Kirjoitan parhaillaan juttua sähköalan opiskelijoiden vaihto-opiskelu trendeistä. Soitin erääseen ammattikorkeakouluun opiskelijoiden kansainvälisistä asioista vastaavalle henkilölle, jotta saisin tietää hieman määristä, joita sieltä ulkomaille lähtee.
Keskustelu kulki näin:
Minä: Tapio Kallonen Sähkömaailmaa lehdestä hyvää päivää.
KV-henkilö: Joo, kiitos tarjouksesta, mutta ei näin työajalla (lyömässä luuria korvaan)
Minä: Ei ei, soit…
KV-henkilö: Joo joo, mut usko jo, että en halua lehteäsi!! (lyömässä taas luuria alas)
Minä: Minä haluais…
KV-henkilö: Anna olla jo! Ei kiinnosta tää juttu!!! (luuri matkalla taas pöydälle)
Tätä kissa hiiri leikkiä hetken aikaa leikittyämme sain uskoteltua miehelle, että EN ole myymässä mitään lehteä.
Puhelun jälkeen muistin taas minkä takia aikoinani lopetin lehtimyyjän hommat kahden tehdyn työpäivän jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sun pitää lisätä siihen alkuun toimittaja Tapio Kallonen :)
Tuo neuvo taitaa tulla kokemuksen kovalla rinta äänellä...
Jeps, tuttuahan tuo sekoittuminen lehtimyyjiin on :)
Tai sitten voi aloittaa näin, jos itsensä tituleeraaminen toimittajaksi tuntuu oudosta: "Hei, olen Tapio Kallonen. Teen juttua Sähkömaailma-lehteen..."
Lähetä kommentti