Virtaa ja voltteja

Viimeinen vuosi... ehkä..

2009-08-13T10:33:00.002+03:00

Kuukauden kuluttua pamahtaa käyntiin todennäköisesti viimeinen virallinen opiskeluvuoteni, joka tarkoittaa siis järjestyksessään kahdeksannentoista lukukauden käynnistymistä, huh! Tähän otetaan siis mukaan luonnollisesti kaikkien kouluasteiden lukukaudet, mutta kyllähän se lukumäärä silti hieman kauhistuttaa. Ei sillä, että tekisin nyt jotain toisin, jos saisin uudestaan opiskelutaipaleeni valita.

Kohta pitäisi alkaa käyttämään tätä opittua tietoa jollain järkevällä ja hyödyllisellä tavalla hyväksi. Toivottavasti talousnäkymät alkaisivat siis hieman kirkastua, jotta kysyntä valmistuvista diplomi-insinööreistä elpyisi ja palaisi muutamien vuosien takaiseen loistoonsa.. Rehellisesti sanottuna en usko sen kuitenkaan vielä pariin vuoteen ainakaan tapahtuvan.

Viimeinen lukukauteni tosiaan käynnistyy ensi kuussa, jonka jälkeen olisi vuorossa enää DI-lopputyön aika. Tämä luultavimmin osuu ensi kesään, jos sopiva aihe ja työpaikka löytyvät. Nyt kuitenkin täytyy nauttia viimeisestä vuodesta, ja nyt todella tarkoitan sitä: parhaat ja mielenkiintoisimmat kurssithan ovat yleensä näitä viimeisiä, jolloin pelkästä teoreettisesta pohdiskelusta siirrytään käytännöllisiin ja todellisiin ongelmiin sekä niihin ratkaisujen löytämiseen.

Online-kääntäjät

2009-01-21T22:03:00.005+02:00

Etsin netistä toimivaa suomi-englanti kääntäjää englanninkielisille kavereille avuksi ja löysin erään, joka selviytyy yllättävän hyvin useimmista suomen kielen sanoista. Päätin hieman testata kääntäjän tarkkuutta. Alla muutama kokeilu.

Aloitin helpolla ja poimin Iltalehden sivuilta seuraavan ingressin:

"Yhdysvaltain presidentti Barack Obama aloitti keskiviikkona diplomaattiset ponnistelunsa Lähi-idässä vilkkaan puhelindiplomatian keinoin." (lähde)

Ja kääntäjän mukaan englanniksi:

The president of the United States Barack Obama began his diplomatic struggles on Wednesday in the Middle East with the methods of the busy telephone diplomacy.

Seuraavaksi hieman vaativammaksi kuvittelemani Nietzsche-sitaatti:

"Ettekö ole kuulleet siitä hullusta ihmisestä, joka sytytti lyhdyn kirkkaana aamupäivänä, juoksi torille ja huusi huutamistaan: 'Minä etsin Jumalaa! Minä etsin Jumalaa' … 'Minne Jumala on joutunut' hän huusi, 'minä sanon sen teille! Me olemme tappaneet hänet - te ja minä'." (lähde)

Ja kääntäjän elegantti käännös:

Have you not heard about that crazy human being who lit the lantern during a clear morning, it ran to the market place and shouted its shouting: I look for God! I look for God' 'where God has hurried he shouted …, I say it to you! We have killed him - you and I.'

Sitten tyypillinen Facebook-seinäkirjoitus:

"toki, hyllyssä se vieläkin lojuu. ikävä kyllä se on se lopullinen ja masteroitu versio, jonka se studiotyyppi jotenkin sai kuulostamaan raakaversiota paljon kamalammalta."

=

of course, it still lies in the shelf. unfortunately it is it, final and masteroitu version which that studio type somehow made sound much more horrible than a raakaversio.

Ja lopuksi vilä Facebook-status:

"Jon innostui leikkimään netistä löytyvillä kääntäjillä"
=
Jon got excited about to play on the translators who are found in the net

Eli mitä tästä opimme? Mitä yksinkertaisempaa tekstiä kääntäjälle syöttää, sen pahemmin menee pieleen. Käytetty kääntäjä löytyy osoitteesta: http://www.sunda.fi/eng/online_demo.html

Kaikille ilmainen demoversio antaa kuitenkin kääntää vain 15 kertaa. Ainoa löytämäni rajattomasti käytettävissä oleva kone käänsi helpoimmankin sitaatin seuraavasti:

"Yhdysvaltain president Barack Obama begin wednesday diplomat effort LÃ¤hi idÃ¤ssÃ¤ liveliness puhelindiplomatian resource."

Kasvoikohan luovuus?

2008-12-23T17:27:00.003+02:00

Nyt on kirjoittajan luova tauko ainakin hetkeksi loppunut. Se, kuinka luovaksi tosiaan tulin tämän reilun kolmen kuukauden aikana, on minulle itsellenikin vielä arvoitus.

Pähkinänkuoressa mennyttä syksyä:

Näyttää siltä, että olen tehnyt henkilökohtaisen ennätykseni opintopisteiden saavuttamisessa yhden lukukauden aikana. Tältä syksyltä tullee kertymään (tenttejä on vielä siis jäljellä) 45 opintopistettä. Tässä samassa sain valmiiksi kandidaatintyöni, jota kirjoitin tiiviisti koko syksyn ajan. Aiheena minulla oli Energiansäästöpotentiaalit valaistuksessa. Työni pääpaino oli case study:ssa, jossa tutkin erään Espoossa sijaitsevan toimitilan valaistusta ja sen energiatehokkuutta.

Olemme Jonin kanssa käyneet syksyn ajan elektroniikan laboratoriotyökurssia, joka on kyllä normaalissa opintosuunnitelmassa jo toisen opiskeluvuoden kohdalla. Täytyy myöntää, vaikkakin jo viidettä vuotta TKK:lla opiskelemme, että yhden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen oli yllättävän vaikeaa muistaa kaikki sähköopin peruslait, joita kurssilla olemme tarvinneet.

Yleisesti voi sanoa, että opiskelu on maistunut yllättävän hyvältä ja energiaa on riittänyt. Taitaa olla vielä Espanjan auringolla vaikutusta vireystilaani, koska pimeä syksykään ei ole juuri masentanut.

Hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2009!

Kirjoittajat pitävät hetken luovaa taukoa

2008-09-02T09:44:00.002+02:00

Teknillinen korkeakoulu avaa ovensa syyslukukaudelle sekä työt ovat minulla sekä Jonilla alkaneet. Tämän lisäksi Jonilla on edessään muuttopuuhat ja tavaroiden etsimistä sieltä mihin ne ennen vaihtovuotta "piilotettiin".

Näistä syistä olemme pitäneet kirjoitustaukoa ja keränneet energiaa ja ajatuksia uudelle lukuvuodelle. Me molemmat aiomme jatkossakin jakaa ajatuksiamme ja kokemuksiamme tähän blogiin. Kunhan muut asiat alkavat rullamaan tässä sivussa, niin tekstejä alkanee myös pulpahtamaan tänne.

Terveisin,
Tapsa ja Jon

Uusi "työlukukausi" alkaa

2008-08-04T10:15:00.009+03:00

Elokuun alkaessa myös yritykset käynnistelevät toimintojaan. Heinäkuu on Suomessa "kuollutta" lähes alalla kuin alalla ja silloin on vaikeaa saada mitään asioita eteenpäin, koska kaikki ihmiset tuntuvat olevan lomilla. Aina kesätöissä ollessani heinäkuu on ollut kaikista tylsin, koska mitään ei tapahdu ja aika matelee. Nyt, elokuun ensimmäisenä maanantaina, tilanne muuttuu. Sähköposteja luetaan kuin viimeistä päivää ja tapaamisia, neuvotteluja sekä syksyn suuntaviivoja lyödään lukkoon. Työt ovat alkaneet!

Ja helppoahan nyt on koulu ja työt aloittaa: Aurinko on mennyt piiloon, vettä sataa, yöt ovat viileitä ja pimeitä sekä Pekka Pouta on tainnut jo luvata, että kesän helteet ovat takanapäin. Mitä sitä enää lomalla tekisikään?

Palkat heittelevät

2008-07-17T13:03:00.004+03:00

Jokaisen uraa suunnittelevan nuoren mielessä liikkuvat tulevaisuuden ansiotulot. Kysymykset mistä ammatista maksetaan paljon ja missä ammatissa rahaa saa eniten suhteessa tehtyyn työhön, kiinnostavat kaikkia opiskelijoita. Tämän johdosta päätin suorittaa (hyvin epävirallisen ja pienellä otonnalla) kenttätutkimuksen nuorten palkoista eri aloilla. Ja eroja löytyy.

Perus-Pekan, joka opiskelujensa ohessa haluaa ansaita hieman ylimääräistä, kannattaa miettiä mille alalle ryhtyä. Kaupankassan tai urheilukaupanmyyjän tuntipalkka pyörii 8-11 euron (+lisät) välillä. Rakennustyömailla palkkaa maksetaan työnkuvasta hyvin paljon riippuen, 8-13 euron väliltä. Muuttopalveluhommissa olevat saavat yleensä 10 euroa tunti.

Ammatin omaavat saavat luonnollisesti hieman enemmän. Sähköasentajat n.14 euroa tunti ja saneeraushommia yksityisasunnoissa tekevät 12-15 euroa tunti. Nyt puhutaan siis aloittelevista ammatinharjoittajista.
Kunnalisen työmarkkinalaitoksen sivujen mukaan sairaanhoitajat saavat ansiota (tuntipalkaksi muutettuna) n. 12 euroa tunti, joka lisien kanssa nousee noin hieman yli 15:sta euron.

Yksi ystäväni on töissä paperitehtaalla (ilman mitään asianmukaista koulutusta) ja palkat tuolla alalla ovat käsittämättömät. Hän saa kesätöistä yli 20 euron perustuntipalkkaa. Lisät huomioiden keskimääräinen tuntipalkka nousee yli 25 euron. Tämä tarkoittaa kuukausipalkassa yli 4000 euroa!!

Ei sillä, että paperiala Suomessa ei olisi tärkeä, mutta toivoisin saavani perusteluja sille, miten kouluttamaton opiskelija voi tienata kuussa 1500 euroa enemmän kuin koulutettu ja kokenut sairaanhoitaja?

Kesän ja syksyn suunnitelmia

2008-07-13T22:18:00.005+03:00

Heinäkuu on puolessa välissä ja on syytä ajatella jo hieman tarkemmin tulevaa syksyä. Tämän ensimmäisen Suomessa vietetyn kolmen viikon aikana olen lähinnä tapaillut ystäviäni, purjehtinut ja pelannut jalkapalloa. Totta puhuen mukaan kuuluu myös artikkelin kirjoitusta lehteen sekä uusien työkuvioiden valmistelua.

Onnekseni sain syksyksi myös tähän mennessä ehkä elämäni mielenkiintoisimman sekä samalla haastavimman työtehtävän. Teen eräälle yritykselle selvityksen heidän toimitilojensa valaistuksen energiankulutuksesta sekä sen säästömahdollisuuksista. Samasta aiheesta teen myös samalla kandidaatintyöni TKK:lle. Tulevaa tehtävää odotankin todella innolla sekä motivoituneena.

Nyt olen ilmoittautunut myös kansainväliseksi tuuttoriksi eli otan uusia vaihto-opiskelijoita vastaan ja autan heitä sopeutumaan Otaniemeen. Tämän lisäksi jalkapallo joukkueemme on selvinnyt ns. amatöörien UEFA-cupiin, joka pelataan lokakuussa Serbiassa. Eli ensi syksylle on luvassa ainakin yksi ulkomaanmatka.

Purjehdusharrastuksen aloitin viime kesänä, kun ostimme yhdessä neljän kaverini kanssa 20 vuotta vanhan H-veneen Tampereelta. Viime perjantaina lähdimme parin kaverini kanssa Haukilahden rannasta piknikille Kaivopuistoon, jossa tapasimme muutaman muun kaverin ja vietimme pari tuntia veneellä istuskellessa. Tällaisina päivinä elämä todella maistuu hyvälle.

Pari tenttiä, Heinerfest ja studiovierailu

2008-07-08T02:13:00.008+03:00

Tänään Darmstadtin kauniissa kaupungissa vietetään Heinerfest-festivaalien viimeistä päivää. Kaupungin keskustassa tapahuva iso juhla on kuin huvipuiston, viini- ja ruokafestivaalien sekä musiikkifestivaalin risteytys. Vuosittain tapahtuma kerää internetistä löytyvien tietojen mukaan noin 700 000 kävijää, eli reilu neljä kertaa Darmstadtin väkiluvun verran.

Ehdn itsekin perjantaina piipahtaa pienellä kierroksella keskustan ympäri ja täytyy sanoa, että vaikutelma oli hyvin positiivinen. Festivaali toimii koko perheen juhlana erittäin hyvin ja tekemistä riittää tosiaan muun muassa hyvipuistolaiteajeluista grillatun villisian syöntiin ja viininmaisteluihin. Harmittaa vain, ettei tullut muuta kuin nopeasti käväistyä yhtenä iltana. Syinä vähäiseen paikallaoloon olivat sekä rahanpuute yhdistettynä kalliisiin hintoihin, että ajanpuute tämän viikon loppupuolella häämöttävien tenttien takia. Aikaa on myös kulunut muihin akitiviteetteihin kuten kuntosalilla käytiin ja Yhdysvaltain kansallispäivän viettoon.

Onneksi tulevien tenttien osalta ei enää ole kovia paineita, sillä TKK:n vaatima opintopitemäärä tuli jo täytettyä viime viikolla, kun ilokseni läpäisin sekä Projektmanagement II, että Projektfinanzierung kurssien suulliset tentit. Tenttien aikana huomasin ilokseni myös, että nyt myös teknillisistä ja kaupallisista aiheista puhuminen onnistuu saksaksi niin hyvin, että monimutkaisemmatkin asiat saa ongelmitta selitettyä.

Tänään kävin myös jälleen Greenway Studiossa, Frankfurtin lentokentän kupeessa, kuuntelemassa kolme viikkoa sitten äänittämiemme kappaleiden nykytilaa miksauksen ja masteroinnin jälkeen. Annoin tehdystä työstä omat huomautukseni, ja muutosten pitäisi olla valmiita muutaman päivän päästä. Valmiiden kappaleiden pitäisi saapua CD:llä tämän viikon loppupuolella! Tulos kuulosti jo nyt olosuhteisiin nähden erittäin onnistuneelta. Hifi-laatua tai huipputuotantoa on kuitenkin turha odottaa, sillä kahdessa päivässä nauhoittamaamme musiikkimäärään, keskiverto kaupallinen yhtye käyttää yleensä pari kuukautta.

Saksan kansan suuri pettymys

2008-07-01T16:39:00.013+03:00

EM-voitto jalkapallossa meni sitten loppujen lopuksi Espanjaan, joten Saksalaisten juhlinta jäi näkemättä. Saksalainen kämppäkaverini sanoi murtuneensa voitosta niin, että joutui pelin jälkeen juoksemaan ulos oksentamaan. Surun täytyi olla iso, sillä en ole milloinkaan aikaisemmin kuullut, että pettymys voisi aiheuttaa niin kirjaimellista pahoinvointia. Oluellakaan ei kuulema ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Katsoin pelin eräässä keskustan kulmilla sijaitsevassa pääasiassa opiskelijoille takoitetussa yökerhossa, jossa oli muutama videoprojektori heijastamassa ottelua seinille. Samaiseen lukaaliin saapui myös kohtalainen joukko espanjalaisia vaihto-opiskelijoita, joten sain loppujen lopuksi kuitenkin muutaman iloisen juhlintakuvan. Saksalaiset valuivat hiljaisina ja huomaamattomina kotiin pelin jälkeen, kun espanjalaiset isoine lippuineen ja punaisine teepaitoineen lähtivät uimaan keskustan suihkulähteeseen.
Harmi, ettei Tapsa enää ole Espanjassa raportoimassa paikallista tunnelmaa.

