The Man Machine

Poden tällä hetkellä varmaan jonkinlaista sähköteekkariuteen liittyvää identiteettikriisiä, sillä pyrin jatkuvasti löytämään itsestäni ja toiminnastani asioita jotka yhdistäisivät minut tuohon opintoalaani.

Tulos ei ole ollut kovin rohkaiseva, mutta ainakin musiikin osalta huomasin voivani pitää itseäni jonkin sortin ”sähkömiehenä”. Soitanhan sentään sähkökitaraa, ja levykokoelmastani ehkä 5 % on elektronista musiikkia. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen viimeaikoina huomannut tarttuvani herkemmin akustisen kitaran, kuin sähkökepin varteen. Näin ei millään olisi voinut käydä kolme vuotta sitten. Yrittääkö alitajuntani kenties viestittää, että kohtaloni on siirtyä täyspäivähankenilaiseksi?

Ei. En voi hyväksyä sitä. Kerran sähköteekkari, aina sähköteekkari… vai miten se nyt meni?

- - -

Kun tuo elektroninen musiikki nyt tuli puheeksi, voisin suositella kaikille kokeiluhenkisille ainakin seuraavia, enemmän tai vähemmän kokeellisen musiikin virtuooseja: Autechre, Bogdan Raczynski, Coil, Merzbow, Psychic TV, Röyksopp, Ulver. (Linkit Youtube-videoihin.)

Yli kaikkien muiden kohoaa sähköisyydessä kuitenkin 1970-luvun Kraftwerk, joka muun muassa kappaleillaan Ohm Sweet Ohm, The Robots ja It's More Fun to Compute innostaisi humanistinkin harrastamaan piirianalyysiä.

Yliopistoista

Pääsin eilisaamuna vihdoin tapaamaan TKK:n Erasmuskoordinaattoria. Hetken puhumisen jälkeen tuli kuitenkin selväksi ettei vaihtopaikkani muuttamisen eteen enää voi tehdä mitään. Kuulemma paikat oli jaettu vain ja ainoastaan opiskelijoiden opintomenestykseen pohjautuvan tunnusluvun perusteella, ja Graziin halunneiden joukosta oli sitten löytynyt minua parempia oppilaita. Perhana! Luin kuitenkin mieltä piristääkseni hieman vaihtokertomuksia Darmstadtin teknillisestä yliopistosta, enkä törmännyt yhteenkään jossa opiskelija olisi moittinut kyseistä kaupunkia, koulua, tai mitään muutakaan, saksalaista byrokratiaa ja kaupungissa vallitsevaa asuntopulaa lukuun ottamatta.

Huomenna olisi yritysstrategian tentti Svenska Handelshögskolanissa, jossa opiskelen TKK:n ohella. Tämä ilta on siis aikaa valmistautua, mutta aihe on onneksi mielenkiintoinen eikä luettavaakaan ole liiaksi, joten eiköhän siitä jotain tule.

Hankenin etuina TKK:hon verrattuna voisi ainakin mainita palvelujen keskittyneisyyden (kaikki opetus saman katon alla) ja hyvät luennoitsijat. Hyvä asia on myös, että suhteellisen pienen koulun oppilaista merkittävän osan oppii tuntemaan melko nopeasti, kun taas TKK:n jättikampuksella saattaa pahimmassa tapauksessa pyöriskellä koko päivän tapaamatta yhtäkään tuttua. Saa nähdä mitä ”innovaatioyliopistosta” tulee. Muotisanan innovaatio voisi puolestani ainakin heittää romukoppaan, se kun haiskahtaa jo kauaksi väkinäiseltä pätemisentarpeelta ja yliyrittämiseltä.