Asuntoesittely

Nyt, kolmen kuukauden Valenciassa asumisen jalkeen, on aika esitella asuntoni. Asunto oli lopulta helppoa saada, vaikkakin se aluksi tuntui vaikealta. Helpoksi sen teki se, etta minun ei tata kyseista asuntoa tarvinnut etsia. Kaksi ranskalaista ystavaani sanoivat loytaneen asunnon ja pyytivat minua muuttamaan siihen. Nyt olen asunut siis kolme kuukautta kahden ranskalaisen ja yhden itavaltalaisen pojan kanssa. Eika ole ollut valittamista.

Asunto sijaitsee hyvalla paikalla: kymmenen minuutin kavelymatkan paassa yliopistolta ja kymmenen minuutin metromatkan paassa keskustasta, ison kadun varrella. Vuokra ei ole halpa (suhteutettuna siis hintatasoon), mutta ei kohtuutonkaan. Kaikkineen noin 290 euroa kuussa.

Asunnossa on pinta-alaa noin sata neliota ja huoneita loytyy kolme (ranskalaiset asuvat samassa huoneessa). Naiden lisaksi lukaalistamme loytyvat keittio, kaksi vessaa, terassi seka tilava olohuone. Itsellani on pienin huone, mutta se sijaitsee suojassa terassilta seka olohuoneesta tulevalta melulta. Huoneestani loytyy pelkastaan sanky ja pieni kirjahylly. Tyopoydalle ei olisi mitenkaan tilaa.

Itse olen viihtynyt kodissani hyvin. Vaikkakin naapureiden pianokonsertit seka intensiiviset keskustelut kuuluvat valilla seinien lapi liiankin hyvin. Asuntomme oli myos hieman kylma helmikuussa, koska sisailman lampotila korreloi todella "hyvin" ulkoilman lampotilaa. Nythan tassa odottammekin kesakuun helteita...

Erityisen iloinen olen siita, etta viimeiset kolme viikkoa olemme puhuneet kotonamme vain espanjaa. Luulen, etta se jatkuu loppuun asti. Kamppakavereillani oli riittavan hyva kielitaito jo aikaisemmin, mutta odotimme vain sita, milloin minun espanjani alkaa olemaan enemman aanta kuin viittomakielta.

Ylhaalta alas:

Nakyma parvekkeelta. Olohuone juuri siivottuna.

Parveke.

Idyllinen huoneeni.

Viikonloppu Itävallassa

Nyt olen siis minäkin juonut viiniä Wineissä. Sinne tuli lähdettyä hyvissä tunnelmissa, sillä lähtöpäivänä ollut akustiikan suullinen tentti meni paremmin kuin osasin toivoakaan. Mukava professori oli vaihto-opiskelijaa kohtaan ymmärtäväinen ja antoi arvosanaan jopa vieraskielisyysbonuksen. Ennen tenttiä selvisi, että kyseinen professori Sessler kuuluu tieteen ja keksijöiden jokseenkin suuriin nimiin. Hänen keksinnökseen luetaan muun muassa 1960-luvulla kehitetty elektreettimikrofoni, joka on yksi tämänpäivän tuotetuimmista mikrofonityypeistä.

Matkaseuraksi Wieniin lähti täällä Darmstadtissa tapaamani yhdysvalloista kotoisin oleva tyttöystävä Megan. Saimme halvat yöjunaliput istumapaikkoineen ja Wienissä yövyimme kohtuuhintaisessa Holiday Innissä. Nähtävää olisi riittänyt useaksi viikoksi, mutta ehdimme kuitenkin neljän päivän aikana kahlaamaan läpi tärkeimmät nähtävyydet. Mukaan mahtui muun muassa Schönbrunnin linna (kuvat), Hofburgin keisarillinen palatsi ja 1800-luvun loppupuolelta peräisin oleva Praterin maailmanpyörä.

Matkaa paransi huomattavasti paikallisena oppaana toiminut vanha lukiokaveri Thomas, joka suorittaa omia vaihto-opintojaan tällä hetkellä Wienin yliopistossa. Thomaksen kanssa kävimme muun muassa erittäin hyvää olutta tuottavassa 1516-panimossa ja 252 metriä korkeassa Donauturm-tornissa. Lauantai-iltana tuli myös vietettyä iltaa Wienin raarihuoneella, jossa oli meneillään kerran kuukaudessa järjestettävät isot juhlat. Käytännössä raatihoneen sisäpiha muutetaan tuolloin massiiviseksi yökerhoksi.

Ainoana miinuksena joudun mainitsemaan kaupungin huonot yökulkuyhteydet. Viimeiset metrot ja paikallisjunat kulkevat hieman puolenyön jälken ja sekavasta yöbussiverkostosta on paikallisenkin vaikea ottaa selvää.