Ensimmäisessä kuvassa on muutama saksalainen kaveri vielä toiveikkaana puoliajalla. Toisessa kuvassa espanjalaiset José ja Andrés juhlivat Espanjan ensimmäistä ja ainutta maalia.

Suomessa!!

2008-06-29T16:24:00.005+03:00

Matka on nyt loppu. Kolmen kuukauden Uuden-Seelannin sekä viiden kuukauden Espanjan reissut ovat takana. Olo on todella mahtava eikä juuri parempaan aikaan Suomeen voisi palata: Suomen heinäkuu ja valoisat kesäyöt edessä. Niitä ei voi mistään muualta maailmasta löytää. Rehellisesti voin sanoa, että mielestäni ei missään muualla ole niin kauniita ja upeita maisemia kuin esimerkiksi kesämökkimme järvimaisema tai purjeveneellä koettu Turun saaristo. Sanonta "kotiin on aina mukava palata" on todistettu taas oikeaksi.

En ole edes kerennyt kokemaan haikeutta menneestä ajasta. Muistot, kokemukset ja ystävät kuitenkin pysyvät ja niitä on mukava ajatella syksyn pimenevissä illoissa tai kylminä tammi- ja helmikuun päivinä.

Katseen olen suunnannut jo eteenpäin. Ensi viikolla pääsen palaamaan normaaleihin jalkapalloharjoituksiin. Elokuussa olisi tarkoitus aloittaa työntekoakin. Tämän lisäksi opinnot, kandidaatin työ sekä uusien vaihto-opiskelijoiden tuuttorointi pitävät syksyn mielenkiintoisena. Ehkäpä sitä jossain vaiheessa voisi tehdä myös lyhyen lomamatkan johonkin päin Eurooppaa. Tällä hetkellä ei ole nimittäin kovin montaa maata Euroopassa, josta en tuntisi yhtään ihmistä.

Kuvissa näkyy parhaita kokemuksia ja tapahtumia viime vuodelta (tosin vain pienen pieni osa niistä.)

Deutschland im Finale!

2008-06-26T00:34:00.004+03:00

Saksa voitti juuri Turkin jalkapallon Euroopan-mestaruuden puolifinaalissa. Noin 30 sekuntia pelin loppumisen jälkeen alkoi avoimen ikkunan kautta kuulua ilotulitusten pauketta ja saksalaisten riemunhuutoja. Parvekkeelle mentäessä kuulee jatkuvaa huutoa ja autojen tööttäilyä joka suunnalta.

Darmstadtin ollessa melko pieni kaupunki herää mieleen kysymys minkälaista meno isommissa kaupungeissa kuten Frankfurtissa, Münchinssä tai Berliinissä mahtaa olla. Vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mitä tapahtuu sunnuntaina finaalin jälkeen, oli sitten vastassa Espanja tai Venäjä, varsinkin jos kultamitali tulee tänne Saksaan. Vaikka kaikki aika pitäisi käyttää nurkan takana odottaviin tentteihin, taitaa sunnuntaina olla pakko suunistaa keskustaan katsomaan peliä joltain isoista ulos asennettaviasta nätyöistä. Toista vastaavaa mahdollisuutta kokea suuren maan jalkapalloriemua ei varmasti ihan heti vastaan tule.

Kiinnostavaa on myös nähdä (tai itse asiassa lukea homenna uutisista) miten kaikki Saksassa asuvat turkkilaiset pelin tulokseen ovat suhtautuneet. Täällä on sentään niin iso määrä turkkilaisia maahanmuuttajia, että suomalaisen on sitä omin silmin näkemättä vaikea käsittää. Saksalaiset ovat kuitenkin ulomaalaisia kohtaan erittäin ymmärtäväistä kansaa, ja vaikka Turkin lippuja kantavia autoja näkyy näin euroopanmestaruuskilpailujen aikaan joka puolella katuja, en ole kuullut tai nähnyt, että yhtäkään olisi lipun takia turmeltu. Saa siis toivoa, että toinen osapuoli osaa häviön jälkeen käyttäytyä yhtä hyvin.

Kaksi päivää studiossa

2008-06-20T12:22:00.021+03:00

Kuten edellisessä viestissä mainitsin, saimme vihdoin konkretisoitua parin kuukauden intensiiviset bändiharjoittelut neljään studiossa nauhoitettuun kappaleeseen. Aikaa studiossa kului 25 tuntia ja olo nauhoittamisen jälkeen oli kuin 30 kilometrin täyspakkausmarssin jälkeen. Syy moiseen väsymykseen oli rajoitetun ajan ynnä muun tuoma stressi ja jatkuva jännittäminen.

Kokemus oli kuitenkin opettavaisuudessaan korvaamaton ja varsinkin akustiikan opiskelijalle mielenkiintoinen. Pyrin selittämään menettelyä muutaman kuvan avulla.

Ylimmässä kuvassa Greenway-Studion ääni-insinöörit Rolf ja Raul, sekä kitaristi-laulajamme Joan, kuuntelemassa juuri nauhoitettuja rumpuraitoja. Jokainen soitin nauhoitetaan kaiuttomassa huoneessa erilliselle raidalle siten, ettei minkäänlaisia päällekkäisyyksiä eri raitjen välillä ole. Esimerkiksi rumpuraitoja nauhoitettaessa soitimme kitaraa miksaushuneessa josta ääni välitettiin äänityshuoneessa soittaneelle rumpalille korvakuulokkeiden kautta. Soitetut kitarat tallennettiin myös niinkutsutuksi opasraidaksi, jota käytettiin muiden soitinten myöhemmässä nauhoituksessa. Ensimmäisinä nauhoitettujen rumpujen avulla nauhoitettin järjestelmällisesti kaksi erillistä komppikitaraa, basso, laulu sekä kitarasoolot, kaikki omille raidoilleen.

Seuraavassa kuvassa mirkofonitettu rumpusetti ja paikalleen istahtava rumpali. Jokainen rumpu saa erillisen mikrofonin, minkä seurauksena myös oman äänitysraitansa. Menettely mahdollistaa erinomaisen äänenlaadun ja mahdollisuuden säädellä eri rumpujen nauhoitettuja voimakkuuksia jälkeennpäin. Rumpujen rakentamiseen, virittämiseen ja mikrofonittamiseen kului yhteensä kolmisen tuntia ja rumpuraidat nauhoitettiin noin neljässä tunnissa. Rumpujen nauhoitukseen käytettiin pääasiassa dynaamisia mikrofoneja.

Kolmannessa kuvassa Joan soittamassa ensmmäistä komppikitaraa. Rummut ja alussa nauhoitetut opasraidat kitaroineen ja lauluineen kuuluvat kuulokkeista.

Seuraava kuva esittää kitaroiden äänitykseen käytettyä putkivahvistinta, josta äänen nappaavat harmaa kondensaattorimikrofoni (korkeammat taajuudet) ja musta dynaaminen mikrofoni (matalammat taajuudet). Vahvistimen ja mikrofonien korkeasta laadusta johtuen soittamiseen oli käyettävä eityistä tarkkuutta, sillä pineninkin virhesoitto kuului raidoilta erittäin selvästi.

Kitara kannattaa ennen nauhoitusta huoltaa, ja uusien kielten asennus on ehdottomuus, sillä kielten sointi heikkenee niiden vanhetessa ja likaantuessa merkittävästi.

Kuudenessa kuvassa olen soittamassa yhtä viimeisimmistä kitarasooloista. Rajoitetusta harjoitteluajasta johtuen en ollut ehtinyt miettiä valmiita sooloja kahdelle kappaleelle, joten ne piti improvisoida studiossa. Onneksi kohtalaisen onnustunut versio syntyi kuvan tapauksessa jo kolmannella yrittämällä. Tuossa vaiheessa hiki virtasi otsalta, sillä ylläesitelty putkivahvistin lämmitti äänityshuonetta todella tehokkaasti.

Laulun äänittämiseen käytetty kondensaattorimikrofoni oli erityisen herkkä. Pieninkin vaatteiden hankaus tai paperin rapina erittyivät selvästi ääniraidalle.

Seuraavan kolmen viikona aikana Raul ja Rolf miksaavat ja masteroivat nauhoitetun materiaalin. Valmiit kappaleet saamme CD:llä siis joskus heinäkuun alussa. Kuvassa viimeinen ilta oli jo edenyt yhdentoista paikkeille ja viimeiset bassokitarat, jotka jaoimme kristillisesti kitaristien kesken oli vihdoin saatu nauhoitettua.

Yksi etappi ohi, seuraava edessä

2008-06-20T11:29:00.004+03:00

Bändiprojekti vaihtoajalta huipentui tämän viikon alussa vietettyihin kahteen studiopäivään joiden tuloksena oli neljä ammattitaitoisesti äänitetyä kappaletta. Nyt edessä on tentteihin lukemista ja jäähyväisten jättöä heinäkuun lopuun asti. Kotiin pääsen 31. heinäkuuta isän autokyydillä. Lento ei tässä vaiheessa mitenkään enää onnistuisi, sillä tavaraa on kertynyt varmaan kuuden lentolaukullisen verran minkä lisäksi on vielä kitara ja vahvistin.

Tänä aamuna sanoin hyvästit vaihtoaikani läheisimmälle kaverille Joanille, joka pari tuntia sitten lähti 18 tunnin automatkalle Barcelonaa kohti. Kuvassa Joan Mallorcalta ja Joan Barcelonasta.

Pohdintoja vaihtoajalta

2008-06-11T00:04:00.017+03:00

Tapsan tekstejä lueskellessa olo on kuin fossiililla. Samassa paikassa vieläkin, sitten viime syyskuun. Suomeen vasta heinä-elokuussa, yhdentoista kuukauden saksassaoleskelun jälkeen. Alkaa minustakin jo tuntua siltä, että olisi aika lähteä kotiin.

Ei niinkään, että aika täällä tuntuisi ikävältä, tai että Saksassa ja vaihto-opiskelijan elämässä olisi jotain vikaa. Kuitenkin poissa hyvä, mutta kotona paras, vai miten se nyt meni?

Tännelähdön yhtenä innoitteena oli saada tavallaan vuosi lomaa. Ei siis mitään muita velvoitteita kuin opiskelua kokonaisen vuoden ajan. Suomessa aika sitten armeijan oli edennyt melko pitkälti stressin alaisuudessa; erinäisten töiden, opiskeluiden ja järjestötoimintojen työllistämänä. Pelkkä kesätyö kahdeksan tunnin työpäivineen tuntui jo lomalta.

Täällä meno on ollut vielä rauhallisempaa ja tuo stressittömyyden tavoite tuli saavutettua niin perusteellisesti, että nyt tosiaan tuntuu siltä, että normaalielämään on kova tarve palata. En missään nimessä sanoisi, että täällä olisi ollut tekemisen puutetta, päinvastoin, mutta onneksi ei mitään muita painavia velvoitteita kuin luennoilla käynti ja muutamaan tenttiin lukeminen. Kovaa työntekoa ja hiki hatussa opiskelua alkaa kuitenkin lopulta kaipaamaan.

Kaikki tuo aika, jonka voi käyttää muuhun, on todella johtanut erityisesti kielitaitojen, ihmisten ja kulttuurien tuntemuksen sekä mukavana lisänä kitaransoittotaitojen huomattavaan kohenemiseen. Ja tosiaan, kuten Tapsakin kirjoitti, nyt on ystäviä joka puolelta maailmaa, joten meni sitten Indonesiaan, Turkkiin, Etelä-Afrikkaan tai Brasiliaan, on aina joku tuttu jonka luona voi vierailla.

Muistan myös monen aikaisemmin todenneen: ihmistä joka jälkeenpäin katuisi vaihttonlähtöään on todella vaikea, jos ei mahdoton löytää.

Oikealla patteristo kuvia eri tilanteista vaihtoajalta. Klikkaamalla saa isommaksi.

Viimeiset paivat Espanjassa

2008-06-09T18:28:00.003+03:00

9 yota jaljella. Edessa on enaan yksi tentti seka yhden projektin esittely professorille. Sitten on lahes puolen vuoden mittainen vaihto-opiskelu lukukausi paattynyt. Tunne ei ole kuitenkaan haikea. Puoli vuotta ulkomaisessa yliopistossa, uuden kielen ja hieman erilaisten kurssien jalkeen, on ollut uskomaton kokemus. Mutta on myos niin ihanaa palata Suomeen.

Viime lokakuusta lahtien olen siis ollut enemman tai vahemman reissussa. Aluksi kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa, jonka jalkeen lyhyt piipahdus Suomessa, ja nyt viisi kuukautta Espanjassa. Yhteenvetoa tasta kansainvalisesta vuodesta on viela liian aikaista vetaa. Uskon, etta myohemmin syksylla tajuan vasta kuinka paljon olenkaan nahnyt ja kokenut uusia asioita. Mutta nyt voin jo todeta muutamat asiat kuluneesta vuodesta:

Minulla on noin kahdeksankymmenta uutta ystavaa yhteystietoineen eri puolilta maailmaa. Kielitaitoni on englannin osalta jo mielestani hyvin sujuvaa. Espanjankieleni puolestaan riittaa yllapitamaan normaaleja keskusteluja. Uuden ympariston seka tuntemattomien ihmisten keskella olen oppinut tuntemaan myos itseani paremmin.

Nyt odotan innolla ystavieni tapaamista, harrastuksiani seka rentoutumista mokilla. Syskylla alkava koulu ja toivon mukaan uudet innostavat tyohaasteet ovat myos jo mielessani.

Ennen tulevia haasteita aion kuitenkin rentoutua juhannuksena kavereideni kanssa mokilla ja kannustaa Espanjan Euroopan mestariksi!

Sain kunnian pari viikkoa sitten majoittaa kaksi kaunista suomalaista tyttoa luokseni pariksi paivaksi. Kylla olivat espanjalaiset kateellisia :)

Campeones!!

2008-06-05T20:52:00.005+03:00

Viime lauantaina jalkapallokausi Espanjassa huipentui Erasmustime-nimiseen jalkapalloturnaukseen. Turnaus on jalkapalloklubi Valencian seka Erasmus-organisaation jarjestama turnaus, johon voivat osallistua kaikki Erasmus opiskelijat seka max. 3 espanjalaista per joukkue. Turnaukseen osallistui 25 joukkuetta (noin 300 pelaajaa) ympari Espanjaa.

Itse olin koonnut joukkueen yhdessa yhden espanjalaisen kaverini kanssa. Meidan joukkue koostui saksan, hollannin, italian, englannin, espanjan seka suomen kansalaisuuksista, joten hyvin kansainvalinen turnaus oli kyseessa. Turnauksen tasokin oli kovempi mita odotin. Alusta asti naki, etta kaikki joukkueet halusivat voittaa turnauksen.

Itse olin kerannyt kaksi saksalaista maalivahtia, italialaisen seka hollantilaisen huippupuolustajan seka hyokkaykseen vahvan englantilaisen "target" pelaajan. Yhtena suurimmista kriteereista joukkueeseen paasyyn oli kuitenkin erittain humoristinen ja iloinen luonteenlaatu, joka siis vaadittiin jokaiselta pelaajalta.

