutustunut Lansi-Virginian ihmeelliseen luontoon, jonka vuoret ja jokilaaksot saavat Saksan Rheinlaakson nayttamaan pikkuruiselta, ja syonyt 3,5 paunan (= 1,6 kg) nakkisampylan.

Olen Hillary Clintonin lisaksi ehtinyt nahda seka Bill Clintonin, etta Barack Obaman puhuvan ja kuullut paljon paikallisisa mielipiteita presidentinvaaleista. Uskokaa tai alkaa, esimerkiksi Lansi-Virginiassa kaksi demokraattiaanestajaa kymmenesta eivat olisi valmiita aanestamaan Obamaa marraskuun vaaleissa puhtaasti siksi, etta han on musta. Taalla, punaniskojen luvatulla vuorialueella, Clinton voittikin osavation melko isolla marginaalilla. Tuloksella ei kuitenkaan ole suurta merkitysta koko vaalien kannalta, silla jaossa oli vain 39 edustajanpaikkaa neljästä tuhannesta.

Ero kannattajien valilla oli myos hyvin nahtavissa puhetilaisuukssa, Clintonin kannattajien koostuessa kaytannossa taysin valkoisesta matalapalkkaisista "sinikaulustyolaisista". Obamaa tukemassa oli puolestaan koko Rockefeller-perhe ja paljon rikkaamman ja koulutetumman nakoinen joukko, seka tietenkin suuri maaraa afrikanamerikkalaisia.

Medioissa kisa Clintonin ja Obamann valilla alkaa pikkuhiljaa jo olla ratkennut. Nyt puhutaan lahemmin siita milloin Hillaryn pitaisi astua sivuun, kun viela pari viikkoa sitten kysymys oli ennemmin jos. Clintonin pari paivaa sitten ilmaisemaa tukea Obaman ulkopolitiikkaa kohtaan pidetaan myos ratkaisevana merkkina siita, etta demokraattipuolue vihdoin olisi yhdistymassa yhden ehdokkaan taakse. Paino medioissa on myos siirtynyt enemman demokraattiehdokkaiden vastakkainasettelusta demokraatti- ja republikaanipuolueiden vaalistrategioiden vertailuun.

Koti kuin hostelli (mutta ilmainen)

Tällä hetkellä kämpillämme nukkuu 6 ihmistä. Parhaillaan lukema on saatu nostettua jopa yhdeksään (vai oliko jopa kymmeneen) henkilöön. Talostamme löytyy siis kolme makuuhuonetta, joten nukkumisjärjestelyt ovat hyvinkin mielenkiintoiset. Hostellimaiseksi kotimme tekee se, että asukkaat koostuvat vain Erasmus-opiskelijoista (vaihto-opiskelijoista), joten lisäasukkaat eivät juuri ketään häiritse. Välillä herätessäni olohuoneen sohvalta saattaa löytyä joku nukkumasta. Tähän toisaalta totuin jo Suomessa kahden kaverini kanssa asuessani.

Pelaamme usein myös pokeria kämpillämme. Pelin aikana kämppäämme ilmestyy aina uusia ihmisiä minun siitä tietämättä etukäteen. Eilen paikalle saapui kolme espanjalaista tyttöä, joista yhden olin nähnyt aikaisemmin. Lopulta kuitenkin selvisi, että kaksi heistä seurusteli kahden kaverini kanssa. Täällä ei selvästikään kysytä kämpän omistajalta voiko ystäviä kutsua käymään. Eipä se tosin minua haittaa.

Eilen tapahtui kyllä jotain joka sai minutkin hieman ihmetyksen valtaan. Toisen ranskalaisen kämppikseni äiti ja sisko saapuivat meille asumaan viikonlopuksi. He nukkuvat samassa huoneessa kuin molemmat ranskalaiset kämppikseni. Ei tässä vielä mitään. Mutta tämä ranskalainen, kenen äiti ja sisko tulivat meille, lähti samaan aikaan itse Ranskaan!! Eli tällä hetkellä hänen perheensä on täällä mutta mies itse kotimaassaan. Vielä hauskemmaksi tämän tekee se, että ranskattaret eivät puhu englantia eivätkä espanjaa. Eikä siis kukaan tunne heitä luonnollisesti etukäteen.

