18 kansalaisuutta

Huh, nyt ollaan takaisin Suomessa. Lentomatka Suomeen kesti taas tovin, tosin nyt oli vain kolme lentoa menomatkan neljän sijaan. Muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen tuntuu, että en olisi missään ollutkaan. Nopeasti sitä tottuu takaisin normaali elämään. Erona on vain "hieman" pimeämmät päivät ja hiljaisuus. Suomessa ei tarvitse pelätä, että joku tuntematon kysyy ruokakaupassa mitä minulle kuuluu ja mitä olen tehnyt tänään.

Tuntuu siltä, että viimeisen kahden viikon lomamatkani aikana opin kulttuurista, kielestä ja ihmisistä enemmän kuin koko 8 viikon Wellingtonin aikana.

Yhden kokonaisen päivän vietin valaistussuunnittelu yritys Enlightenz:ssä tutustuen mielenkiintoisiin ihmisiin ja todella upeaan työympäristöön. Surffaamisen ja melonnan (kuvat) taitojen lisäksi opin eri maiden kulttureista tutustumalla ihmisiin eri puolilta maapalloa. Puolentoista viikon aikana tapasin ihmisiä indonesiasta, japanista, taiwanista, koreasta, saksasta, hollannista, tanskasta, ruotsista, englannista, kanadasta ja israelista. Tähän kun lisää Wellingtonissa tapaamani khambodialaiset, etelä-afrikkalaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, amerikkalaiset, chileläiset sekä brasilialaiset, olen huomannut, että on sitä ennen katsonut elämää enemmän tai vähemmän kapean putken läpi. Se on uskomatonta, vaikka elämme samassa maailmassa, kuinka erilaisia kulttuureja, tapoja ja yhteiskunta rakenteita voikaan olla olemassa.

Ei sitä paljoa viitsinyt ulkomaisille kollegoilleen valittaa Suomen tiukoista tulorajoista: Eipä sitä tavannut juuri muita opiskelijoita ketkä voivat sanoa, että heidän valtionsa maksaa "palkkaa" opiskelusta.

Keskustelut seurusteluasioista khambodialaisten kanssa ovat myös hieman normaalista poikkeavia. Kun suurin osa eurooppalaisista arvostaa seurustelukumppanin valinnassa huumorintajua, luonnetta ja ulkonäköä, niin Khambodiassa kriteerit, ja jopa valitsija, ovat eri. Khambodialaisen äidin tehtävänä on etsiä sopiva kumppani lapselleen sillä perusteella, että tulevan puolison suvun taustat ovat nuhteettomat ja että siellä ei esiinny perinnöllisiä sairauksia.

Joululoma

Joulun vietto alkaa olla loppumetreillään täällä Suomessa, jossa vietän joululomaani. Viimeiset lähisukulaiset on tavattu ja lahjat vaihdettu. Kavereitakin on nähty ja huomenna on entisen kuudennen luokan kanssa luokkatapaaminen, joka saatiin sopivasti osumaan siihen vuodenaikaan jolloin useimmat ovat kotona.

Uudeksi vuodeksi lähden Puolaan, jossa olisi tarkoitus tutusta Varsovaan ja Krakovaan viiden päivän ajan. Päätimme barcelonalaisen bändikaverin kanssa tehdä jotakin erilaista uutena vuotena kun nyt muutenkin on vähän toisenlainen vuosi menossa. Kerran aikaisemmin Puolassa käyneenä tiedän ainakin mitä hintatasolta voi odottaa: Suomalaisella opiskelijabudjetilla voi Krakovassa viettää todella loistokasta elämää!

Pohdin Suomeen tullessani sitä, miten pieni ero Suomen ja Saksan välillä onkaan. Kotiinpaluu ei tuntunut mitenkään oudolta ja poissa vietetty aika puolestaan todella lyhyeltä. Shokki oli viime keväänä paljon suurempi kun palasin vähäiset kaksi viikkoa kestäneeltä meksikonlomalta. Silloin jo Kööpenhaminan lentokenttä tuntui ihanan kotoisalta. Nyt puolestaan Suomi tunuu hieman väljemmin asutetulta Saksalta jossa kieli on kotoisampi ja sää, pöyristyttävää kyllä, leudompi. Darmstadtissa mittari on lähtöni jälkeen ollut suurin piirtein saman verran pakkasen puolella kuin se Helsingissä on näyttänyt plussaa.

Loma Uudessa-Seelannissa

Eilen loppui kahden kuukauden työharjoittelujaksoni ja tänään on siis ensimmäinen "virallinen" lomapäiväni. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, tutustun parin päivän ajan vielä tällä viikolla Aucklandissa sijaitsevaan valaistusalan yritykseen sekä osallistun heidän pikkujoulujuhlaansa.