Meidan taipaleemme alkoi niin kutsutusta "kuoleman lohkosta", jossa kaikki joukkueet olivat mielestani erinomaisia. Paadyimme lohkomme toiseksi yhden tasapelin ja neljan voiton siivittamana. Tasta tiemme jatkui jatkopeleihin, joissa etenimme vakuuttavasti (yhta rangaistuslaukauskilpailun voittoa lukuunottamatta) finaaliin asti. Taman jalkeen joukkueemme yhteishenki oli jo niin vahva, etta olisi tarvittu kylla itse Espanjan maajoukkue meidat kaatamaan.

Ja niinhan siina kavi, etta kultainen pokaali tuli kuin tulikin lopulta meille ja paasimme viettamaan hyvin ansaittuja mestaruusjuhlia, jotka alkoivat minun jarjestamistani kotibileista ja paattyivat turnauksen viralliseen huippu yokerhoon meren rannalla.

Tapahtuma oli ehdottomasti yksi parhaista ellei paras kokemus Espanjassa tahan mennessa.

Joukkueemme pelasi siis sinisissa peliasuissa. Osallistujille tarjottiin turnauksessa lounaaksi paellaa. Tama valmistettiin suurimmassa koskaan nakemassani "kattilassa".

Vihdoin löytyi rumpali

2008-06-03T22:08:00.002+03:00

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kiireiden täytteisiä, kun koulun lisäksi minua on työllistänyt intensiivinen bändiharjoittelu. Löysimme vihdoin reilu kuukausi sitten rumpalin Darmstadtin naapurikylästä Pfungstadtista. Kyseessä on erittäin taitava kaveri, joka on soittanut erinäisissä bändeissä yli kolme vuotta ja esittänyt yli 30 koserttia.

Mielenkiintoisena lisänä rumpalilla on ikää vasta 14 vuotta, mikä tuo bänditreeneihin välillä absurdeja hetkiä. Silloin tällöin pojan äiti esimerkiksi tupsahtaa paikalle jäätelötötteröineen ja limsapulloineen. Muutenkin useimmiten soittoaikatauluista sovitaan äidin, eikä niinkään pojan kanssa. Mutta mikäs siinä. Tähänmennessä ainakin kaikki on sujunut erittäin hyvin.

Syy kiireeseen on, että toisena kitaristina ja laulajana toimiva barcelonalaiskaveri Joan lähtee takaisin kotimaahansa kahden viikon kuluttua. Ennen sitä olisi tarkoitus nauhoittaa viisi kappaletta studiossa, mikä vaatii erittäin perusteellista esivalmistautumista ja harjoittelua. Varsinkin kun kahden päivän aikatavoite viidelle kappaleelle kitarasooloineen ja bassoraitoineen ei anna paljoa varaa töppäilyille.

Mukavana lisänä saksankielen tulkkaamista tulee harjoiteltua, sillä Joanin saksa on erittäin alkeellisella tasolla, ja poika äiteineen puhuvat vain muutaman sanan englantia.

Syvallista keskustelua

2008-05-29T17:52:00.003+03:00

Paljon liikkuu huhuja siita, etta vaihto-opiskelu elama pyorii pelkastaan juhlien seka alkoholin ymparilla. Tama on varmasti totta jossain maarin, mutta meidan asunnossa keskustellaan myos maailman parantamisesta. Ja taytyy myontaa, etta todella suuri osa tapaamistani muista vaihto-opiskelijoista jakaa huolen maailmamme tulevaisuudesta ja etenkin tapetilla olevasta ilmastonmuutoksesta.

Ymparistoasiat ovat siis todella tarkeita nuorille opiskelijoille. Ainakin tallaisen vaikutelman olen saanut. Kaikkihan tiedamme, etta lentokoneet saastuttavat maailmaa huomattavasti ja niita tulisi valttaa sen minka voi. Pari itavaltalaista poikaa, jotka olivat meilla vierailulla muutama viikko sitten, matkustivat Valenciaan junalla ja bussilla (matka kesti kaksi vuorokautta), koska ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja haluavat tehda oman osuutensa sen suojelemiseksi.

Eilen keskustelimme (espanjaksi!!!) kolmen kamppakaverini kanssa energiansaastosta rakennuksissa seka siita, miten asetettuja energiansaastotavoitteita eri valtiot ovat onnistuneet noudattamaan. Tallaiset keskustelut ovat hyvin mielenkiintoisia: Mina voin kertoa nakemyksia omalta alalta (valaistuksen vaikutuksesta rakennusten energiankulutukseen) ja muut omilta aloiltaan. Naiden lisaksi tulee tietoa luonnollisesti eri maiden saadoksista seka maiden toimista energiansaastamiseksi.

Taman pohjalta uskonkin, etta tuleva tyosukupolvi omaa oikeat arvot maapallon hyvinvoinnin kehittamiseksi. Naiden aiheiden parissa toivoisin itsekin jokupaiva tyoskentelevani.

Kuvia siita minka takia ymparistoa tulisi suojella.

Viikko raportti

2008-05-25T16:24:00.003+03:00

Tämän viikon saavutukset opinnoista ovat kaksi suoritettua esitelmää englannin kielellä. Toinen kuului englannin kielen kurssini lopputyöhön. Kurssi on nimeltään Advanced english for engineers, mutta siitä on advanced kaukana. Kurssi on ollut erittäin helppo. Läsnäolopakkoa ei ole ja läpipääsyyn vaaditaan vain esitelmä (joka nyt siis on jo tehty) sekä tentti. Tuloksena tästä on 4,5 opintopistettä. Mukava kurssi.

Tämän lisäksi toinen kurssi, johon teimme neljän hengen ryhmässä esitelmän espanjalaisesta yrityksestä, häämöttää loppuaan. Tulevana maanantaina aineesta on noin puolentoista tunnin mittainen tentti, jonka uskon vaativan minimaalista valmistautumista. Aiheet pyörivät erilaisten prosessijohtamis-työkalujen ympärillä. Tutuksi ovat kurssilla tulleet mm. House of Quality, Gantt Chart, 10 OM decisions sekä Decision tree. Näitä pitäisi sitten osata soveltaa tulevana maanantaiaamuna. Hankalinta kurssilla on itse asiassa ollut ajankohta: Tunnit alkavat maanantaisin kello kahdeksan aamulla. Tämä siis suhteutettuna Suomen aikaan (eli siis koska kaikki tapahtuu Espanjassa niin paljon myöhemmin, mukaan lukien nukkumaanmeno) vastaisi tuntien alkamisajankohta noin puoli kuutta aamuyöllä Suomessa.

Suurimmat haasteet läpipääsyn kannalta ovat nyt kurssit Tehoelektroniikka sekä Mikroelektroniset piirit. Ensimmäisessä on jäljellä enää viimeinen harjoitustyö sekä tentti. Tentti sattuu olemaan puskaradion tietojen mukaan yksi vaikeimmista, ellei jopa vaikein kurssi koko tiedekunnassani. Yhtenä osatekijänä tähän on todella vaativa professori, joka ei kyllä tunnu juuri armoa läpipääsyyn antavan. Näin olen ainakin muilta opiskelijoilta kuullut.

Mikroelektroniset piirit –kurssiin ei tenttiä kuulu, ainoastaan loppuprojekti. Tämä ei ole kuitenkaan kaikista helpoimmasta päästä, varsinkaan minun elektroniikka kokemuksellani. Tehtävänäni on suunnitella työparini kanssa BCD laskuri, käyttäen J-K kiikkuja. Suunnittelu toteutetaan CADENCE ohjelmalla. Kytkentöjen sekä piirin rakenteen suunnittelun jälkeen on tehtävänä valita projektiin käytettävät oikeat materiaalit, komponenttien etäisyydet sekä niiden järjestys. Tällä hetkellä minulla ei ole vielä mitään aavistusta miten tämä toteutetaan. Onneksi on vielä aikaa pari viikkoa.

Näiden lisäksi työtä vaativat espanjankielen kurssi sekä Internacional financial integration –kurssi. Jälkimmäiseen olen kirjoittamassa tällä hetkellä 20-sivun tutkielmaa Yhdysvaltojen subprime-kriisistä sekä sen vaikutuksista kansainvälisiin finanssialan markkinoihin. Kasassa on kaksi ja puoli sivua ja nekin lähinnä erilaisia graafeja sekä diagrammeja.

Kursseja on siis vähän jokaiselta alalta. Mutta vaihtelu virkistää.
Kuvassa komeilevat pari viikkoa sitten taalla Valenciassa vierailulla kayneet kaverini Masa seka veljeni Ile.

Takaisin Saksaan

2008-05-18T18:17:00.013+03:00

Kaksi viikkoa Yhdysvaltain maaperalla alkavat olla ohi, ja huomenna on aika lentaa takaisin Eurooppaan. Parin viikon aikana olen muun muassa ehtinyt kayda Atlantin rannalla Pohjois-Carolinassa, nahnyt viinitiloja ja mikropanimoita, tutustunut Lansi-Virginian ihmeelliseen luontoon, jonka vuoret ja jokilaaksot saavat Saksan Rheinlaakson nayttamaan pikkuruiselta, ja syonyt 3,5 paunan (= 1,6 kg) nakkisampylan.

Olen Hillary Clintonin lisaksi ehtinyt nahda seka Bill Clintonin, etta Barack Obaman puhuvan ja kuullut paljon paikallisisa mielipiteita presidentinvaaleista. Uskokaa tai alkaa, esimerkiksi Lansi-Virginiassa kaksi demokraattiaanestajaa kymmenesta eivat olisi valmiita aanestamaan Obamaa marraskuun vaaleissa puhtaasti siksi, etta han on musta. Taalla, punaniskojen luvatulla vuorialueella, Clinton voittikin osavation melko isolla marginaalilla. Tuloksella ei kuitenkaan ole suurta merkitysta koko vaalien kannalta, silla jaossa oli vain 39 edustajanpaikkaa neljästä tuhannesta.

Ero kannattajien valilla oli myos hyvin nahtavissa puhetilaisuukssa, Clintonin kannattajien koostuessa kaytannossa taysin valkoisesta matalapalkkaisista "sinikaulustyolaisista". Obamaa tukemassa oli puolestaan koko Rockefeller-perhe ja paljon rikkaamman ja koulutetumman nakoinen joukko, seka tietenkin suuri maaraa afrikanamerikkalaisia.

Medioissa kisa Clintonin ja Obamann valilla alkaa pikkuhiljaa jo olla ratkennut. Nyt puhutaan lahemmin siita milloin Hillaryn pitaisi astua sivuun, kun viela pari viikkoa sitten kysymys oli ennemmin jos. Clintonin pari paivaa sitten ilmaisemaa tukea Obaman ulkopolitiikkaa kohtaan pidetaan myos ratkaisevana merkkina siita, etta demokraattipuolue vihdoin olisi yhdistymassa yhden ehdokkaan taakse. Paino medioissa on myos siirtynyt enemman demokraattiehdokkaiden vastakkainasettelusta demokraatti- ja republikaanipuolueiden vaalistrategioiden vertailuun.

Koti kuin hostelli (mutta ilmainen)

2008-05-17T14:28:00.003+03:00

Tällä hetkellä kämpillämme nukkuu 6 ihmistä. Parhaillaan lukema on saatu nostettua jopa yhdeksään (vai oliko jopa kymmeneen) henkilöön. Talostamme löytyy siis kolme makuuhuonetta, joten nukkumisjärjestelyt ovat hyvinkin mielenkiintoiset. Hostellimaiseksi kotimme tekee se, että asukkaat koostuvat vain Erasmus-opiskelijoista (vaihto-opiskelijoista), joten lisäasukkaat eivät juuri ketään häiritse. Välillä herätessäni olohuoneen sohvalta saattaa löytyä joku nukkumasta. Tähän toisaalta totuin jo Suomessa kahden kaverini kanssa asuessani.

Pelaamme usein myös pokeria kämpillämme. Pelin aikana kämppäämme ilmestyy aina uusia ihmisiä minun siitä tietämättä etukäteen. Eilen paikalle saapui kolme espanjalaista tyttöä, joista yhden olin nähnyt aikaisemmin. Lopulta kuitenkin selvisi, että kaksi heistä seurusteli kahden kaverini kanssa. Täällä ei selvästikään kysytä kämpän omistajalta voiko ystäviä kutsua käymään. Eipä se tosin minua haittaa.

Eilen tapahtui kyllä jotain joka sai minutkin hieman ihmetyksen valtaan. Toisen ranskalaisen kämppikseni äiti ja sisko saapuivat meille asumaan viikonlopuksi. He nukkuvat samassa huoneessa kuin molemmat ranskalaiset kämppikseni. Ei tässä vielä mitään. Mutta tämä ranskalainen, kenen äiti ja sisko tulivat meille, lähti samaan aikaan itse Ranskaan!! Eli tällä hetkellä hänen perheensä on täällä mutta mies itse kotimaassaan. Vielä hauskemmaksi tämän tekee se, että ranskattaret eivät puhu englantia eivätkä espanjaa. Eikä siis kukaan tunne heitä luonnollisesti etukäteen.

Kyllä tämä vaihto-opiskelu vuosi ainakin uusia ja erilaisia kokemuksia tarjoaa…

Kuvat ovat eilen yliopistollamme järjestetystä kansainvälisestä lounaasta, jossa opiskelijat eri maista valmistivat ruokaa, jota sai sitten ostaa edulliseen hintaan.

Kouluun yhdeltätoista illalla!!

2008-05-15T00:21:00.002+03:00

Tulin juuri yliopistoalueelle ja täällä olevaan ”opiskelijoiden koti” –nimiseen rakennukseen. Täällä ovet ovat auki 24 tuntia vuorokaudessa ja opiskelijoita luokissa riittää vieläkin. Kello on siis 23.00. Itselläni tarkoitus olisi aloittaa englanninkielinen esitelmä prosessien johtamiseen liittyen. Tehtävänämme on esitellä valitsemamme espanjalainen yritys muulle luokalle. Toinen edessä oleva esitelmä ensi viikolla on englanninkurssiani varten, jossa työskentelen yhdessä chileläisen ja itävaltalaisen pojan kanssa. Tässä projektissa meidän täytyisi pitää puolentunnin esitelmä omista vahvuuksistamme ja heikkouksistamme tulevia työmahdollisuuksia silmällä pitäen. Myös espanjankieltä pitäisi hieman päntätä. Professorini oli sitä mieltä (luettuansa yhden kirjoittamista aineistani), että minun pitäisi tehdä PALJON töitä kielioppini suhteen. Tähän mennessä olen edennyt lähinnä sana sanan perään –ajatuksella.

Toinen (ehkä suurempi) syy siihen miksi tulin tähän aikaan kouluun on se, että Suomi pelaa USA:ta vastaan paikallista aikaa kello yhdeltä yöllä. Kyse on siis maailmanmestaruuskisoista, niin kuin kaikki varmaan Suomessa tietävät. Täällä Espanjassa kirjoitetaan kuitenkin yllättävän vähän uutisia Suomen taipaleesta kuluvissa arvokisoissa… :)

Olemme siis pystyttämässä ennen kuulumatonta (ja näkemätöntä) kisastudiota aulassa olevaan opiskelijoiden lepotilaan. Kuvan saamme internetistä, jonka sitten johdamme 50 tuumaiseen taulutelevisioon. Katsojia on luvassa niin Itävallasta, Sveitsistä, Ranskasta ja tietenkin Suomesta. Toivottavasti vain rakennuksessa kiertävät useat turvamiehet suvaitsevat suunnitelmamme, eivätkä heitä meitä pihalle heti alkuvihellyksen jälkeen.

Kuvat ovat Barcelonan keskustassa olevilta markkinoilta, josta on mukava käydä hakemassa tuoreita hedelmiä. Paikalliset kalatiskit ovat erityisen upeat ja tuotteet eivät ole ainakaan hinnoilla pilatut.

Kampanjointia Lansi-Virginiassa osa 2.

2008-05-11T04:05:00.004+03:00

Muutama kuva edelliseen tekstiin liittyen:

Meganin isan Pontiak Firebird 400 vuosimallia '69. Taysin alkuperainen, moottoria lukuunottamatta, joka on vaihdettu alkuperaisesta 340 hevosvoiman 6,6 litraisesta isompaan. Kehuskelujen mukaan uusi moottori tuottaa 700 hevosvoimaa, mutta sita on kylla vaikea uskoa. Kuitenkin meno ja etenkin kiihtyvyys (joka on alle 5 sekunnin luokkaa nollasta sataan) oli vehkeessa ennenkokematon.

Hillary Clinton Charlestonin kaupungintalolla

Charlestonin kaupungiontalo

Kampanjointia Lansi-Virginiassa

2008-05-09T05:25:00.006+03:00

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Olen muun muassa vaihtanut maailmanosaa Atlantin toiselle puolelle, Yhdysvaltoihin, jossa vietan kahden viikon loman, paasiassa ihaillen Lansi-Virginian osavaltiota. Lahdin tanne aikaisemmin mainitsemani amerikkalaistuttavuuden, Meganin kanssa, hanen paatettyaan vaihtovuotensa Saksassa.

Kavimme tanaan Lansi-Virginian paakaupungissa, Charlestonissa, jossa Hillary Clinton piti kampanjapuheen. Paassa on koko paivan pyorinyt, miten onnekas oikestaan olen, etta satuin tulemaan tanne juuri nyt, kun osavaltiossa on menossa presidentinvaalien esivaalit. Kaikki tama, jota meidankin medioissamme pyoritetaan jatkuvasti, on suoraan nenan alla. Ensi viikon tiistaina Lansi-Virginiassa on viralliset esivaalit, jossa Obaman ja Clintonin kohtalo taman osavaltion kohdalla sinetoidaan. Vaikka kyseessa on pieni osavaltio, on etenkin Hillaryn kampanjointi alueella, huonoista nakymista huolimatta, erittain innokasta. Huomenna onkin tarkoitus menna katsomaan Bill Clintonia laheiseen lukioon.

Hillaryn puhe tanaan kasitteli kaikkea energiapolitiikasta joukkojen kotiuttamiseen Irakista. Paa-asiassa lyhyista ja ytimekkaista kansankielella puhutuista lauseista koostunut puhe teki erittain hyvan vaikutuksen. Suosikkikohtiani olivat muun muassa Hillaryn lupaama kymmenentuhannen dollarin verokevennys jokaista hankittua hybridiautoa kohden ja useita kertoja toistunut Bush-hallinnon mollaaminen. Ilokseni Hillary ei ainakaan tassa puheessa sanonut yhtakaan pahaa sanaa oman puolueen vastaehdokas Obamasta. Hillaryn omien sanojan mukaan tarvittiin Clinton siivoamaan ensimmaisen Bushin jattamat sotkut, ja tullaan tarvitsemaan toinen Clinton siivoamaan nykyisen Bushin sotkut.

Paasin melkein kattelyetaisyydelle, mutta eturivissa seisoneet nimikijoituksia karkkyneet mummot estivat minua valittamasta Hillarylle suomenterveisia. Minua yritettiin kuitenkin haastatella seka tv-uutisiin, etta lehteen, mutta kumpaakaan ei tehty, kun toimittajat kuulivat, ettei minulla ole aanioikeutta. Eurooppalaisen nakokanta ei nakojaan paikallismedioita pahemmin kiinnosta.

Asuntoesittely

2008-04-29T11:13:00.008+03:00

Nyt, kolmen kuukauden Valenciassa asumisen jalkeen, on aika esitella asuntoni. Asunto oli lopulta helppoa saada, vaikkakin se aluksi tuntui vaikealta. Helpoksi sen teki se, etta minun ei tata kyseista asuntoa tarvinnut etsia. Kaksi ranskalaista ystavaani sanoivat loytaneen asunnon ja pyytivat minua muuttamaan siihen. Nyt olen asunut siis kolme kuukautta kahden ranskalaisen ja yhden itavaltalaisen pojan kanssa. Eika ole ollut valittamista.

Asunto sijaitsee hyvalla paikalla: kymmenen minuutin kavelymatkan paassa yliopistolta ja kymmenen minuutin metromatkan paassa keskustasta, ison kadun varrella. Vuokra ei ole halpa (suhteutettuna siis hintatasoon), mutta ei kohtuutonkaan. Kaikkineen noin 290 euroa kuussa.

Asunnossa on pinta-alaa noin sata neliota ja huoneita loytyy kolme (ranskalaiset asuvat samassa huoneessa). Naiden lisaksi lukaalistamme loytyvat keittio, kaksi vessaa, terassi seka tilava olohuone. Itsellani on pienin huone, mutta se sijaitsee suojassa terassilta seka olohuoneesta tulevalta melulta. Huoneestani loytyy pelkastaan sanky ja pieni kirjahylly. Tyopoydalle ei olisi mitenkaan tilaa.

Itse olen viihtynyt kodissani hyvin. Vaikkakin naapureiden pianokonsertit seka intensiiviset keskustelut kuuluvat valilla seinien lapi liiankin hyvin. Asuntomme oli myos hieman kylma helmikuussa, koska sisailman lampotila korreloi todella "hyvin" ulkoilman lampotilaa. Nythan tassa odottammekin kesakuun helteita...

Erityisen iloinen olen siita, etta viimeiset kolme viikkoa olemme puhuneet kotonamme vain espanjaa. Luulen, etta se jatkuu loppuun asti. Kamppakavereillani oli riittavan hyva kielitaito jo aikaisemmin, mutta odotimme vain sita, milloin minun espanjani alkaa olemaan enemman aanta kuin viittomakielta.

Ylhaalta alas:

Nakyma parvekkeelta. Olohuone juuri siivottuna.

Parveke.

Idyllinen huoneeni.

Viikonloppu Itävallassa

2008-04-28T00:16:00.005+03:00

Nyt olen siis minäkin juonut viiniä Wineissä. Sinne tuli lähdettyä hyvissä tunnelmissa, sillä lähtöpäivänä ollut akustiikan suullinen tentti meni paremmin kuin osasin toivoakaan. Mukava professori oli vaihto-opiskelijaa kohtaan ymmärtäväinen ja antoi arvosanaan jopa vieraskielisyysbonuksen. Ennen tenttiä selvisi, että kyseinen professori Sessler kuuluu tieteen ja keksijöiden jokseenkin suuriin nimiin. Hänen keksinnökseen luetaan muun muassa 1960-luvulla kehitetty elektreettimikrofoni, joka on yksi tämänpäivän tuotetuimmista mikrofonityypeistä.

Matkaseuraksi Wieniin lähti täällä Darmstadtissa tapaamani yhdysvalloista kotoisin oleva tyttöystävä Megan. Saimme halvat yöjunaliput istumapaikkoineen ja Wienissä yövyimme kohtuuhintaisessa Holiday Innissä. Nähtävää olisi riittänyt useaksi viikoksi, mutta ehdimme kuitenkin neljän päivän aikana kahlaamaan läpi tärkeimmät nähtävyydet. Mukaan mahtui muun muassa Schönbrunnin linna (kuvat), Hofburgin keisarillinen palatsi ja 1800-luvun loppupuolelta peräisin oleva Praterin maailmanpyörä.

Matkaa paransi huomattavasti paikallisena oppaana toiminut vanha lukiokaveri Thomas, joka suorittaa omia vaihto-opintojaan tällä hetkellä Wienin yliopistossa. Thomaksen kanssa kävimme muun muassa erittäin hyvää olutta tuottavassa 1516-panimossa ja 252 metriä korkeassa Donauturm-tornissa. Lauantai-iltana tuli myös vietettyä iltaa Wienin raarihuoneella, jossa oli meneillään kerran kuukaudessa järjestettävät isot juhlat. Käytännössä raatihoneen sisäpiha muutetaan tuolloin massiiviseksi yökerhoksi.

Ainoana miinuksena joudun mainitsemaan kaupungin huonot yökulkuyhteydet. Viimeiset metrot ja paikallisjunat kulkevat hieman puolenyön jälken ja sekavasta yöbussiverkostosta on paikallisenkin vaikea ottaa selvää.

Toita pitaisi taas syksylla tehda

2008-04-21T19:40:00.003+02:00

Vaikka opiskeluaikaa on viela taalla Espanjan lammossa pari kuukautta jaljella, alkavat ajatukset siirtymaan myos tulevaan kesaan ja syksyyn. Ajatuksissa heranneet kysymykset koskevat hyvin perusasioita, kuten opiskelua, toita ja asuntoa.

Opinnoissa vuorossa on kandidaatin tyo, joka tulisi tehda nyt syksylla. Aiheen valinta on viela auki. Kandidaatin tyon ohella tulee suorittaa myos normaalisti opintoja. Taman lisaksi olen ilmoittautunut kansainvalisyydesta hullaantuneena KV-isoksi TKK:lle. Tama siis tarkoittaa sita, etta toimin Otaniemeen tuleville vaihto-opiskelijoille tuuttorina. Kiireinen syksy on siis luvassa.

Tyopaikkaa ei talla hetkella ole kesaksi eika syksyksi. Kesatoita on vaihto-opiskelijoiden yleisestikin vaikea hankkia, koska lukukausi venyy taalla jopa heinakuun puoleen valiin asti pitkan tenttikauden takia. Tyonantajat eivat ole yleensa innokkaita palkkaamaan opiskelijoita enaan heinakuussa.

Epaselvaa on viela myos mihin kannan tavarani ja huonekaluni kun palaan taalta. Uuden asunnon hakupaperit ovat olleet jo reilut puolivuotta kasittelyssa. Yleensa hakuaika Nuorisosaation asuntoihin on yksi vuosi, joka tulee tayteen juuri silloin kuin palaan. Saa nahda kuinka tarkka on ajoitus ollut.

Nyt taytyy unohtaa hetkeksi tuleva syksy ja aloittaa opiskelemaan erittain kiinnostavaa mikropiirien suunnittelua huomista laboratoriovuoroani varten.

Kuva on Valenciassa sijaitsevasta akvaariomaailmasta, jossa pystyi mm. kavelemaan vedenalaisessa tunnelissa.

Akustik, Wien, aber keine Neubauten

2008-04-14T14:55:00.005+02:00

Vielä kaksi vuorokautta, ja sitten pääsen professorin eteen todistamaan akustiikantuntemustani. Osaaminen on tällä hetkellä vielä hieman heikolla pohjalla, sillä vaikka olen kohta kahlannut koko materiaalin läpi, on hankala vieraankielinen terminologia johtanut normaalia tehottomampaan oppimiseen. Onneksi kuitenkin tenttimateriaalin loppupuolella alkaa kyseinen termistö olla niin hyvin hallussa, että sanakirjaan joutuu tarttumaan vain satunnaisesti.

Kuten mainitsin, lähden tenttipäivän iltana yöjunalla Wieniin. Sinne oli alunperin tarkoitus lähteä katsomaan Einstürzende Neubauten nimisen kokeellisen saksalaisyhtyeen keikkaa. Ikävä kyllä liput ehtivät loppua jo kuukausi ennen kyseistä ajankohtaa, joten bändi jää näkemättä. Asia ei kuitenkaan pahemmin mieltä paina, sillä Wien on joka tapauksessa kaupunki jossa ajan ei pitäisi tulla pitkäksi väkisinkään.

Olutta koulussa

2008-04-10T17:13:00.008+02:00

Un bocadillo y dos servezas, por favor! Eli suomeksi yksi patonki ja kaksi olutta, kiitos!

Tata kuulee joka paiva koulun kahviloissa ja ruokaloissa. Ensimmaiset oluet nakee usein koulun terasseilla jo kymmenelta aamulla. Toimisiko tama Suomessa?

Taalla siis olutta (ja myos vahvempia) voi tilata koulun alueella olevista kahviloista ja opiskelijaravintoloista. Minulle toiden/koulun ja alkoholin sekoittaminen tuntuu hieman omituiselta. Tassa kulttuurissa se tuntuu kuitenkin toimivan. Ei taalla opiskelijat konttaa koulun kaytavilla, huuda rivouksia minihameita pitaville tytoille tai tappele keskenaan.

Voisi vain kuvitella minkalaisia vaikutuksia alkoholin tarjoamisesta Suomalaisissa kouluissa syntyisi... Onko Jon sinun koulussasi sama kaytanto?

Kuvassa hyvin perinteinen espanjalainen ruoka eli paella, joka on taynna merenherkkuja.

Vielä akustiikka

2008-04-08T22:13:00.001+02:00

Viime viestissä mainitsemani projektijohtamisen suullinen tentti oli iloinen yllätys niin tenttimenettelyn kuin arvosanankin kannalta. Kyseisen kurssin professori, herra tohtori Pfnür oli erittäin rento ja miellyttävä tenttijä. Ymmärrystä riitti vaihto-opiskelijan kieliongelmille ja kokemuksen puutteelle. Koko homma arvosaoineen kaikkineen oli ohi noin vartissa.

Suullisten tenttien tapauksissa professorit käyttävät yleensä 15-20 minuuttia aikaa opiskelijaa kohden. Tuossa ajassa tentitään välillä jopa kolme kurssia yhteen menoon. Tästä johtuen professori ehtii kysyä kahdesta neljään summittaisesti valittua kysymystä per kurssi. Mielenkiintoista tuossa on se, että kysymykset kattavat todennäköisesti vain muutaman prosentin koealueesta. Huonolla onnella voi siis todella hyvinkin lukeneena saada huonon arvosanan, ellei ole päntännyt koko koealuetta erittäin tarkasti.

Reilun viikon päästä minulla on talvilukukauden viimeinen tenttini. Kyseessä kurssi nimeltä Akustik I. Tuokin on suullinen tentti, ja tällä kertaa minut tentitään samaan aikaan erään toisen (saksalaisen) opiskelijan kanssa. Tenttipäivän iltana lähden Wieniin, jossa vietän kolmen päivän rentouttavan loman. Se on sopiva palkinto yli kaksi kuukautta kestäneen tenttikauden läpijaksamisesta.

Rallienglanti kunniaan

2008-04-07T16:51:00.003+02:00

Opiskelen muutaman kurssin taalla Valenciassa englanniksi. Molemmat ovat kaupalliseen alaan liittyvia kursseja, joiden vaatimustaso ei taalla ole kovin korkea. Ensimmaista kertaa minusta tuntuu silta, etta suomalaiset lausuvat suhteellisen hyvin englantia, vaikka ns. rallienglannilta on vaikea valttya. Taalla opettajien (tai oppilaiden) englanninkielen taso ei ole kovin korkea, niin kuin kuvitella saattaa: kaikki elokuvat ja televisio-ohjelmat on dupattu espanjaksi. Toinen merkittava syy (kuulemani mukaan) on se, etta englanninkielen opettajatkaan eivat puhu oikeaa englantia. Kohtuutonta onkin vaatia, etta oppilaat sita oppisivat.

Englanninkielisten oppituntien jalkeen tulee sellainen olo, etta minkaan kielen puhuminen ei tunnu enaan itseltani luonnistuvan. Espanja pysyy edelleen tutun turvallisella (matalla) tasolla ja englannin lausumisesta tulee jotain espanjan ja rallienglannin valilta. Eli ei hirvean hyva... Tunnit ovat kuitenkin ihan huvittavia ja ainakin kaikki siella yrittavat parhaansa.

