Verrattuna Jonin elämään, on omani hieman erilaista. Olen tullut yliopistolle juuri lukukauden loppu vaiheessa ja suurin osa opiskelijoista lähtee koteihinsa parin viikon sisällä. Olen myos ainut tällaista tyoharjoittelua suorittava opiskelija koko yliopisto alueella. Tämä siis luo haasteen: miten tutustua uusiin ihmisiin?
Olen huomannut, etta suu kannattaa avata aina kun on mahdollisuus: niin hississä, aulassa, ravintolassa, kahvilassa kuin kuntosalillakin. Tästä viimeisestä onkin hyvä esimerkki viime sunnuntailta.
Tapasin kuntosalilla yhden saksalaisen, jolta tiedustelin miten voisi päästä pelaamaan jalkapalloa. Han tunsi yhden japanilaisen kaverin yläkerrasta, joka oli menossa pelaamaan seuraavana päivänä. Menin hänen huoneeseensa kysymään missä he pelaavat ja olisiko mahdollista päästä mukaan. Hän sanoi, että ei itse ollut menossa pelaamaan, mutta hänen kaverinsa kylläkin, mutta ei tiennyt mihin he olivat menossa. Hän antoi summittaisen ohjeistuksen missä kenttä saattaisi olla, joten lähdin etsimään sitä. Kyseltyäni muutamalta vastaantulijalta neuvoa, päädyin lopulta isolle nurmialueelle, jossa kymmenen japanilaista potki palloa. Tämän jälkeen joukkoon liittyi myos muutama ranskalainen ja paikallinen. Kolmen tunnin pelailun jälkeen olin saanut lähes 20 uutta tuttua, jotka vaikuttivat aidosti olevan kiinnostuneita siita mistä tulen ja mitä teen täällä.
Olen huomannut, etta suu kannattaa avata aina kun on mahdollisuus: niin hississä, aulassa, ravintolassa, kahvilassa kuin kuntosalillakin. Tästä viimeisestä onkin hyvä esimerkki viime sunnuntailta.
Tapasin kuntosalilla yhden saksalaisen, jolta tiedustelin miten voisi päästä pelaamaan jalkapalloa. Han tunsi yhden japanilaisen kaverin yläkerrasta, joka oli menossa pelaamaan seuraavana päivänä. Menin hänen huoneeseensa kysymään missä he pelaavat ja olisiko mahdollista päästä mukaan. Hän sanoi, että ei itse ollut menossa pelaamaan, mutta hänen kaverinsa kylläkin, mutta ei tiennyt mihin he olivat menossa. Hän antoi summittaisen ohjeistuksen missä kenttä saattaisi olla, joten lähdin etsimään sitä. Kyseltyäni muutamalta vastaantulijalta neuvoa, päädyin lopulta isolle nurmialueelle, jossa kymmenen japanilaista potki palloa. Tämän jälkeen joukkoon liittyi myos muutama ranskalainen ja paikallinen. Kolmen tunnin pelailun jälkeen olin saanut lähes 20 uutta tuttua, jotka vaikuttivat aidosti olevan kiinnostuneita siita mistä tulen ja mitä teen täällä.
Kuvassa oikealla alhaalla näkyy kenttä, jossa nämä ihmiset tapasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti