Aiheen vierestä

Teoriani on, että kun blogissa käsittelee tarpeeksi leveästi aiheita, niin se löytyy helpommin googlesta, ja täten siitä tulee suositumpi.

Pitää siis vaan rohkeasti kirjoittaa kaikesta ja kaikista, ja tietenkin muodon vuoksi leipoa mukaan vähän sähköön liittyvää juttua. Eihän sähköteekkarin blogi voi käsitellä pelkästään teenjuontia ja rockmuusikoita. :)

Yllämainituista syistä kerron nyt Jouni Mömmöstä.

Jouni Mömmö oli suomalainen kulttimuusikko, joka soitti sähkökitaraa ja kirjoitti niin kauniin melankolista sävelmää, ettei siitä ole itku kaukana. Liiaksikin pullakahveilla istuneen sähköurakoitsijan näköinen mies sairasti oman sanansa mukaan kaikkea maanisdepressiivisyydestä ja liikalihavuudesta Hassis-psykoosiin ja jakomielitautiin. Kun muu bändi oli unohtanut itsenä ilosaarirokin olut-telttaan keikan ajaksi ei Jounilta mennyt sormi suuhun, vaan hän soitti ja lauloi lavalla yksikseen. Jouni kuoli lääkkeiden itse aiheutettuun yliannostukseen 1991.

- - -

Aiheen vierestä voin ilokseni kertoa että minäkin läpäisin tuon, tässä blogissa perusteellisesti vatvotun c-ohjelmoinnin tentin kuin ihmeen kaupalla. Pisteitä tuli jopa enemmän kuin olisi tarvinnut.

Sain kuitenkin eilen harmikseni tietää, että hyvä ystäväni, joka on minua valovuosia parempi c-ohjelmoija ei ollut toisella yrittämälläkään läpäissyt tenttiä. Ikävä ajatella, että tentit, joiden pitäisi toimia tiedon mittareina, usein mittaavat vähintään yhtä paljon tentinkirjoitustaitoja.

Paluu arkeen

Ensimmäisen blogiviestin kirjoittaminen tuntuu vaikealta. On sellainen tunne että haluaisi kertoa vähän kaikesta, mutta ei kuitenkaan kunnolla mistään. Taidanpa tyytyä vain selostamaan hieman tämänhetkisiä ajatuksiani, ja jättämään syvemmät pohdiskelut myöhemmälle.

Olin Mexicossa pari viikkoa, ja palasin Suomeen viime viikolla. Vasta nyt tuntuu siltä että todella olen tullut takaisin myös henkisessä mielessä. Viikon päivät uinuin jonkinlaisessa horroksessa ankaran suomalaisen todellisuuden ja Mexicon aurinkorantojen ja pyramidiraunioiden välillä. Taisi olla c-ohjelmoinnin parissa vietetty viikonloppu joka vihdoin palautti maan tasalle.

C-ohjelmointikielestä voisin mainita sen verran, että jos et ole siihen tutustunut ja pidät itseäsi edes hivenen täysijärkisenä, älä myöskään tutustu! Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, ja moni muu on varmaan eri mieltä, mutta sen voin sanoa, että minkään muun kurssin parsissa ei ole harrastettu yhtä paljoa kiroilua, tunnettu yhtä paljon turhautuneisuutta ja vietetty yhtä monta unetonta yötä kuin TKK:n Automaation tietotekniikan laboratorion c-ohjelmoinnin peruskurssin parissa. Näin ainakin minun kohdallani, mutta ehkä olen vain harvinaisen tyhmä.

Kun nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen, voisin kertoa itsestäni sen verran että opiskelen Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla jotakin sähköön liittyvää kolmatta vuotta. Olen laittanut hakupaperit likoon ulkomaanvaihtoa varten, mutta pelkään tekeväni historiaa olemalla ensimmäinen opiskelija koulustamme, joka kolmesta hakuvaihtoehdosta huolimatta jää ilman vaihtopaikkaa. Toivottavasti edes tällä kertaa pessimisti ei pety.