Toisaalta kun paasee juttelemaan englantia sita aidinkielenaan puhuville, tuntuu verbaliikka luistuvan selvasti paremmin. Omasta mielestani edistysta on tullut todella paljon siihen mita ennen Uuden-Seelannin matkaa osasin. Ja itseasiassa espanjan puhuminenkin edistyy mukavasti, nyt kun tarkemmin ajattelee. Tullessani tanne oli itseni esitteleminen espanjaksi hyvin vaikeaa, nyt selvian jo useista tilanteista espanjalla.

Viimeinen 8 viikkoa

2008-04-04T12:35:00.006+02:00

Vanhempieni tuomat kaurapuurot on syoty ja salmiakit ja ruisleivat vahenevat uhkaavaa vauhtia. Pitaa saada akkia joku vierailulle ennen kuin naista tulee vakavia vieroitusoireita. Erityisesti aamukaurapuuro on maistunut uskomattoman hyvalle tassa valkoisen leivan ja rasvaisten kroisanttien luvatussa maassa.

Tuntuu uskomattomalta, mutta koulua on enaan jaljella kahdeksan viikkoa. Kahdeksan! Taman jalkeen on tietenkin jaljella viela tentit, mutta ne ovat minulla parin ensimmaisen viikon sisalla luentojen loppumisesta. Tama tarkoittaa sita, etta jos yltaisin vaihto-opiskelulle asettamiini tavoitteisiin, taytyisi minun reilun kahden kuukauden paasta puhua ymmarrettavaa espanjaa, tuntea useita eri kaupunkeja Etela-Euroopassa, olla hankkinut hyodyllista tietoa opintoihini liittyen seka olla tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Tarkoituksenani oli myos tutustua hieman valaistusalaan Madridissa ja Lissabonissa. Huh!

Onneksi olen saanut aikaan edes jotain naista ja eivat muutkaan pelkastaan ajatuksen asteelle ole jaaneet. Nyt on kuitenkin otettava kalenteri kateen ja katsottava etta viikonloput eivat lopu ennen paluulentoa Suomeen.

Kuvat on otettu Valenciasta, jolloin Fallas juhla oli vallannut koko kaupungin. Ylemmassa kuvassa he aloittavat polttamaan suurta Fallasta juhlien viimeisena iltana, niin kuin tapoihin kuuluu. Alemmassa kuvassa kukitettiin kymmenen metrin korkuinen puinen teos, jonka tarkoituksena oli kunnioittaa jotain, mita en sitten millaan muista mihin se liittyi...

Lomailua ja nähtävyyksiä

2008-03-31T13:11:00.003+02:00

Kahden viikon lomailu ja reissailu alkaa loppumaan. Tosin, vieläkin on viikko lomaa ennen kuin koulu alkaa. Viimeisen kahden viikon aikana on tullut nähtyä jo useaan otteeseen mainitsemani Fallas, useita Espanjan kaupunkeja, akvaariomaailma Valenciassa (väittävät Euroopan suurimmaksi) sekä paljon erilaisia ravintoloita. Lomani aikana vierailemassa kävivät vanhempani sekä yksi kaverini Suomesta. On ollut mukava näyttää heille minkälaista elämäni on täällä. Enkä siis tarkoita vain matkustelua ja hienoja ravintoloita. Itseasiassa ennen tätä lomaa olin käynyt ulkona syömässä vain muutaman kerran. Nyt onkin totuttava takaisin arkiseen elämään täällä, joka sinänsä ei ole kuitenkaan kovin arkista.

Vanhempieni mukana tuli Suomesta kaurapuuroa, useita pusseja ruisleipää sekä salmiakkia. Kyllä sitä jo kahden kuukauden jälkeen alkaakin mieli tehdä tätä suomalaista surviver -ruokasettiä.

Tällä hetkellä olen Barcelonassa ja huomenna pitäisi matkata takaisin Valenciaan. Siellä odottavat aina ihanat tehoelektroniikan laboratoriotyöt, jotka tulisi tehdä ensi viikoksi. Mukavaa päästä loman jälkeen takaisin "töihin".

Tentti paikalliseen tapaan

2008-03-26T21:25:00.007+02:00

Huomenna on vuorossa ensimmäinen suullinen tenttini täällä suullisten tenttien luvatussa maassa. Hieman jännittää nähdä millainen kyseinen kokemus tulee olemaan. Ja kuten monet ovat aikaisemmin huomauttaneet, tulee suulliseen tenttiin usein valmistauduttua perusteellisemmin kuin kirjalliseen. Tämä pääasiassa siitä syystä, että kaikkitietävän professorin eteen ei uskalla mennä elleivät tiedot ole jokseenkin hallussa. Professori sentään kuluttaa 20 minuuttia kallisarvoista aikaansa opiskelijaa kohden. Minun kohdallani paineet ovat vielä korkeammat, sillä sain töppäyksestäni johtuen erikoisluvan tulla suulliseen tenttiin.

Olen käynyt läpi muutamia aikaisempien tentittyjen raportteja kyseisen kurssin suullisesta tentistä, ja täytyy sanoa, että oli hyvä lukea niitä etukäteen. Kuten yleensä kirjallisissa tenteissä, näyttävät myös suullisissa toistuvan melko pitkälti samat kysymykset vuosi toisensa jälkeen. Muuta mielenkiintoista tenttiraporteissa oli manininta muun muassa sopivasta vaatetuksesta. Tenttiin meno vaikuttaa vähän niinkuin työhaastatteluun menolta. Ainakin useat suosittelivat pukuun ja solmioon pukeutumista, ja kaikki olivat sitä mieltä, että epäsiisteissä vaatteissa ei kokeeseen kannata mennä. Täytyy sanoa, että odotan innolla mitä tuleman pitää.

Kylmä pääsiäinen

2008-03-24T22:26:00.005+02:00

Saksassa on takatalvi ja koko maa on käytännössä koomassa pääsiäisen takia. Täällä pyhäpäivä todella tarkoittaa vapaapäivää miltei kaikille, sillä pyhinä avoimia kauppoja on koko maassa vain kourallinen. Myös ravintolat ja kahvilat ovet usein kiinni. Hiljainen lauantai on käytännössä ainoa mahdollinen kaupassakäyntipäivä kiirastorstain ja seuraavan viikon tiistain välissä. Huoltoasemat toki ovat auki, mutta niitäkin on ripoteltu kovin säästeliäästi ainakin tänne Darmstadtin seudulle.

Viimepäivinä täällä on tuiskunnut lunta ja sää on ollut kylmin sitten joulukuun. Eilen, Kölnissä käydessämme sää oli onneksi kylmyydestään huolimatta aurinkoinen. Kyseisessä kaupungissa luultavasti merkittävin nähtävyys on kaupungin tuomiokirkko (Kölner Dom), joka valmistuessaan oli maailman korkein rakennus. Kellotorniin kiivetessä tuli siis sopivasti tehtyä päivän fyysinen harjoittelu. Muita nähtävyyksiä alueella olivat muun muassa suklaatehdasmuseo ja lähistöllä sijaitseva Bonnin kaupunki, joka aikoinaan toimi Länsi-Saksan pääkaupunkina, ja jossa pääosa Saksan liittotasavallan ministeriöistä edelleen sijaitsee.

Ainutlaatuinen juhla maailmassa

2008-03-21T21:53:00.005+02:00

Fallas on viimein ohi. Rätinä ja pauke myös. Tuntuu ihanan hiljaiselta, vaikka olenkin Barcelonassa, Espanjan toiseksi suurimmassa kaupungissa. Fallaksen aikaan kaikki huolet ja murheet tuntuivat unohtuvan paikallisilta. Samoin myös turvallisuusasiat. Pommeja heitettiin ihmisten jalkoihin ja niillä käytiin, välillä jopa todella aidontuntuista, sotaa. Nuorimmat "pommittelijat" eivät olleet varmastikkaan viittä vuotta vanhempia, hyvä jos olivat oppineet juuri ja juuri kävelemään.

Juhlat kaduilla kestivät keskimäärin viiteen-kuuteen aamulla. Seuraavat "viralliset" ilotulitukset ja paraatit alkoivat kahdeksalta aamulla, joiden tarkoituksena oli herättää väki uudelleen juhlimaan. Aika rankkaa.

Nyt, viiden päivän jälkeen, ei juuri mieleni tee juhlia. Lenkki, illallinen ja elokuva kotosalla on ehdottomasti toivelistani kärjessä. Mutta niille, joille juhliminen ja meteli ovat lähellä sydäntä, en voisi suositella mitään muuta parempaa juhlaa (ehkä Rion karnevaalit) koko maailmassa.

Onnekas onnettomuus

2008-03-17T00:53:00.007+02:00

Niinkuin jo kerran aikaisemmin mainitsin, näyttää jonkinlainen hyvä onni seuraavan minua. Varsinkin silloin, kun asiat näyttävät menevän päin mäntyä.

Viime viikolla luin suurella työllä, hien tihkuessa otsalta, Projektmanagement-kurssin tenttiin. Osanottajamäärältään ison kurssin kirjallisen tentin oli tarkoitus olla torstaina, ja valvoinkin edeltävänä yönä myöhään, yrittäessäni viime hetkellä saada selvää siansaksalaisesta ammattislangista. Lähdin joka tapauksessa tenttiin melko luottavaisin mielin, tietäen kuitenkin, että kielimuurin takia kovakaan lukeminen ei takaisi hyvää arvosanaa.

Saavuin hyvissä ajoin luentosalille, ja ryhdyin viimeiseen nopeaan läpikäyntiin ennen tentin alkua. Kun tentin alkuun oli enää noin vartti aikaa, aloin kuitenkin ihmetellä paikalle saapuneiden pientä määrää. Itse asiassa luentosalin ulkopuolella ei ollut itseni lisäksi ketään. Katsoin sisään saliin, ja siellä näytti olevan joku fysiikan tai sähkötekniikan tentti menossa, eikä ollenkaan näyttänyt siltä, että kukaan olisi lähellä lopettamista. Kiittäen onneani siitä, että minulla oli vielä vartti aikaa, soitin eräälle samalla kurssilla olleelle tuttavalle ja kysyin missä tentin oikein olikaan tarkoitus olla.

Vastauksen koostuessa epäymmärrysta viestivästa ööö-äänestä ja tätä seuraavasta tiedustelusta mitä oikein tarkoitan, ymmärsin kauhukseni, että ajankohdan on oltava väärä. Selvisikin että tentti oli jo ollut kaksi päivää aikaisemmin, tiistaina 11.3. Jostain syystä olin tenttiin ilmoittautuessani kirjoittanut kalenteriin 13.3, enkä vieläkään ole varma mistä kyseinen erhe johtui. Tahdon uskoa, että minulle ajankohdan ilmoittanut sihteeritäti sanoi sen väärin, mutta on hyvin mahdollista, että yksinkertaisesti tein kalenteriin väärän merkinnän.

Joka tapauksessa ainoa vaihtoehtoni tuon erheen jälkeen oli kirjoittaa mitä nöyrin kirje kurssia vetävälle professorille, ja anoa, että hän suostuisi tenttimään minut suullisesti, mikä täällä Saksassa onkin vallitseva tenttimuoto ylemmän tason kursseissa. Hyväksi onekseni sain jo seuraavana päivänä myöntävän vastauksen, jossa professori käski minun käydä varaamassa aika hänen sihteeriltään.

Loppupeleissä suullinen tentti on omalla kohdallani kirjallista paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Ensinnäkin saan lisää aikaa valmistautua tenttiin, johon olin jo muutenkin lukenut hiki hatussa ja toiseksi saan enemmän ymmärrystä huonoista kielitaidoistani johtuen. Kahdenvälisessä keskustelussa professori pystyy näkemään, että osaan aiheen siitä huolimatta, että saksankielentaitoni ei aina riitä täydelliseen tai nopeaan asian ilmaisuun. Joten loppupeleissä onnettomuus olikin onnellinen sattuma!

Fallas ja loma

2008-03-13T15:13:00.005+02:00

Valencia leimahtaa liekkeihin, kirjaimellisesti. Vuotuinen Fallas on taas edessa. Fallas on siis valenciassa jarjestettava suuri juhla, jolloin koko kaupunki valvoo kaytannossa 5 paivaa. Tulevana lauantaina esille tulevat erilaiset puiset veistokset, niin pienet kuin reilusti ihmista suuremmat, ja niita voi ihailla eri puolilla kaupunkia. Luvassa on valtavaa metelia, ilotulitteita, juhlia ja laulua jokainen paiva 24 tuntia vuorokaudessa. Lopulta viidennen paivan jalkeen eli keskiviikko iltana kaikki teokset poltetaan. Taman jalkeen kaupunki (kuulemma) hiljenee ja ihmiset palaavat omiin koteihinsa nukkumaan loppuviikoksi.

Tama tarkoittaa siis sita, etta koulusta on lomaa koko seuraava viikko. Sita seuraava viikko on Semana santa, joka on myos vapaa kaikilla espanjalaisilla. Eli nyt on aikaa lomailla ja tutustua muihin Espanjan kaupunkeihin. Luvassa on ainakin vierailu Barcelonaan ja Madridiin. Luultavasti myos Zaragoza ja Toledo tulevat nahtya.

Lampoa on talla hetkella reilut kaksikymmenta ja aurinko paistaa. Nyt elama maistuu erittain hyvalle.

Methoden zur Zeitplanung bei Risiko

2008-03-13T00:47:00.001+02:00

Aikaa seuraavaan tenttiin on 11,5 tuntia. Välissä pitää nukkua vähän, mutta tehokasta opiskeluaikaa on vielä vähintään kuusi tuntia. Vuorossa on Projektmanagement I kurssin kirjallinen loppukoe. Aihe on yksi tylsimmistä mitä onnistuin täällä Saksassa valitsemaan. Jollain toisella kielellä ja paremmilla luentokalvoilla lukeminen voisi jopa olla kivaa, mutta nyt outojen aika-arvio kaavojen kääntely ei tahdo luonistua eivätkä avainsanalistat tahdo jäädä päähän.

Hammaslääkäriä koko rahan edestä

2008-03-09T17:35:00.004+02:00

Kaikista blogiteksteistäni päätellen elämäni on todella ihanaa eikä vastoinkäymisiä ole. Tämähän ei tietenkään ole totta. Nyt valaisen hieman tuota toista puolta.

Koko Espanjassa olo aikani olen kärsinyt hammaskivuista, koska päätin hoitaa paikkaamattoman hampaani Suomessa juuri ennen lähtöä. Nyt tiedän, että se oli väärä ratkaisu. Kivut alkoivat jo ensimmäisellä viikolla paikatussa hampaassa, mutta elättelin vahvasti toivetta siitä, että se olisi vain väliaikaista. Kahden viikon tuskan jälkeen oli kuitenkin pakko hakeutua lääkäriin. Hammaslääkäriin meno jo Suomessa on todella epämiellyttävää. Siihen lisättäessä vieraskieli sekä espanjalainen kulttuuri (jossa asiat tehdään vähän sinne päin) tapahtumasta muodostuu pelottava ja karmaiseva.

Nyt hampaani alkaa vihdoin olemaan kivuton. Tosin kuuden viikon ja seitsemän hammaslääkärissä käynnin jälkeen luulisi suurempienkin vaivojen olevan parantuneita.

Enää hammaslääkäriin meno Espanjassa ei tunnu niin pelottavalta ja inhottavalta. Olin itseasiassa positiivisesti yllättynyt hammaslääkäriaseman siisteydestä ja ystävällisestä palvelusta. He olivat myös innoissaan minun tulostani, koska pääsivät harjoittelemaan englantia. Ehkä sen takia he minut sinne niin useasti kutsuivatkin.

