Asunto vertailua

Tänään olen istunut jo lähes 8 tuntia yliopistolla (kuva) opiskellen led-teknologiaa sekä web-sivujen tuottamista, joka myos kuuluu osaksi työharjoitteluani.

Nyt on siis lopulta Jonin ja minun välisen kämppävertailun (kuvat) aika. Täytyy heti alkuun sanoa, että minulla ei ole lähellekkään yhtä kirjavaa eliökuntaa kuin Jonilla. Itse asiassa en ole törmännyt vielä yhteenkään matelijaan, hyönteiseen tai vastaavaan asunnossani.

Asun kolmen hengen solussa, jossa on yhteinen keittiö ja pesuhuone. Asuntoon sisältyvät kaikki hienoudet; pyykinpesukone, mikro, ruoan tekemiseen tarvittavat välineet, jääkaappi, astiat ja jopa astianpesukone! Asukkaille on tarjolla myos ilmainen punttisali seka televisiohuone, jossa komeilee n. 40 tuuman taulutelevisio varustettuna kelvollisella surround -äänijärjestelmällä.

Kämppäkavereiden osalta arpaonni on ollut minulle suotuinen. Asun yhdessä kahden paikallisen 19-vuotiaan tytön kanssa. He ovat kerenneet tutustuttaa minut jo ystäviinsä, kaupungin nähtävyyksiin seka vilkkaaseen yöelämään. Tämä on hyvä osoitus paikallisten vieraanvaraisesta luonteesta!

Asunnon negatiivisena puolena on sen huono ilmanpitävyys. Yöt ovat täällä melko viileitä, jonka huomaa hyvin aamulla ihon ollessa kananlihalla ja kurkun karhea kuin hiekkapaperi. Erikoista täällä on myos sähkönkäyttö; ihmiset eivat jätä hetkeksikään valoja päälle poistuessaan huoneesta. Tämä voi olla hyvä asia energiansääston kannalta, mutta välillä tuntuu, että tuollainen valojen rämpyttely kuluttaa enemmän sähköä kuin niiden yhtäkestoinen päällä pitäminen.

Netti toimii taas

Puolen viikon toimimattomuuden jälkeen sain internetyhteyteni taas kuntoon. Ilmeni, että olin ehtinyt käyttää koko 20 gigabitin liikennerajoitukseni tältä kuulta. Kaikilla Karlshofin asukeilla on samainen rajoitus. Tästä syystä voin nyt selailla nettiä vain välityspalvelimen kautta, eli esimerkiksi Skype, DC++ tai msn-messenger eivät toimi. Kuun vaihteessa asiat palautuvat taas normaaliksi.

Viimeviikot eivät todellakaan ole olleet niin vapaa-ajan täyttämiä kuin oletin. Elämä täällä on tavallaan muuttanut muotoaan, mutta tekemistä riittää vähintään yhtä paljon kuin ennen. Nykyään viikkonpäivät ovat täynnä saksalaisia luentoja, läksyjen tekoa ja kuntoilua. Iltaisin tehdään yleensä päivällistä porukassa jonkun kaverin luona. Nuo päivälliset vievät ruoanlaittoineen ja syömisineen/puhumisineen yleensä kahdesta neljään tuntia.

Tämän lisäksi olen viettänyt paljon aikaa uusien bändikavereiden kanssa. Basistille piti hankkia basso ja toisen kiratistin kanssa ollaan viilailtu ensimmäisiä kappaleita lähes joka ilta. Ihmissuhdesotkujen takia mieli on ollut maassa, mutta soittaminen on onneksi piristänyt.

- - -

Kursseja olen tähän mennessä valinnut enemmän kuin tarpeeksi. Mukaan mahtuu muun muassa seuraavanlaista:

Fussy Logic, Neuronale Netze und Evoutionäre Algorithmen
Projektmanagement
Akustik I
Digital Video and Audio Processing
Materialien und Sensoren für die Elektroakustik
Wirtschaftsdeutsch
Produktionssteuerung

Olen varma, että noista ainakin muutama jää tekemättä, mutta katselen nyt rauhassa, mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mikä ei. Parin viikon päästä on jo helppo päättää mitkä jättää pois. Opintopistevaatimukset Suomen suunnilta ovat sen verran matalat, että yllämainituista tarvitsee suorittaa vain noin puolet.

- - -

Viime lauantaina kävin Frankfurtin katukirpputorilla ja ostin itselleni pyörän ja itämaisen maton. Etäisyydet täällä ovat sen verran lyhyehköjä, että julkista liikennettä ei ole pyörän hankkimisen jälkeen tarvinnut käyttää ollenkaan. 55 euroa maksanut pyöra on ollut niin hyvä, että taidan ottaa sen mukaan Suomeen kun palaan.

Sosiaalisuus saanut uudet mittasuhteet

Verrattuna Jonin elämään, on omani hieman erilaista. Olen tullut yliopistolle juuri lukukauden loppu vaiheessa ja suurin osa opiskelijoista lähtee koteihinsa parin viikon sisällä. Olen myos ainut tällaista tyoharjoittelua suorittava opiskelija koko yliopisto alueella. Tämä siis luo haasteen: miten tutustua uusiin ihmisiin?