Toita pitaisi taas syksylla tehda

Vaikka opiskeluaikaa on viela taalla Espanjan lammossa pari kuukautta jaljella, alkavat ajatukset siirtymaan myos tulevaan kesaan ja syksyyn. Ajatuksissa heranneet kysymykset koskevat hyvin perusasioita, kuten opiskelua, toita ja asuntoa.

Opinnoissa vuorossa on kandidaatin tyo, joka tulisi tehda nyt syksylla. Aiheen valinta on viela auki. Kandidaatin tyon ohella tulee suorittaa myos normaalisti opintoja. Taman lisaksi olen ilmoittautunut kansainvalisyydesta hullaantuneena KV-isoksi TKK:lle. Tama siis tarkoittaa sita, etta toimin Otaniemeen tuleville vaihto-opiskelijoille tuuttorina. Kiireinen syksy on siis luvassa.

Tyopaikkaa ei talla hetkella ole kesaksi eika syksyksi. Kesatoita on vaihto-opiskelijoiden yleisestikin vaikea hankkia, koska lukukausi venyy taalla jopa heinakuun puoleen valiin asti pitkan tenttikauden takia. Tyonantajat eivat ole yleensa innokkaita palkkaamaan opiskelijoita enaan heinakuussa.

Epaselvaa on viela myos mihin kannan tavarani ja huonekaluni kun palaan taalta. Uuden asunnon hakupaperit ovat olleet jo reilut puolivuotta kasittelyssa. Yleensa hakuaika Nuorisosaation asuntoihin on yksi vuosi, joka tulee tayteen juuri silloin kuin palaan. Saa nahda kuinka tarkka on ajoitus ollut.

Nyt taytyy unohtaa hetkeksi tuleva syksy ja aloittaa opiskelemaan erittain kiinnostavaa mikropiirien suunnittelua huomista laboratoriovuoroani varten.

Kuva on Valenciassa sijaitsevasta akvaariomaailmasta, jossa pystyi mm. kavelemaan vedenalaisessa tunnelissa.

Akustik, Wien, aber keine Neubauten

Vielä kaksi vuorokautta, ja sitten pääsen professorin eteen todistamaan akustiikantuntemustani. Osaaminen on tällä hetkellä vielä hieman heikolla pohjalla, sillä vaikka olen kohta kahlannut koko materiaalin läpi, on hankala vieraankielinen terminologia johtanut normaalia tehottomampaan oppimiseen. Onneksi kuitenkin tenttimateriaalin loppupuolella alkaa kyseinen termistö olla niin hyvin hallussa, että sanakirjaan joutuu tarttumaan vain satunnaisesti.

Kuten mainitsin, lähden tenttipäivän iltana yöjunalla Wieniin. Sinne oli alunperin tarkoitus lähteä katsomaan Einstürzende Neubauten nimisen kokeellisen saksalaisyhtyeen keikkaa. Ikävä kyllä liput ehtivät loppua jo kuukausi ennen kyseistä ajankohtaa, joten bändi jää näkemättä. Asia ei kuitenkaan pahemmin mieltä paina, sillä Wien on joka tapauksessa kaupunki jossa ajan ei pitäisi tulla pitkäksi väkisinkään.

Olutta koulussa

Un bocadillo y dos servezas, por favor! Eli suomeksi yksi patonki ja kaksi olutta, kiitos!

Tata kuulee joka paiva koulun kahviloissa ja ruokaloissa. Ensimmaiset oluet nakee usein koulun terasseilla jo kymmenelta aamulla. Toimisiko tama Suomessa?

Taalla siis olutta (ja myos vahvempia) voi tilata koulun alueella olevista kahviloista ja opiskelijaravintoloista. Minulle toiden/koulun ja alkoholin sekoittaminen tuntuu hieman omituiselta. Tassa kulttuurissa se tuntuu kuitenkin toimivan. Ei taalla opiskelijat konttaa koulun kaytavilla, huuda rivouksia minihameita pitaville tytoille tai tappele keskenaan.

Voisi vain kuvitella minkalaisia vaikutuksia alkoholin tarjoamisesta Suomalaisissa kouluissa syntyisi... Onko Jon sinun koulussasi sama kaytanto?

Kuvassa hyvin perinteinen espanjalainen ruoka eli paella, joka on taynna merenherkkuja.

Vielä akustiikka

Viime viestissä mainitsemani projektijohtamisen suullinen tentti oli iloinen yllätys niin tenttimenettelyn kuin arvosanankin kannalta. Kyseisen kurssin professori, herra tohtori Pfnür oli erittäin rento ja miellyttävä tenttijä. Ymmärrystä riitti vaihto-opiskelijan kieliongelmille ja kokemuksen puutteelle. Koko homma arvosaoineen kaikkineen oli ohi noin vartissa.

Suullisten tenttien tapauksissa professorit käyttävät yleensä 15-20 minuuttia aikaa opiskelijaa kohden. Tuossa ajassa tentitään välillä jopa kolme kurssia yhteen menoon. Tästä johtuen professori ehtii kysyä kahdesta neljään summittaisesti valittua kysymystä per kurssi. Mielenkiintoista tuossa on se, että kysymykset kattavat todennäköisesti vain muutaman prosentin koealueesta. Huonolla onnella voi siis todella hyvinkin lukeneena saada huonon arvosanan, ellei ole päntännyt koko koealuetta erittäin tarkasti.

Reilun viikon päästä minulla on talvilukukauden viimeinen tenttini. Kyseessä kurssi nimeltä Akustik I. Tuokin on suullinen tentti, ja tällä kertaa minut tentitään samaan aikaan erään toisen (saksalaisen) opiskelijan kanssa. Tenttipäivän iltana lähden Wieniin, jossa vietän kolmen päivän rentouttavan loman. Se on sopiva palkinto yli kaksi kuukautta kestäneen tenttikauden läpijaksamisesta.

Rallienglanti kunniaan

Opiskelen muutaman kurssin taalla Valenciassa englanniksi. Molemmat ovat kaupalliseen alaan liittyvia kursseja, joiden vaatimustaso ei taalla ole kovin korkea. Ensimmaista kertaa minusta tuntuu silta, etta suomalaiset lausuvat suhteellisen hyvin englantia, vaikka ns. rallienglannilta on vaikea valttya. Taalla opettajien (tai oppilaiden) englanninkielen taso ei ole kovin korkea, niin kuin kuvitella saattaa: kaikki elokuvat ja televisio-ohjelmat on dupattu espanjaksi. Toinen merkittava syy (kuulemani mukaan) on se, etta englanninkielen opettajatkaan eivat puhu oikeaa englantia. Kohtuutonta onkin vaatia, etta oppilaat sita oppisivat.

Englanninkielisten oppituntien jalkeen tulee sellainen olo, etta minkaan kielen puhuminen ei tunnu enaan itseltani luonnistuvan. Espanja pysyy edelleen tutun turvallisella (matalla) tasolla ja englannin lausumisesta tulee jotain espanjan ja rallienglannin valilta. Eli ei hirvean hyva... Tunnit ovat kuitenkin ihan huvittavia ja ainakin kaikki siella yrittavat parhaansa.

Toisaalta kun paasee juttelemaan englantia sita aidinkielenaan puhuville, tuntuu verbaliikka luistuvan selvasti paremmin. Omasta mielestani edistysta on tullut todella paljon siihen mita ennen Uuden-Seelannin matkaa osasin. Ja itseasiassa espanjan puhuminenkin edistyy mukavasti, nyt kun tarkemmin ajattelee. Tullessani tanne oli itseni esitteleminen espanjaksi hyvin vaikeaa, nyt selvian jo useista tilanteista espanjalla.

Viimeinen 8 viikkoa

Vanhempieni tuomat kaurapuurot on syoty ja salmiakit ja ruisleivat vahenevat uhkaavaa vauhtia. Pitaa saada akkia joku vierailulle ennen kuin naista tulee vakavia vieroitusoireita. Erityisesti aamukaurapuuro on maistunut uskomattoman hyvalle tassa valkoisen leivan ja rasvaisten kroisanttien luvatussa maassa.

Tuntuu uskomattomalta, mutta koulua on enaan jaljella kahdeksan viikkoa. Kahdeksan! Taman jalkeen on tietenkin jaljella viela tentit, mutta ne ovat minulla parin ensimmaisen viikon sisalla luentojen loppumisesta. Tama tarkoittaa sita, etta jos yltaisin vaihto-opiskelulle asettamiini tavoitteisiin, taytyisi minun reilun kahden kuukauden paasta puhua ymmarrettavaa espanjaa, tuntea useita eri kaupunkeja Etela-Euroopassa, olla hankkinut hyodyllista tietoa opintoihini liittyen seka olla tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Tarkoituksenani oli myos tutustua hieman valaistusalaan Madridissa ja Lissabonissa. Huh!

Onneksi olen saanut aikaan edes jotain naista ja eivat muutkaan pelkastaan ajatuksen asteelle ole jaaneet. Nyt on kuitenkin otettava kalenteri kateen ja katsottava etta viikonloput eivat lopu ennen paluulentoa Suomeen.

Kuvat on otettu Valenciasta, jolloin Fallas juhla oli vallannut koko kaupungin. Ylemmassa kuvassa he aloittavat polttamaan suurta Fallasta juhlien viimeisena iltana, niin kuin tapoihin kuuluu. Alemmassa kuvassa kukitettiin kymmenen metrin korkuinen puinen teos, jonka tarkoituksena oli kunnioittaa jotain, mita en sitten millaan muista mihin se liittyi...