Tehoelektroniikkaa aamusta iltaan

2008-03-05T20:08:00.004+02:00

Istun koulussa odottamassa seuraavan tuntini alkua. Kello on seitseman illalla. Paiva alkoi tehoelektroniikan laboratoriovuorolla (johon talla kertaa menin) ja se loppuu samaisen aineen luentoon. Kyseinen kurssi tyollistaakin tulevan viikon paivat lahes aamusta iltaan. Kurssin vaatimusaste on suhteellisen korkea ja laboratoriotoiden selostuksiksi vaaditaan useampi sivu laskuja, graafeja ja selostuksia, jotka on sitten palautettava cd:lla professorille.

Motivaationi on silti korkea. Teknillisessa korkeakoulussa en ole ollut kiinnostunut juuri ollenkaan virtapiirien suunnitelusta ja signaalien analysoimisesta. Jostain syysta taalla motivaationi on selvasti korkeampi. Ehka syyna saattaa olla se, etta taalla todella vaaditaan kurssin lapipaasyyn asian sisaistamista eika pelkastaan laskujen suorittamista. Erona vastaaviin kursseihin Suomessa on myos se, etta taalla ei vastauksia esimerkiksi laskuharjoituksiin voi saada muuten kuin menemalla tunnille ja kopioimalla ne taululta. Internettia ei juurikaan kayteta tassa mielessa hyvaksi. Eli etaopiskelulle voi sanoa taalla hyvastit.

Viime viikolla voitimme tosiaan tiedekuntamme futsal turnauksen ja muistona siita on kuva joukkueestamme finaalin jalkeen.

Milloin pääsee kotiin?

2008-02-26T14:25:00.005+02:00

Saksan oudoista lukukausijärjestelyistä johtuen minulla on vielä ensimmäisen lukukauden tenttijakso meneillään. Kuten taisin jo aikaisemmin mainita, täällä lukukaudet jakautuvat talvilukukauteen (lokakuu-tammikuu) ja kesälukukauteen (huhtikuu-kesäkuu). Tentit sijoittuvat lukukausien välimaastoon; omalta osaltani talvilukukaudella ajalle 30.1. – 16.4.

Täytyy sanoa, että pidän tavallaan järjestelystä. Tentit jakautuvat pitkälle aikavälille ja siten lukemiseen jää useimmiten vähintään pari viikkoa aikaa. Pitkä tauko hemli-maaliskuussa mahdollistaa myös hiihtmatkojen yms. tekemisen Alpeille. Jotenkin opiskelutahti ei näin järjesteltynä tunnu niin hektiseltä kuin Suomessa.

Huonja puoliakain tietenkin on, ja niistä merkittävin taitaa olla kunnon kesäloman puute. Suomessa opiskelijoilla on oivallinen mahdollisuus tehdä noin 3,5 kuukautta kesätöitä, ilman minkäänlaisia koulupaineita. Täällä puolestaan kesälukukauden tenttejä voi olla koko heinäkuun ja elokuun. Useimmat saksalaiset opiskelijat pitävät kunnolla lomaa vasta syyskuussa. Tästä epämukavasta syystä johtuen en vielä voi varmasti tietää milloin pystyn palaamaan Suomeen. Kesälukukauden tenttien ajankohdat selviävät vasta aikaisintaan huhtikuussa. Ikävänä lisänä kaikki tämä vaikeuttaa jo muuten hankalan oloista kesätyön metsästystä ensi kesäksi.

- - -

Nyt kuitenkin kuntosali kutsuu, joten ei kun pyörän selkään. Salilla stressi häviää, ja noin 10 minuutin pyörämatka käy oivallisesti lämmittelystä. Mukavana lisänä saksalaiset ovat salillakävijöina paljon sosiaalisempaa porukkaa kuin suomalaiset, joten kuntoillessa tulee usien hiottua myös kielitaitoja.

Paatos saattoi olla hyva tai...

2008-02-24T18:26:00.004+02:00

Valitsin sitten jalkapallon labravuoron sijasta. Oliko se hyva paatos, siita voidaan vetaa paatokseni seurauksista johtuen kaksi eri johtopaatosta.

Yksi: professorini ei pitanyt ratkaisustani ja kysyikin minulta kumpi on minulle tarkeampaa tehoelektroniikka vai jalkapallo. Vastaushan oli luonnollisesti sydantani lahella oleva tehoelektroniikan kurssi. Selittelyiksi ei auttanut sen enempaa se, etta sain tiedon muuttuneista aikataulujarjestelyista tuntia ennen labroja, jolloin olin jo luvannut ystavilleni saapuvan otteluun tai sitten viallisesta koulun sahkopostistani. Han myos huomautti, (ei niin ystavalliseen savyyn) etta yksi virhe sallitaan, mutta toisesta lentaa ulos kurssilta.

Kaksi: valitsemalla jalkapallon sain useita uusia espanjalaisia ystavia koulustani. He auttavat minua kehittamaan kielitaitoani seka auttavat varmasti kaytannon asioissa koululla. Paasin myos heti paikalliseen kulttuuriin paremmin sisalle, koska he kutsuivat minut syomaan heidan ystaviensa kanssa tapasta turnauksen paatyttya.

Omassa puntarissani painaa numero kaksi enemman. En tosin tieda kuinka objektiivinen nakokulma minulla asiaan on. Taidan kuitenkin menna huomenna noyrana opiskelijana kysymaan professoriltani miten voisin korvata laboratoriovuoron, joka minulta jai valiin.

Koulua "12 tuntia"

2008-02-20T10:45:00.004+02:00

Tanaan koulupaivani alkoi yhdeksalta, tai ainakin sen oli maara alkaa. Laboratoriota etsiessani nain sattumalta professorini ja kysyin hanelta missa tuntimme pidetaan. Vastaus oli hyvin nopea, espanjalaiseen tyyliin, etta han on lahettanyt sahkopostia kaikille opiskelijoilleen laboratoriovuoron myohaistamisesta tunnilla. Yhteenkaan minun viidesta eri sahkopostiosoitteesta ei ollut kuitenkaan tullut viestia.

Talla hetkella taistelen kovasti itseni kanssa siita, menenko kyseiselle tunnille vaiko pelaamaan osastomme sisaiseen jalkapalloturnaukseen, jotka siis menevat nyt uusien tuntijarjestelyiden takia paallekkain. Hmm...

Koulupaivani jatkuu kuntosalilla (johon on siis pitanyt varata internetista vuoro ja sinne taytyy silloin myos menna, muuten voi rangaistuksena olla jopa 3 viikon panna yliopiston aktiviteetteihin). Taman jalkeen on espanjankielen opiskelua parin tunnin ajan. Paivan kruunaa 19.30 alkava "innostava ja mielenkiintoinen" tehoelektroniikan luento, joka kestaa aina 21.30 asti. Eipa siis tarvitse illalla paljoakaan lampaita laskea.

Heidelberg

2008-02-19T18:40:00.010+02:00

Kävin viikonloppuna Heidelbergin kaupungissa, joka on tavallaan pakkonähtävyys näillä alueilla liikkuville ulkomaalaisille. Miltei joka toinen kaupungin linnassa näkemämme kulkija oli amerikkalainen turisti. Pääsyy kaikkeen tähän lienee suurilta osin se, että kyseinen kaupunki on yksi harvoista saksalaiskaupungeista, jotka selvisivät toisesta maailmansodasta miltei vahingoittumattomina. Noin 140 tuhannen asukkaan kaupunki sijaitsee myös kovin kauniilla paikalla jokilaaksoineen ja vuorenrinteineen. Aurinkoisena pakkaspäivänä linnan tasolta avautuva näkymä oli ”saksalaisuudessaan” lyömätön.

Kaupunki on myös merkittävä yliopistokaupunki, ja täytyy sanoa, että tuon kauneuden jälkeen kotoinen Darmstadt vaikuttaa hieman arkisen tylsältä.

Talous vastaan tekniikka

2008-02-15T16:21:00.005+02:00

Tänään alkoi International financial integration -kurssi, joka kuuluu osaksi sivuainettani, jota luen TKK:lla. Kurssi luennoidaan englanniksi, tosin espanjalaisen professorin toimesta (joka tarkoittaa käytännössä siis espanjan ja englannin kielen välimuotoa, englespanjaa).

Kurssin vaatimuksiin kuuluu läsnäolo tunneilla (poissaolojakin sallitaan tiettymäärä) ja siellä keskusteleminen erilaisista aiheista kuten talouden globalisoituminen sekä talouden integroituminen. Kotitehtäviä ei kuulemma tule eikä loppukoetta vaadita. Kurssi vastaa suomen opintopisteissä noin 3 pistettä.

Kun vertaan tätä kurssia esimerkiksi omassa tiedekunnassani (Valenciassa) opiskeltavaan tehoelektroniikan kurssiin, joka vastaa opintopisteissä 5, tuntuu siltä, että kursseihin vaadittava työmäärä ja niistä saatavat pistemäärät eivät ole ollenkaan linjassa keskenään. Tehoelektroniikassa luentoja on kahdesti viikossa, jonka lisäksi on yhdet harjoitukset. Teoria on hyvin vaativaa sekä tietenkin espanjan kieli, jolla siis kurssi luennoidaan, tuo minulle oman lisähaasteensa. Todellinen haaste tulee siinä, että KELA vaatii meiltä vaihto-opiskelijoilta kuitenkin tietyn määrän opintopisteitä kevään ajalta, jotta olemme oikeutettuja opintotukiin.

Mieleeni onkin tullut pitäisikö lukea helppoja (eikä välttämättä niin hyödyllisiä) talouskursseja, joilla turvaisin taloudellisen tilanteeni, vaiko yrittää suorittaa tutkintooni kuuluvia tärkeitä kursseja, joiden läpi pääsystä ei kuitenkaan ole takeita uuden kielen ja erilaisen vaatimustason takia.

Vanhat lähtevät, uudet tulevat

2008-02-13T16:42:00.015+02:00

Täällä Darmstadtissa ensimmäinen lukukausi alkaa vihdoin olla ohi, ja useat vaihto-opiskelijat ovat pikku hiljaa lähtemässä kotiinpäin. Seuraava kuukausi onkin siis jäähyväisjuhlien kulta-aikaa. Tänään Felipe, brasilialainen jonka kanssa kävin muun muassa lumilautaliemassa, järjestää jäähyväiskekkerit, ja huomenna taitaa olla niin ikään brasilialaisen Edgairn vuoro (ylempi kuva). Ensi viikolla muun muassa turkkilaiset Selen ja Neslihan (alempi kuva) jättävät meille hyvästit.

Pääosa vaihtareista jää kuitenkin kahdeksi lukukaudeksi, eli noin heinäkuuhun asti, ja tietenkin uusi lasti vaihto-opiskelijoita saapuu myös lähiaikoina. Rytmi muistuttaa armeijan saapumieserien puolivuosittaista vaihtumista. Sillä erolla, että täältä lähdetään pääosin haikeissa tunnelmissa.

2008-02-13T12:45:00.003+02:00

Viisi kurssia olen valinnut tulevaksi kevaaksi Valenciassa opiskeltavaksi. Kaksi kurssia luennoidaan espanjaksi, kaksi englanniksi ja yksi on espanjan kielikurssi. Espanjaksi pitaisi opiskella tehoelektroniikkaa (ELECTRÓNICA DE POTENCIA) ja mikropiireja (CIRCUITOS MICROELECTRÓNICOS). Englanniksi luen kurssit INTERNATIONAL FINANCIAL INTEGRATION seka PRODUCTION ENGINEERING AND OPERATIONS MANAGEMENT.

Espanjaksi luennoitavat kurssit vaativat 100 prosenttista keskittymista koko ajan. Silti, vain murto-osa luennoitsijan sanomasta menee paahani. Elektroniikka ja matematiikka ovat kuitenkin sen verran universaaleja kielia, etta luentojen seuraaminen on mahdollista ja niista jaa lopulta se ydin sanoma mieleen. Paljon taytyy varmasti kuitenkin tehda toita tuntien ulkopuolella.

Englannin kielisista kursseista minulla ei ole viela kirkasta kuvaa. Ensimmaiselle tunnille ei ilmaantunut opettajakaan. Sen verran saimme selville, etta edellisena paivana han oli ollut Portugalissa, mutta enempaa hanesta ei kukaan tiennyt. Toivotaan, etta han ilmestyy seuraavalle tunnille. Toinen englannin kurssista vaikutti mielenkiintoiselta: kurssiin sisaltyy mm. luentoja prosessien johtamisesta seka erilaisia projektitoita.

Naiden lisaksi olen mukana yliopistoni jalkapallojoukkueessa seka ilmoittautunut purjehduskurssille. Myos kuntosali, tenniskentat seka rantalentopallokentat ovat opiskelijoiden kaytettavissa. Tulevan kevaan viikot alkavat siis saamaan hiljalleen taytetta.

Lenkillä

2008-02-07T21:35:00.000+02:00

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen päivä. Tein hieman normaalia pidemmän juoksulenkin kaupungin laitamille, ja löysin jalopuumetsän peittämän kukkulan jossa risteili juoksupolkuja. Matkalla harmitti, ettei kamera tullut mukaan, sillä auringon viistosti valaisema metsä oli häikäisevän kaunis ja toi mieleen Tolkinenin satumetsät. Siinä lomassa unohtui stressi ja murheet ja juoksujalkakin nousi reippaasti. Taidan jatkossa sunnata lenkkini samaiselle alueelle, sillä siellä riittää tutkittavaa. Pyörälläkin voisi pärjätä, ja muistan kuulleeni, että jotkain kukkulaisia metsäpolkja pitkin pääsee lähistöllä sijaitsevalle Frankensteinin linnelle. Pitää selvitellä asiaa. En malta odottaa miltä metsä näyttää lehtien puhjettua.

Kielikurssi oli hintansa arvoinen

2008-02-05T15:13:00.000+02:00

Nyt olen lopulta saapunut Valenciaan, Campus de Veraan, jossa opiskelen tulevan kevaan. Asuntoni sijaitsee vain 7 minuutin kavelymatkan paassa kampusalueelta, Blasco Ibanez -nimisen kavelykadun varrella. Kadun varrella on paljon ravintoloita, kahviloita, baareja seka suurin osa opiskelijoista asuu alueella.

Ensimmainen kuva on tervetuliais -illalliselta, joka meille jarjestettiin heti kielikurssin alussa. Ruokana oli hyvin perinteisia espanjalaisia ruokalajeja: paljon tapaksia, merenelavia seka juomaksi viinia ja sangriaa.

Yleensa koulupaivan jalkeen menimme aina rannalle pelaamaan lentopalloa ja nauttimaan upeasta saasta. Rannalla oli myos helppo tutustua muihin Erasmus -opiskelijoihin, joista suurin osa onkin tullut Valenciaan. Itse suosittelen lampimasti kielikurssin ottamista ennen todellisen lukukauden alkamista, koska siella on mahdollisuus saada paljon uusia kavereita, jotka helpottavat huomattavasti sopeutumista uuteen ymparistoon.

Suomalaiset ovat rehellisiä

2008-01-31T14:42:00.000+02:00

Espanjan kielen intensiivikurssi alkaa olla nyt lopuillaan. Tänään oli tentti ja huomenna on todistusten ja arvosanojen vuoro. Kurssi on ollut monella tapaa hyödyllinen ja näihin viimeiseen kahteen viikkoon on kuulunut paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua. Tarjolla on ollut erilaisia ekskursioita, retkiä, urheilua ja paljon juhlia.

