Viikonloppu vuorilla

Palasin eilen kahden paivan vaellusreissulta Tararua -nimiselta vuoristolta. Lahdimme matkaan lauantai aamuna kello 7 ja suuntasimme kohti pohjoista. Kahden tunnin ajomatkan seka aamukahvien jalkeen aloitimme vaelluksen kohti Jumbo -nimista majaa, joka sijaitsi vuoren (1400 m) huipulla.

Luonto oli paikan paalla todella kaunis (kuva). Hyva seura ja riittava maara ruokaa pitivat retki tunnelman iloisena. Kahden paikallisen mielesta kantamani ruokamaara olisi riittanyt jopa viikon vaellukselle. Todistin kuitenkin heidan olevan vaarassa syomalla kaiken mukaan ottamani ruoan ja hieman jopa heidan ruokaansa.

Lounaan vietimme joen rannalla, jonka jalkeen alkoi kolmen tunnin mittainen jyrkka nousu kohti vuorenhuippua. Majalle saavuimme illalla 6 aikoihin, jonka jalkeen nautimme upeista maisemista hieman punaviinia nauttien. Taman jalkeen siirryimme tekemaan illallista seka seurustelemaan muiden majaan saapuneiden retkeilijoiden (n. 15) kanssa. "Tuoksu" sisalla oli todella eksoottinen kahdenkymmenen henkilon otettua kengat pois 40 nelioisessa majassa, mutta sita ei siella juuri harmiteltu.

Aamulla herasin sattumalta juuri auringon nousun aikaan, noin 5.30 (kuva). Sunnuntain vaelsimme sitten vuorten huipuilla (kuva)kulkevilla poluilla. Tuuli oli ajoittain niin kovaa, etta joutui menemaan matalaksi ja tarrautua harvaan kasvustoon, jottei puuska veisi mukanaan. Itseasiassa yksi meista palasi lauantain reittia takaisin, koska pelkasi kovaa tuulta ja jyrkkia pudotuksia.

Reissu oli kaikin puolin mahtava, ja voin sanoa, etta paras kokemus Uudessa-Seelannissa tahan mennessa.