Olen huomannut, etta suu kannattaa avata aina kun on mahdollisuus: niin hississä, aulassa, ravintolassa, kahvilassa kuin kuntosalillakin. Tästä viimeisestä onkin hyvä esimerkki viime sunnuntailta.

Tapasin kuntosalilla yhden saksalaisen, jolta tiedustelin miten voisi päästä pelaamaan jalkapalloa. Han tunsi yhden japanilaisen kaverin yläkerrasta, joka oli menossa pelaamaan seuraavana päivänä. Menin hänen huoneeseensa kysymään missä he pelaavat ja olisiko mahdollista päästä mukaan. Hän sanoi, että ei itse ollut menossa pelaamaan, mutta hänen kaverinsa kylläkin, mutta ei tiennyt mihin he olivat menossa. Hän antoi summittaisen ohjeistuksen missä kenttä saattaisi olla, joten lähdin etsimään sitä. Kyseltyäni muutamalta vastaantulijalta neuvoa, päädyin lopulta isolle nurmialueelle, jossa kymmenen japanilaista potki palloa. Tämän jälkeen joukkoon liittyi myos muutama ranskalainen ja paikallinen. Kolmen tunnin pelailun jälkeen olin saanut lähes 20 uutta tuttua, jotka vaikuttivat aidosti olevan kiinnostuneita siita mistä tulen ja mitä teen täällä.

Kuvassa oikealla alhaalla näkyy kenttä, jossa nämä ihmiset tapasin.

Ystävällisyys yllätti

Parin päivän kokemuksella voin sanoa, että huolimatta asettamistani kovista ennakko-odotuksista, on Uusi-Seelanti yllättänyt minut positiivisesti. Ihmiset ovat ystävällisiä, aurinkoa on riittänyt sekä ruoka, erityisesti intialainen, on ollut hyvää. Olen kerennyt tutustumaan professorini kanssa myös paikalliseen Folk Festivaaleiin, jossa keski-iän ylittäneen kuuden miehen "bändi" lauloi/huusi "kahvi"kupit kädessään erilaisia irlantilaisia kansanlauluja ja tästä lavan edessä ollut satapäinen yleisö oli täysin haltioissaan.

Olen siis tullut tekemään Wellingtoniin työharjoittelua, joka täällä kulkee nimellä "Research internship". Tehtäviini kuuluvat mm. energiatehokkaiden valaisimien, kuten loistelamppujen ja ledien, käyttöönottoon liittyvät haasteet.

• Kuinka esimerkiksi tuoda asia esille kuluttajille, että he ymmärtäisivät hehkulamppujen heikon energiatehokkuuden?


• Mitä vanhoille valaisimille pitäisi tehdä ja kuka vastaa kierrätyksestä?


• Miten kuluttajille voitaisiin tarjota parhaiten tietoa eri valaisimien tuottamasta valosta ja sen laadusta?

Australiahan kieltää hehkulamput kokonaan vuoteen 2010 mennessä. Ihmiset uskovat kyseisen käytännön tulevan myös pikapuoliin Uuteen-Seelantiin.

Yhtenä tutkittavana aiheena minulla on valaistuksen ohjaukseen liittyvät haasteet. Tässä tutkimuksessa avustan erästä intialaista, joka tekee aiheesta parhaillaan väitöskirjaa.

Nyt vaan lukemaan alan kirjallisuutta ja tarjoamaan tuleville tohtoreille näkemyksiä suomalaisen valaistusalan opiskelijan näkökulmasta.

Lopulta perilla!!

43 tuntia kului kotoani Espoosta matkata Wellingtonin Stafford house:iin, jossa vietan seuraavat kaksi kuukautta. Tutuiksi tulivat Lontoon Heathrow, Hongkong ja Auckland, tosin vain niiden lentokentat. Kuusi tuntia Lontoossa, 4 tuntia Hongkongissa seka Aucklandissa, riittivat kuitenkin todella hyvin kyseisiin paikkoihin tutustumiseen.

Ainoa asia, jonka unohdin kotiin oli muistikortin lukija, jolla siirretaan kuvat kamerastani koneelle. Taman takia joudutte hieman odottelemaan kuvia kaupungista seka kovatasoista kilpailua minun ja Jonin huoneiden laadun ja ulkoasun valilla.

Arki nurkan takana

Vaihto-opintojen tähän mennessä kaksi kiireisintä viikkoa alkavat olla ohi. Tänään päivällä vietettiin johdatuskauden päättäjäisiä ja viikonlopuksi lähdemme viimeiselle yhteiselle tutustumismatkalle. Maanantaina opintojen harmaa arki alkaa vihdoin. Tuntuu melkein siltä, että opintojen alettua vapaa-aikaa tulee olemaan enemmän kuin nyt.

Pariin viime viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista juhlaa ja matkaa. Olemme muun muassa vierailleet Wiesbadenin kaupungissa, Rheingaun viininviljelyalueella ja erään lähikylän olutfestivaaleilla. Jostain syystä melkein joka ilta jollakin vaihto-opiskelijalla näyttää myös olevan syntymäpäiväjuhlat. Järjestetty ohjelma vähenee (onneksi) hieman opintojen alettua.