Koulu alkaa taalla Gandiassa, joka siis on tunnin ajomatkan paassa Valenciasta, noin 9.30. Taman jalkeen opiskellaan pari tuntia, jonka jalkeen siirrytaan ns. brunssille puoleksi tunniksi. Iltapaivalla on viela kahden tunnin mittainen oppitunti, josta alkaa opiskelijoiden vapaa-aika. Koulusta siirrytaan hiljalleen rannalle ja parhaina paivina siella on jopa 30 Erasmus-opiskelijaa pelaamassa lentopalloa ja jalkapalloa. Auringon laskiessa (n. klo 6-7) alkaa illallisen valmistelun aika. Ruoka syodaan yleensa yhdessa vajaan kymmenen hengen porukoissa. Juhlia taalla on melkein joka paiva. Ruoan jalkeen ihmiset alkavat nauttimaan virvokkeita, tosin eri tavoin kuin Suomessa. Taalla ei juoda itsea tolkuttomaan humalaan, vaan olutta ja viinia kaytetaan tosiaan seurustelujuomana. Yokerhoihin lahdetaan sitten 12 jalkeen. Keskimaarainen uniaika pyorii siina 3-6 tunnin valilla. Tata tosin kestaa vain nama ensimmaiset kaksi viikkoa. Taman jalkeen ainakin pitaisi alkaa "todellinen" opiskelu Valencian yliopistolla.

Tämän päivän tentti oli ensimmäinen kerta kun todella havaitsin eron Suomessa opiskeluun. Jokainen luokalla ollut (lukuun ottamatta suomalaisia) teki kaikkensa "luntatakseen" kokeessa. Hiemankin kun opettajan pää kääntyi, alkoi armoton papereiden liikuttelu ja supina. Oli hauskaa seurata, etta luokassa olleiden suomalaisten (noin 5) paat olivat tiukasti paperissa, mutta melkein kaikkien muiden (etenkin saksalaisten :) ) paat pyorivat kuin tuuliviirit.

On asunto, mutta...

2008-01-28T20:26:00.000+02:00

Nyt minulla on asunto! Tama olikin se asia minka toivoin voivani kirjoittaa seuraavassa tekstissa. Asunto on yhdessa kahden ranskalaisen ja yhden itavaltalaisen kanssa. Huoneistossa on kolme huonetta, kaksi vessaa (yksi suihku), keittio, olohuone ja parveke. Kaikki vaikuttaa muuten hyvalta, mutta kolme huonetta ja nelja ihmista aiheuttavat pienta mietintaa siita, kuinka kaytannon asumisjarjestelyt sujuvat.

Luultavasti jatkan viela asunnon etsintaa, mutta tarkeinta on, etta nyt on ainakin katto paan paalla ensimmaiset paivat.

Kavin muuten viime viikolla ilmoittautumassa kouluun ja omalle osastolleni. Kampus alue vaikuttaa upealta: kolme taysikokoista jalkapallokenttaa, sisauimahalli, tenniskenttia, sulkapallokenttia, kolme kuntosalia ja jne. Naiden lisaksi viihtyisat ruokalat, kahvilat ja lahes 30 000 opiskelijaa (joista 600 on Erasmuksia, kuten mina) pitavat varmasti kevaan vilkaana ja tapahtuma rikkaana.

Aah, vihreää teetä ja lumilautailua..

2008-01-25T20:07:00.000+02:00

Metsästin tänään erästä teekauppaa puolen tunnin ajan. Turhaan. Oikeaa tietä (Alexanderstraße) ei löytynyt ja jokaisella ohikulkijalla oli oma mielipiteensä siitä, missä tie ja mahdollinen kauppa sijaitsevat. Päädyin kuitenkin lopulta marokkolaismiehen päivittäistavarakauppaan ja löysin sieltä oivaa todella edullisen hintaista gunpowder vihreää teetä. Ei ollut siis mitenkään turha reissu.

Tein viime viikonloppuna brasilialaisten Felipen (kuvassa oikealla) ja Edgarin kanssa kolmen päivän reissun Saksan alpeille, Garmisch-Partenkircheniin. Sää oli mitä mainioin ja koko paikka antoi erittäin hyvän ensivaikutelman. Rinteet olivat samaa kokoluokkaa, kuin Itävallan ja Sveitsin laskettelukohteissa, mutta hintataso oli huomattavasti huokeampi. Taidan poiketa uudestaan noin viikon reissulle jos vain aikataulu ja lompakko antavat myöten! Harmi vain, että varusteeni ovat Suomessa; laudan vuokraaminen ei ole pelottavan kallista, mutta vuokratut kengät kyllä haisevat pelottavan pahalle ja lauta oli ainakin tällä kertaa melko teroittamaton.

Asunnon etsintaa

2008-01-25T17:14:00.001+02:00

Hiki virtaa ja vasyttaa. Ei kyllakaan opiskelujen, saan tai rantalentopallon takia. Asunnon etsinta ja niista kilpaileminen muiden satojen halukkaiden kanssa on stressaavaa. Itse olin eilen neljassa kamppaesittelyssa, jossa yhdessakin asunnossa oli samaan aikaan 5 muuta hakijaa ja 15 oli jo kaynyt ennen meita. Kaikki me taistelimme yhdesta vapaasta huoneesta.

Taalla kamppaa haetaan joko netin kautta tai sitten valotolpissa olevien ilmoitusten perusteella. Sitten kun haluamansa kohteen loytaa, niin on soitettava vuokraajalle ja sovittava tapaaminen. Tapaamisen jalkeen ei auta muuta kuin odotella vastausta vuokraajalta, jos sellaista on edes tulossa. Itse olen tuijottanut koko paivan puhelintani, josko he soittaisivat ja kertoisivat iloisia uutisia eilisesta asunnosta, jota olin katsomassa.

Muuten elama taalla on ollut mukavaa, mutta hektista. Kunhan asuntoasiat tulevat jarjestykseen, niin yksi ja se isoin murhe vierahtaa pois harteilta.
Huomenna on edessa taas koko paiva Valenciassa asuntoa metsastaessa. Toivottavasti seuraavalla kerralla voin jo kirjoittaa MINKALAINEN asunto minulla on.

5.55 Helsinki-Barcelona

2008-01-18T13:45:00.000+02:00

Huomenna on lähtö Valenciaan. Matkasta tulee mielenkiintoinen: aamulla saavun Barcaan, josta pitäisi hypätä junaan kohti Valenciaa. Sieltä lähtee juna kolme kertaa päivässä Gandiaan, jossa hostellini sijaitsee. Hyvällä tuurilla matka Barcasta asuntooni kestää alle kuusi tuntia, huonolla puolestaan 12.

Ennen matkaa hoidettavia asioita on yllättävän paljon: kouluasiat, työasiat, kansainvälisen harjoittelu raportin työstäminen, vakuutukset, pankkiasiat sekä tietenkin pakkaaminen. Puolen vuoden vaatteet ja tavarat on saatava 65 litran rinkkaan mahtumaan. Armeijassa opitut viikkaustaidot tulevat nyt koetukselle.

Ensimmäiset kaksi viikkoa asun soluasunnossa jakaen huoneeni Benjamin nimisen henkilön kanssa. Kovasti olen yrittänyt miettiä missä maissa nimeä käytetään naispuolisilla henkilöillä, mutta kai se on uskottava, että ei Uuden-Seelannin tuurini toistu. Siellä kämppäkavereinani oli nimittäin kaksi paikallista 19-vuotiasta opiskelijatyttöä.

Tieteiden poikki

2008-01-14T18:52:00.000+02:00

Tänään olen opiskellut muun muassa ihmisen näköaistin toimintaa. On mielenkiintoista huomata miten paljon kyseisen aistin huomioiminen on vaikuttanut ja vaikuttaa nykypäivän videotekniikkaan.

Esimerkiksi elokuvien ja television virkistystaajuus on tarkalleen määräytynyt näköasitimme mukaan. Liike havaitaan sulavana jos kuvaa muutetaan vähintään 24 kertaa sekunnissa ja ärsyke vaikuttaa vakaalta jos se välkkyy vähintään 50-60 Hertsin taajuudella. Myös verkkokalvon kyky erottaa kontrastieroja määrää pitkälti miten digitaalista videoaineistoa voi muokata ja yksinkertaistaa ilman, että katsoja havaitsema laatu heikkenee merkittävästi.

Aineisto kuuluu Digital Video and Audio Processing kurssin johdausosuuteen. Kyseinen kurssi on ainoa englanninkielinen kurssi jota olen suorittamassa. Saksankielisiin kursseihin en vielä ole ehtinyt syventyä, mutta pääasiassa tilaintegraaleista ja tilastotieteistä koostuvan aineiston ei uskoisi olevan kovinkaan vaikeaymmärteistä vieraalla kielellä.

Takaisin saksalaisen byrokratian pariin

2008-01-11T20:17:00.000+02:00

Saksaan paluu pari päivää sitten tuntui oudon kotoisalta. Melkein niinkuin tätä kaikkea olisi ollut ikävä. Jopa omaa pikku huonettani, jonka ikkunamekanismi on rikki, niin, että kylmää ilmaa valuu taukoamatta sisään ja joka on niin pieni, että kulmasta kulmaan kävelee kahdella askeleella, olen tavallaan kaivannut. Miltei poikkeuksetta kaikki muut tapaamani vaihto-opiskelijat valittavat pimeän Saksan kurjuutta ja kylmiä ilmoja ja ikävöivät lämpimiin koteihinsa. Pohjoismaalaiselle tilanne taitaa olla hieman päinvastoin. Tänäänkin lämpöä on riittänyt noin 12 celsiusasteen verran.

Ilmoittauduin myös vihdoin kevään tentteihin. Suomessa moinen onnistuu usein vielä viikkoa tai päivää ennen tenttiä, ja tietenkin internetin välityksellä. Täällä on noin kuukausi etukäteen matkattava osastolle, jossa virastotäti ottaa vastaan ja pyytää täyttämään kasan papereita joihin täytetään kaikki mahdollinen tieto itsestä ja suoritettavista kursseista. Samalla pitää jättää itsestään valokuva. Tiedot käytännössä kopioidaan eräästä listasta ilmoituspaperiin. En esimerkiksi ymmärrä miksi minun on täytettävä tentti-ilmoittautumiseeni tiedot siitä kuinka monta opintopistettä mistäkin kurssista saa, ja kuka kurssia luennoi, kun heillä joka tapukessa on tiedot toisella paperilla. Kaiken tuon täyttämisen jälkeen kyseinen täti joka tapauksessa varmasti vain kopioi tiedot johonkin sähköiseen tietojärjestelmään ja tilanne on sama kuin se olisi netti-ilmoittautumisen tapauksessa ollut. Yksi ihminen vain tekee turhaan töitä.

Tuohon ongelmaan törmää täällä joka tapauksessa kovin usein, ja joskus tuntuu siltä, että Saksa helposti voisi nousta jälleen maailman suurimmaksi talousmahdiksi, jos tietotekiikkaa vain osattaisiin hyödyntää niinkuin muualla maailmassa. Täällä keskimäärin kolme ihmistä tekee sen työn, jonka Suomessa hoitaa yksi työntekijä ja tietokone.

Lähtö Espanjaan lähestyy

2008-01-09T17:20:00.000+02:00

Kahden viikon päästä opiskelen Valenciassa espanjan kieltä. Helmikuun alussa alkaa puolestaan lukukausi uudessa yliopistossa. Uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi kieli, paljon on taas muuttumassa.

Nyt, kahden Suomessa vietetyn viikon jälkeen, alkaa innostus ulkomaille lähtöön viimein kasvaa. Suoritan siis kevät lukukauden Valenciassa sijaitsevassa teknillisessä yliopistossa, sähköalan kursseja opiskellen. Takaisin olisi määrä tulla kesäkuussa 2008.

Puolentoista vuoden espanjan kielen opiskelun jälkeen, josta on nyt kulunut yli vuosi, en ole enää varma kuinka hyvin kieltä osaan. Toisaalta, siellähän sitä kieltä oppii. Mutta taas toisaalta, jos kurssejani ovat tehoelektroniikka ja puolijohdetekniikka ja niiden opiskelu suomeksikin tuottaa haasteita, on keväästä tulossa hikinen muutenkin kuin säiden osalta.

18 kansalaisuutta

2007-12-28T10:58:00.000+02:00

Huh, nyt ollaan takaisin Suomessa. Lentomatka Suomeen kesti taas tovin, tosin nyt oli vain kolme lentoa menomatkan neljän sijaan. Muutaman kotona vietetyn päivän jälkeen tuntuu, että en olisi missään ollutkaan. Nopeasti sitä tottuu takaisin normaali elämään. Erona on vain "hieman" pimeämmät päivät ja hiljaisuus. Suomessa ei tarvitse pelätä, että joku tuntematon kysyy ruokakaupassa mitä minulle kuuluu ja mitä olen tehnyt tänään.

Tuntuu siltä, että viimeisen kahden viikon lomamatkani aikana opin kulttuurista, kielestä ja ihmisistä enemmän kuin koko 8 viikon Wellingtonin aikana.

Yhden kokonaisen päivän vietin valaistussuunnittelu yritys Enlightenz:ssä tutustuen mielenkiintoisiin ihmisiin ja todella upeaan työympäristöön. Surffaamisen ja melonnan (kuvat) taitojen lisäksi opin eri maiden kulttureista tutustumalla ihmisiin eri puolilta maapalloa. Puolentoista viikon aikana tapasin ihmisiä indonesiasta, japanista, taiwanista, koreasta, saksasta, hollannista, tanskasta, ruotsista, englannista, kanadasta ja israelista. Tähän kun lisää Wellingtonissa tapaamani khambodialaiset, etelä-afrikkalaiset, ranskalaiset, itävaltalaiset, amerikkalaiset, chileläiset sekä brasilialaiset, olen huomannut, että on sitä ennen katsonut elämää enemmän tai vähemmän kapean putken läpi. Se on uskomatonta, vaikka elämme samassa maailmassa, kuinka erilaisia kulttuureja, tapoja ja yhteiskunta rakenteita voikaan olla olemassa.

Ei sitä paljoa viitsinyt ulkomaisille kollegoilleen valittaa Suomen tiukoista tulorajoista: Eipä sitä tavannut juuri muita opiskelijoita ketkä voivat sanoa, että heidän valtionsa maksaa "palkkaa" opiskelusta.

Keskustelut seurusteluasioista khambodialaisten kanssa ovat myös hieman normaalista poikkeavia. Kun suurin osa eurooppalaisista arvostaa seurustelukumppanin valinnassa huumorintajua, luonnetta ja ulkonäköä, niin Khambodiassa kriteerit, ja jopa valitsija, ovat eri. Khambodialaisen äidin tehtävänä on etsiä sopiva kumppani lapselleen sillä perusteella, että tulevan puolison suvun taustat ovat nuhteettomat ja että siellä ei esiinny perinnöllisiä sairauksia.

Joululoma

2007-12-26T23:47:00.000+02:00

Joulun vietto alkaa olla loppumetreillään täällä Suomessa, jossa vietän joululomaani. Viimeiset lähisukulaiset on tavattu ja lahjat vaihdettu. Kavereitakin on nähty ja huomenna on entisen kuudennen luokan kanssa luokkatapaaminen, joka saatiin sopivasti osumaan siihen vuodenaikaan jolloin useimmat ovat kotona.