Kyllä tämä vaihto-opiskelu vuosi ainakin uusia ja erilaisia kokemuksia tarjoaa…

Kuvat ovat eilen yliopistollamme järjestetystä kansainvälisestä lounaasta, jossa opiskelijat eri maista valmistivat ruokaa, jota sai sitten ostaa edulliseen hintaan.

Kouluun yhdeltätoista illalla!!

Tulin juuri yliopistoalueelle ja täällä olevaan ”opiskelijoiden koti” –nimiseen rakennukseen. Täällä ovet ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa ja opiskelijoita luokissa riittää vieläkin. Kello on siis 23.00. Itselläni tarkoitus olisi aloittaa englanninkielinen esitelmä prosessien johtamiseen liittyen. Tehtävänämme on esitellä valitsemamme espanjalainen yritys muulle luokalle. Toinen edessä oleva esitelmä ensi viikolla on englanninkurssiani varten, jossa työskentelen yhdessä chileläisen ja itävaltalaisen pojan kanssa. Tässä projektissa meidän täytyisi pitää puolentunnin esitelmä omista vahvuuksistamme ja heikkouksistamme tulevia työmahdollisuuksia silmällä pitäen. Myös espanjankieltä pitäisi hieman päntätä. Professorini oli sitä mieltä (luettuansa yhden kirjoittamista aineistani), että minun pitäisi tehdä PALJON töitä kielioppini suhteen. Tähän mennessä olen edennyt lähinnä sana sanan perään –ajatuksella.

Toinen (ehkä suurempi) syy siihen miksi tulin tähän aikaan kouluun on se, että Suomi pelaa USA:ta vastaan paikallista aikaa kello yhdeltä yöllä. Kyse on siis maailmanmestaruuskisoista, niin kuin kaikki varmaan Suomessa tietävät. Täällä Espanjassa kirjoitetaan kuitenkin yllättävän vähän uutisia Suomen taipaleesta kuluvissa arvokisoissa… :)

Olemme siis pystyttämässä ennen kuulumatonta (ja näkemätöntä) kisastudiota aulassa olevaan opiskelijoiden lepotilaan. Kuvan saamme internetistä, jonka sitten johdamme 50 tuumaiseen taulutelevisioon. Katsojia on luvassa niin Itävallasta, Sveitsistä, Ranskasta ja tietenkin Suomesta. Toivottavasti vain rakennuksessa kiertävät useat turvamiehet suvaitsevat suunnitelmamme, eivätkä heitä meitä pihalle heti alkuvihellyksen jälkeen.

Kuvat ovat Barcelonan keskustassa olevilta markkinoilta, josta on mukava käydä hakemassa tuoreita hedelmiä. Paikalliset kalatiskit ovat erityisen upeat ja tuotteet eivät ole ainakaan hinnoilla pilatut.

Kampanjointia Lansi-Virginiassa osa 2.

Muutama kuva edelliseen tekstiin liittyen:

Meganin isan Pontiak Firebird 400 vuosimallia '69. Taysin alkuperainen, moottoria lukuunottamatta, joka on vaihdettu alkuperaisesta 340 hevosvoiman 6,6 litraisesta isompaan. Kehuskelujen mukaan uusi moottori tuottaa 700 hevosvoimaa, mutta sita on kylla vaikea uskoa. Kuitenkin meno ja etenkin kiihtyvyys (joka on alle 5 sekunnin luokkaa nollasta sataan) oli vehkeessa ennenkokematon.

Hillary Clinton Charlestonin kaupungintalolla

Charlestonin kaupungiontalo