- - -

Ostin myös pari viikkoa sitten halvan sähkökitaran vahvistimineen, joten nyt pystyy taas soittamaan. Jätin tarkoituksella hyvän kitarani Suomeen, sillä en uskaltanut ottaa moista kallista kapistusta tänne epämääräisiin asumisoloihin. Innokkaita soittokavereita on myös löytynyt sen verran, että olemme jo päättäneet perustaa bändin. Tyylisuunnasta on hieman erimielisyyksiä ja harjoittelupaikka on vielä hakusessa, mutta eiköhän siitä jotain tule.

Epätietoisuus on päättynyt

Kahden kuukauden epätietoisuus on päättynyt. Sain lopulta viisumin ja passin käsiini, monen mutkan kautta tosin, ja lentoliput ostettua. Ensi viikon tiistaina hyppään sitten koneeseen, jonka suuntana on Lontoo. Sieltä matka jatkuu kohti Hongkongia.

Jotta matka ei loppuisi liian lyhyeen, niin seuraava lento, Hongkongista Aucklandiin, kestää reilut 13 tuntia. Tämän jälkeen silmäni ovat luultavasti jo niin ristissä ja jalat turvonneet, että jatkolennon löytäminen on suhteellisen haasteellista.

Viimeinen lento on onneksi vain reilun tunnin mittainen, Aucklandista Wellingtoniin. Yhteensä matkaan kuluu aikaa noin 40 tuntia. Saa nähdä osaanko tuon jälkeen edes esitellä itseäni englanniksi.

Sääliksi käy lehtimyyjiä

Kirjoitan parhaillaan juttua sähköalan opiskelijoiden vaihto-opiskelu trendeistä. Soitin erääseen ammattikorkeakouluun opiskelijoiden kansainvälisistä asioista vastaavalle henkilölle, jotta saisin tietää hieman määristä, joita sieltä ulkomaille lähtee.

Keskustelu kulki näin:

Minä: Tapio Kallonen Sähkömaailmaa lehdestä hyvää päivää.
KV-henkilö: Joo, kiitos tarjouksesta, mutta ei näin työajalla (lyömässä luuria korvaan)
Minä: Ei ei, soit…
KV-henkilö: Joo joo, mut usko jo, että en halua lehteäsi!! (lyömässä taas luuria alas)
Minä: Minä haluais…
KV-henkilö: Anna olla jo! Ei kiinnosta tää juttu!!! (luuri matkalla taas pöydälle)

Tätä kissa hiiri leikkiä hetken aikaa leikittyämme sain uskoteltua miehelle, että EN ole myymässä mitään lehteä.

Puhelun jälkeen muistin taas minkä takia aikoinani lopetin lehtimyyjän hommat kahden tehdyn työpäivän jälkeen.

Kun ei saa unta

Äsken, siis noin 00:30 paikallista aikaa, putkahti sähköpostiin viesti paikalliselta AEGEE ryhmältä. Tuo ryhmä sanoo huolehtivansa muun muassa uusien vaihto-opiskelijoiden sopeuttamisesta paikalliseen elämäntyyliin ja opintoihin. Hmm. Saksaksi kirjoitettu sähköpostiviesti sisälsi pitkän liudan ohjelmaa tuleville viikoille. Niin pitkän etten jaksanut lukea loppuun.

Näköjään meillä on miltei joka päivä ja ilta jotakin paikalliseen kulttuuriin sopeuttavaa ohjelmaa. Milloin nähtävyyksien katselua, milloin olutpanimovierailuja. Normaalitapauksessa olisin kai asiasta innoissani, mutta nyt ei oikein jaksa kiinnostaa. Syyt löytyvät yksityiselämästäni, ja niitä on ehkä turha lähteä tässä selostamaan. Masentuisivat vaan lukijatkin. Ihmissuhteisiin tämä kuitenkin liittyy.

Onneksi kaikkeen huonoon liittyy myös jotakin hyvää. Olen ilokseni saanut jo useamman kerran huomata miten hyviä ystäviä olen täältä jo löytänyt. Tukea muilta tulee kuin itsestään, eikä täällä todellakaan tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi, jos nyt ei varta vasten halua. Monilta muiltakin on vaihto-opintojen takia päättynyt pitkäaikainen suhde, ja kaikki taitavat ymmärtää miten tuskallista sellainen voi olla.

- - -

Uusi huoneeni on kaikin puolin täydellinen. Kämppiksetkin ovat kivoja ja saksalaisia. Taisin vihdoin löytää asunnon joka vastaa niitä toiveita, joita ennen Saksaan lähtöä tänne blogiin listasin. Ainoa toimenpiteitä vaativa osa-alue on kylpyhuone. Homeesta mustunut kankainen suihkuverho pitää vaihtaa uuteen, suihkulle pitää saada kannatin ja pahimmat homeet pitää hangata seinistä. Sen jälkeen kaikki on täydellistä. Taidanpa lähteä metsästämään Duschvorhangia huomenna.