Perjantaina suuntaan saksalaisen ystäväni kanssa kohti Uuden-Seelannin pohjoiskärkeä, jossa vietän ensimmäiset kolme päivää surffikoulussa lähellä Kaitaiaa. Sääennusteet lupaavat lähes 25 astetta, mutta sateet ovat todennäköisiä.

"Koulun penkiltä" jatkan Bay of Island:n alueelle, joka sijaitsee myös pohjoisessa, itärannikolla. Tämä rantoja täynnä oleva turistikohde tarjoaa mm. veneretkiä, joiden aikana on mahdollista uida delfiinien seassa. Kun olen saanut tarpeekseni rantahiekasta, niin palaan bussilla takaisin Aucklandiin, jossa sitten yövyn viimeiset pari yötä.

Tarkoituksenani on viettää lomallani mahdollisimman paljon aikaa ulkona sekä pysyä kaukana tietokoneita muistuttavista laitteista.

Viimeiset paivat toissa

Seitseman viikkoa tyoharjoittelua on nyt takana. Ajatukset alkavatkin karkailemaan jo Suomeen ja jouluun. Edessani on kuitenkin viela ensi viikolla kahden paivan tutustumisjakso Aucklandissa sijaitsevaan valaistusalan yritykseen Enlightenziin ja sen henkilostoon, seka 8 paivan mittainen loma Uuden-Seelannin pohjoisosassa. Kotiin palaan sopivasti joulupoytaan 24. paiva iltapaivalla.

Tyoharjoittelujakso on ollut opettavainen ja hyodyllinen opiskelujani ajatellen. Olen saanut paljon vapauksia opiskella valaistusalaan liittyvaa tekniikkaa ja valon ohjausta. Naista olen sitten koonnut tietoja eri tahoille taalla yliopistossa. Vastuu ajankaytostani on ollut itsellani. Minua ei ole juuri vahdittu tai kerrottu koko ajan mita pitaisi tehda. Toisaalta taman ymmartaa, koska minulle ei mitaan taalta makseta, joten ei se heita haittaa, jos istun kadet ristissa tietokoneen aaressa.

Olen tyytyvainen, etta tyoharjoittelu oli "vain" taman kaksi kuukautta. Valilla nimittain tuntuu, etta kaipaa sita, etta joku vaatii jotain tiettyyn aikaan mennessa, ja etta olisi hieman painetta siita, etta tietyt tyot tulisi tehtya. Valilla tama tyoharjoittelu on tuntunut opiskelulta ilman paamaara, ilman kokeita tai tentteja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus opiskella sita mika itseani kiinnostaa.

Palkattomassa tyoharjoittelussa on palkattomuuden lisaksi yksi oleellinen huono puoli: Sita ei voi tietaa etukateen kuinka tarkea yritykselle on, koska he eivat sitoudu sinuun taloudellisesti. Itse en toista kertaa kertaa tallaiseen tyohon lahtisi toiselle puolelle maapalloa. Tama ei tarkoita sita, ettenko tulisi tanne uudestaan, jos olisin saman paatoksen edessa kuin kolme kuukautta sitten.

Suurin anti talla harjoittelulla on nimittain ollut tyopaikan ulkopuolella. Ja sita en olisi mitenkaan muuten voinut kokea, kuin tulemalla tanne.

Beckham -mania Oceaniassa

Uskomatonta kuinka yksi ihminen voi saada aikaan taydellisen kaaoksen ihmisten keskuudessa. Viime lauantaina pelattiin Wellingtonissa ystavyysottelu paikallisen ammattilaisseuran seka kuuluisaksi tulleen LA Galaxyn, johon David Beckham siirtyi viime kesana Espanjasta, valilla.

Mitaan muuta syytahan ottelulle ei ollut kuin se, etta siella pelaa Becksi. Mitaan merkitysta ottelulla ei kaytannossa ollut. Wellington joutui kyllakin maksamaan 1,5 miljoonaa euroa Galaxylle, jotta he saapuisivat Uuteen-Seelantiin. Kuuluisa Beckham, ja hanen sitakin tuntemattomammat seurakaverinsa, saapuivat tanne suoraan Sydneysta, jossa vastaava tapahtuma jarjestettiin edellis viikolla.

Becksi + muut asuvat rannan tuntumassa sijaitsevassa hotellissa, jonka edessa notkuu kymmenia ihmisia toivossa nakevansa edes vilauksen jumaloimastaan ihmisesta. Beckhamilla tuntuu olevan kaikille jotain: miehet odottavat taman kuuluisia vapaapotkuja ja keskityksia, kun taas naiset tuntuvat odottavan vain pelin paattymista, jolloin on aika riisua pelipaita ja vaihtaa se vastustaja joukkueen pelaajan kanssa.

Ainakin Beckham brandi on loistavasti luotu. Itse olen sita mielta, etta amerikkalaisjoukkueen tanne tuominen oli hyva idea: puistot, kadut ja kentat olivat sunnuntaina taynna jalkapalloa potkivia ihmisia aina lapsista aikuisiin.