Ei kokkoa tänä juhannuksena

Nonii, nyt on liput ja laput Pyhä-Luoston matkalle hankittu! Murkinat on ostettu ja rinkkaa pakkailtu. Huomenna töiden jälkeen lähtee yöjuna kohti Rovaniemeä.

Tarkoituksena on siis viettää erilainen juhannus Lapin tuntureita kipuillessa. Paluu Helsinkiin ajoittuisi maanantaiaamuun, joten töihin meno saattaa hieman myöhästyä normaalista. Onneksi on joustava työnantaja.

Retken kuin retken suunnitteluun voin lämpimästi suositella Luontoon.fi nettisivuja. Sieltä löytyy muun muassa kattavasti tietoa Suomen kansallispuistoista, ja rautalangasta väännettyä yleisasiaa kaikesta erämatkailuun liittyvästä. Reitti- ja juomavesitiedot, varuste- ja ruokalistat sekä kulkuyhteysohjeet ovat ainakin tulleet tarpeeseen.

Keli on säätietojen mukaan poutainen ja kirkas. Nyt saa vaan toivoa, että matkakumppanina toimiva tyttöystävä pysyy koko matkan yhtä aurinkoisena.

Pakoon töitä, koulua ja sähkövempaimia

Vietin viikonloppuna yön nuorisojärjestöni kanssa Nuuksion kansallispuistossa. Luonnossa ruoka maistuu, ja vaikka lepoa ei tulisi kuin muutama tunti yössä, on olo kotiin tullessa ihmeen rauhallinen ja stressitön.

Nyt, eräkärpäsen puraistua suunnittelen jo kunnon vaellusreissua pohjoissuomeen. Juhannuksena olisi kiva lähteä vaikka Pyhä-Luoston kansallispuistoon pariksi päiväksi maisemia katselemaan. Lähtö riippuu monista tekijöistä, joista vähäisin ei taida olla junalippujen saatavuus.

Vaikka sanotaan, että ulkona pitäisi varoa kylmää säätä ja vilustumista, tuntuu minusta aina siltä, että metsäreissulla nuha kuin nuha häviää taivaan tuuliin. Viimeviikolla tuntui painetta poskionteloissa, ja pelkäsin jo että se kuukaudentakainen tulehdus on palaamassa, mutta tuo tunne hävisi kuin ihmeen kaupalla laavussa vietetyn yön aikana.

Suurin uhka terveydelle taitaa varmaankin olla pölyinen sisäilma eikä niinkään se ulkona puhaltava viima. Tai sitten olen ”allerginen työlle” niin kuin viereisessä huoneessa juuri aivastellut työtoveri asian ilmaisi.

Taas vähän vaihtojuttuja

Sen sijaan että harjoittelisin c-ohjelmointia huomiseen tenttiin, istun koneen ääressä ja surffailen nettikytköksiäni (sähköpostit, blogi, keskustelupalstat yms.) läpi. Pitäähän ne välillä tarkistaa!

Kävin tänään tulevien vaihto-opiskelijoiden infotilaisuudessa ja opin kaikenlaista mukavaa opintotuesta ja ulkomaantyön verotuksesta. Parasta oli kuitenkin tavata edellisvuoden vaihto-opiskelija joka oli sattumoisin käynyt juuri Darmstadtissa, jonne itse olen matkalla. Piristi kummasti kuulla että olen lähdössä aivan erinomaiseen kohteeseen. Sen lisäksi minulla on nyt yhteyshenkilö, jolta voin kysellä kaikenlaista ”Darmiin” liittyvää!

Olen myös jutellut isäni kanssa, joka jo hieman lupautui ajamaan minut autolla Saksaan ensi syksynä. Siinä tapauksessa saan mukaani kaiken lumilaudasta sähkökitaraan. Erinomaista!

Motivaatio jäi Atlantin taakse

Vietin äärimmäisen tehottomalta tuntuneen lauantain. Neljätoista tuntia kului siihen että A) Siivosin B) Istuin vieressä ja nuokuin, kun ”kirjoitimme yhdessä” järjestöni sihteerin kanssa puolivuosikatsausta. Nuokkumisen lisäksi söin pitsaa ja pieniä suklaapatukoita. Vaikka jo voitonriemuisasti ehdin julistaa että olen palautunut Mexicon-matkasta taitaa totuus olla toinen. Motivaatio jäi sinne kaktuspelloille.

Odotan passiivisena että se palaa.

Järjestöjutusta voin kertoa, että perustimme kahden kaverin kanssa viime vuonna järjestön, jonka tarkoituksena on tukea vietnamilaisen nuorten sopeutumista ja menestymistä yhteiskunnassamme. Pääpaino on kouluikäisten nuorten valmiuksien kehittämisessä ja uravalinnoissa opastamisessa. Suuri merkitys on myös yhteisöllisyyden luomisella ja jäsenten identiteetin vahvistamisella. Idea ei ole hatusta vedetty, vaan TKK:lla opiskeleva pitkäaikainen kaverini on vietnamilaissyntyinen ja hän oli jo vuosia suunnitellut tämänlaisen järjestön perustamista. Syy puolivuosikatsauksen tekemiseen on Vantaan kaupungille lähetetty avustushakemus, johon vaaditan yhden- jos toisenlaista liitettä.

Ainoa hyvä puoli passiivisessa motivaationpuutteessa on se että tulee luettua kaikenlaista sellaista mihin muuten ei olisi aikaa. Olen viimepäivinä ehtinyt lukea Tiede-lehden edellisnumeron, tekniikan ja talouden alan ajankohtaislehtiä (jotka viimeaikoina ovat menneet suoraan paperinkeräykseen), sekä metrikaupalla Wikipedian tarjoamaa täsmätietoa täysin merkityksettömistä asioista, kuten saksalaisista schlager-artisteista ja Zapatistisesta kansallisesta vapautuksen armeijasta.