Uudeksi vuodeksi lähden Puolaan, jossa olisi tarkoitus tutusta Varsovaan ja Krakovaan viiden päivän ajan. Päätimme barcelonalaisen bändikaverin kanssa tehdä jotakin erilaista uutena vuotena kun nyt muutenkin on vähän toisenlainen vuosi menossa. Kerran aikaisemmin Puolassa käyneenä tiedän ainakin mitä hintatasolta voi odottaa: Suomalaisella opiskelijabudjetilla voi Krakovassa viettää todella loistokasta elämää!

Pohdin Suomeen tullessani sitä, miten pieni ero Suomen ja Saksan välillä onkaan. Kotiinpaluu ei tuntunut mitenkään oudolta ja poissa vietetty aika puolestaan todella lyhyeltä. Shokki oli viime keväänä paljon suurempi kun palasin vähäiset kaksi viikkoa kestäneeltä meksikonlomalta. Silloin jo Kööpenhaminan lentokenttä tuntui ihanan kotoisalta. Nyt puolestaan Suomi tunuu hieman väljemmin asutetulta Saksalta jossa kieli on kotoisampi ja sää, pöyristyttävää kyllä, leudompi. Darmstadtissa mittari on lähtöni jälkeen ollut suurin piirtein saman verran pakkasen puolella kuin se Helsingissä on näyttänyt plussaa.

Loma Uudessa-Seelannissa

2007-12-11T04:37:00.000+02:00

Eilen loppui kahden kuukauden työharjoittelujaksoni ja tänään on siis ensimmäinen "virallinen" lomapäiväni. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, tutustun parin päivän ajan vielä tällä viikolla Aucklandissa sijaitsevaan valaistusalan yritykseen sekä osallistun heidän pikkujoulujuhlaansa.

Perjantaina suuntaan saksalaisen ystäväni kanssa kohti Uuden-Seelannin pohjoiskärkeä, jossa vietän ensimmäiset kolme päivää surffikoulussa lähellä Kaitaiaa. Sääennusteet lupaavat lähes 25 astetta, mutta sateet ovat todennäköisiä.

"Koulun penkiltä" jatkan Bay of Island:n alueelle, joka sijaitsee myös pohjoisessa, itärannikolla. Tämä rantoja täynnä oleva turistikohde tarjoaa mm. veneretkiä, joiden aikana on mahdollista uida delfiinien seassa. Kun olen saanut tarpeekseni rantahiekasta, niin palaan bussilla takaisin Aucklandiin, jossa sitten yövyn viimeiset pari yötä.

Tarkoituksenani on viettää lomallani mahdollisimman paljon aikaa ulkona sekä pysyä kaukana tietokoneita muistuttavista laitteista.

Viimeiset paivat toissa

2007-12-07T00:20:00.000+02:00

Seitseman viikkoa tyoharjoittelua on nyt takana. Ajatukset alkavatkin karkailemaan jo Suomeen ja jouluun. Edessani on kuitenkin viela ensi viikolla kahden paivan tutustumisjakso Aucklandissa sijaitsevaan valaistusalan yritykseen Enlightenziin ja sen henkilostoon, seka 8 paivan mittainen loma Uuden-Seelannin pohjoisosassa. Kotiin palaan sopivasti joulupoytaan 24. paiva iltapaivalla.

Tyoharjoittelujakso on ollut opettavainen ja hyodyllinen opiskelujani ajatellen. Olen saanut paljon vapauksia opiskella valaistusalaan liittyvaa tekniikkaa ja valon ohjausta. Naista olen sitten koonnut tietoja eri tahoille taalla yliopistossa. Vastuu ajankaytostani on ollut itsellani. Minua ei ole juuri vahdittu tai kerrottu koko ajan mita pitaisi tehda. Toisaalta taman ymmartaa, koska minulle ei mitaan taalta makseta, joten ei se heita haittaa, jos istun kadet ristissa tietokoneen aaressa.

Olen tyytyvainen, etta tyoharjoittelu oli "vain" taman kaksi kuukautta. Valilla nimittain tuntuu, etta kaipaa sita, etta joku vaatii jotain tiettyyn aikaan mennessa, ja etta olisi hieman painetta siita, etta tietyt tyot tulisi tehtya. Valilla tama tyoharjoittelu on tuntunut opiskelulta ilman paamaara, ilman kokeita tai tentteja. Onneksi minulla on ollut mahdollisuus opiskella sita mika itseani kiinnostaa.

Palkattomassa tyoharjoittelussa on palkattomuuden lisaksi yksi oleellinen huono puoli: Sita ei voi tietaa etukateen kuinka tarkea yritykselle on, koska he eivat sitoudu sinuun taloudellisesti. Itse en toista kertaa kertaa tallaiseen tyohon lahtisi toiselle puolelle maapalloa. Tama ei tarkoita sita, ettenko tulisi tanne uudestaan, jos olisin saman paatoksen edessa kuin kolme kuukautta sitten.

Suurin anti talla harjoittelulla on nimittain ollut tyopaikan ulkopuolella. Ja sita en olisi mitenkaan muuten voinut kokea, kuin tulemalla tanne.

Beckham -mania Oceaniassa

2007-12-03T03:34:00.000+02:00

Uskomatonta kuinka yksi ihminen voi saada aikaan taydellisen kaaoksen ihmisten keskuudessa. Viime lauantaina pelattiin Wellingtonissa ystavyysottelu paikallisen ammattilaisseuran seka kuuluisaksi tulleen LA Galaxyn, johon David Beckham siirtyi viime kesana Espanjasta, valilla.

Mitaan muuta syytahan ottelulle ei ollut kuin se, etta siella pelaa Becksi. Mitaan merkitysta ottelulla ei kaytannossa ollut. Wellington joutui kyllakin maksamaan 1,5 miljoonaa euroa Galaxylle, jotta he saapuisivat Uuteen-Seelantiin. Kuuluisa Beckham, ja hanen sitakin tuntemattomammat seurakaverinsa, saapuivat tanne suoraan Sydneysta, jossa vastaava tapahtuma jarjestettiin edellis viikolla.

Becksi + muut asuvat rannan tuntumassa sijaitsevassa hotellissa, jonka edessa notkuu kymmenia ihmisia toivossa nakevansa edes vilauksen jumaloimastaan ihmisesta. Beckhamilla tuntuu olevan kaikille jotain: miehet odottavat taman kuuluisia vapaapotkuja ja keskityksia, kun taas naiset tuntuvat odottavan vain pelin paattymista, jolloin on aika riisua pelipaita ja vaihtaa se vastustaja joukkueen pelaajan kanssa.

Ainakin Beckham brandi on loistavasti luotu. Itse olen sita mielta, etta amerikkalaisjoukkueen tanne tuominen oli hyva idea: puistot, kadut ja kentat olivat sunnuntaina taynna jalkapalloa potkivia ihmisia aina lapsista aikuisiin.

Olenko etana vai janis?

2007-11-30T04:56:00.000+02:00

Olen miettinyt josko joku paiva muuttaisi Uuteen-Seelantiin asumaan hieman pidemmaksi aikaa. Silloin vastaan tulee kylla tiettyja kulttuurieroja niin tyopaikalla, kuin sen ulkopuolellakin.

Ihmiset taalla noudattavat ns. Relaxing lifestyle –ohjenuoraa hyvin orjallisesti. Tuntuu, etta kaikki tapahtuu vahan hidastettuna. Ihmisten kavelyvauhti kaupungilla on tasta hyva esimerkki. Esimerkiksi Helsingissa tuntuu silta, etta tarvitsisin vahintaan mopon pysyakseni muiden ihmisten kavelyvauhdissa. Wellingtonin kavelykaduilla taas muistutan sadanmetrin pikajuoksijaa.

Ihmisilla ei tunnu muutenkaan olevan aamuisin juuri kiire maaranpaihinsa: aamupala nautitaan rauhassa kahvilassa, jossa selaillaan paivan lehti tai seurustellaan ystavien kanssa.

Tietylla tavalla tama paistaa lapi myos yliopistoilmapiirista. Asioita tehdaan ahkerasti ja pitkaan, mutta tehokkuus ja tyon kesto eivat aina tunnu kulkevan kasikadessa. Verrattuna Suomeen luulen, etta asioiden suunnittelusta joustetaan enemman ja tehtavat aloitetaan ensin, ja sen jalkeen mietitaan miten ne tehdaan.

Toiselta kantilta ajateltuna, taalla ihmiset hymyilevat lahes aina ventovieraille seka kuluttavat aikaa hyvin paljon, suomalaisesta nakokulmasta katsottuna turhanpaivaiseen, smalltalk –jutusteluun.

Viikonloppu vuorilla

2007-11-26T04:56:00.000+02:00

Palasin eilen kahden paivan vaellusreissulta Tararua -nimiselta vuoristolta. Lahdimme matkaan lauantai aamuna kello 7 ja suuntasimme kohti pohjoista. Kahden tunnin ajomatkan seka aamukahvien jalkeen aloitimme vaelluksen kohti Jumbo -nimista majaa, joka sijaitsi vuoren (1400 m) huipulla.

Luonto oli paikan paalla todella kaunis (kuva). Hyva seura ja riittava maara ruokaa pitivat retki tunnelman iloisena. Kahden paikallisen mielesta kantamani ruokamaara olisi riittanyt jopa viikon vaellukselle. Todistin kuitenkin heidan olevan vaarassa syomalla kaiken mukaan ottamani ruoan ja hieman jopa heidan ruokaansa.

Lounaan vietimme joen rannalla, jonka jalkeen alkoi kolmen tunnin mittainen jyrkka nousu kohti vuorenhuippua. Majalle saavuimme illalla 6 aikoihin, jonka jalkeen nautimme upeista maisemista hieman punaviinia nauttien. Taman jalkeen siirryimme tekemaan illallista seka seurustelemaan muiden majaan saapuneiden retkeilijoiden (n. 15) kanssa. "Tuoksu" sisalla oli todella eksoottinen kahdenkymmenen henkilon otettua kengat pois 40 nelioisessa majassa, mutta sita ei siella juuri harmiteltu.

Aamulla herasin sattumalta juuri auringon nousun aikaan, noin 5.30 (kuva). Sunnuntain vaelsimme sitten vuorten huipuilla (kuva)kulkevilla poluilla. Tuuli oli ajoittain niin kovaa, etta joutui menemaan matalaksi ja tarrautua harvaan kasvustoon, jottei puuska veisi mukanaan. Itseasiassa yksi meista palasi lauantain reittia takaisin, koska pelkasi kovaa tuulta ja jyrkkia pudotuksia.

Reissu oli kaikin puolin mahtava, ja voin sanoa, etta paras kokemus Uudessa-Seelannissa tahan mennessa.

Parempaa ruokaa ja raitiovaunujuhla

2007-11-23T18:37:00.000+02:00

Saksassa syksy on edennyt siihen pisteeseen, että lämpötila on öisin ensimmäisiä kertoja pudonnut nollan alapuolelle. Illalla pimeää on jo noin kuuden aikoihin ja lehtiä on puissa enää vähän. Ei tämä Suomen syksyä kummemmalta tunnu, on vain vuodenaikaan nähden hieman lämpimämpää. (Kuva Frankfurtista.)

Löysin pari viikkoa sitten ensimmäisen ruokakaupan jossa tosiaan on mukava käydä. Tähän mennessä vaihtoehtoina ovat olleet pienet Lidl-tyyppiset halpapuodit ja Suomenkin kauppoja kalliimmat herkkukaupat. Tämä uusi on kuitenkin toista maata. Se on ensimmäinen jossa ostoskori on tuttu käsite ja jossa valikoima on hyvä ja hinta kohtalainen. Löydön jälkeen kaupassakäyntini on kutakuinkin nelinkertaistunut ja ruokavalioni vihdoin muuttunut terveellisemmäksi.

Tähän mennessä englanninkielentaito on edennyt puhtaan sujuvalle tasolle ja saksankielellä pystyy jo juttelemaan aiheestaa kuin aiheesta ja seuraamaan luentoja. Vaihto-opiskelijoiden saksankieli on sen verran hataralla tasolla, että vaihtaripiireissä liikkuessa ei saksaa tule puhuttua miltei sanaakaan. Olenkin tästä syystä alkanut tietoisesti hakeutumaan saksankielisten pariin. Tänä iltana lähden paikallisten tuotantotalouden opiskelijoiden järjestämälle ratikka-ajellulle (Strassenbahn-Party) muutaman paikallisen opiskelijan kanssa. Yhdeksältä illala liikkeelle lähtevässä raitiovaunussa soitetaan musiikkia ja myydään olutta ja muita virvokkeita myöhäiseen yöhön asti.

Muutama viikko sitten joukko kavereita Suomesta kävi myös vierailulla (alempi kuva).

Vastapainoa tyolle

2007-11-23T05:00:00.000+02:00

Talla viikolla olen istunut taas tietokoneen ja kirjojen aaressa melkein 40 tuntia. Erityisesti olen yrittanyt opiskella digitaalisen valaistuksen ohjauksen, DALIn saloja. Tutustuttuani rakennukseen nimelta Meridian Building, joka valmistui Wellingtoniin nyt kevaalla (Suomen syksylla), olen ollut aidosti kiinnostunut tekniikasta, jolla hyvin monimutkainen, mutta kuitenkin yksinkertainen, valaistuksen ohjaus voidaan luoda. Tasta lisaa myohemmin.

Vastapainona raskaalle tyoviikolle olen paattanyt lahtea lauantai aamuna vaeltelemaan kavereiden kanssa Tararua -nimisille vuorille, jossa vietamme yon pienessa mokissa. Porukkaan kuuluu kaksi saksalaista, kaksi kiiwia ja mina. Luvassa on mielenkiintoinen reissu ja ensi viikolla tiedossa kuvia ja kokemuksia Uuden-Seelannin luonnosta.

Web-sivuja ja valon ohjausta

2007-11-18T23:45:00.000+02:00

Nyt on puolivali toissa saavutettu: enaa hieman reilut kolme viikkoa websivun suunnittelua ja valaistuksen ohjausta. Tulevan viikon tavoitteena olisi edeta web-sivu -projektissa lahelle toteutus vaihetta. Lahinna opetella kayttamaan ilmaista Sisallonhallintajarjestelmaa (CMS), Drupalia.

Mielenkiintoista tassa on se, etta Suomessa tallaisesta web-sivusta, jota proffani toivoo, joutuisi maksamaan alan ammattilaiselle tuhansia euroja. Onhan tyo toki edullisempaa teettaa talla tavoin, palkattomalla suomalaisella tyoharjoittelijalla. Talla hetkella tyon edistyminen riippuu siis hyvin paljon muista tekijoista, koska itsellani ei ole tarvittavaa kokemusta/taitoa tehda tata yksin.

Onneksi paasen tekemaan myos jotain omaan alaani liittyvaa. Autan nuorta tohtorin tyota tekevaa intialaista valaistuksen ohjaukseen liittyen. Tutkin sita, miten ihmiset kokevat valaistuksen ohjauksen, kuten katkaisimien ja ohjauskaukosaatimien kayton. Mietimme minkalainen valaistuksen ohjaus olisi kayttaja ystavallisinta niin, etta ihmiset, iasta ja taidoista riippumatta, kokisivat sen helpoksi ja miellyttavaksi.

Teen myos yhteistyota yhden malesialaisen valaistusalan opiskelijan kanssa kompakteihin loistevalaisimiin liittyen. Tarkoituksenamme on luoda kuluttajia kiinnostavaa tietoa naista energiansaastolampuista seka niiden oikeasta ja tehokkaasta kaytosta. Yhtena osa-alueena tutkimme mm. sita, miten siirtyminen hehkulampusta energiansaastolamppuun vaikuttaa vanhoilla ihmisilla ja mita heidan tulisi huomioida valon laatuun ja maaraan liittyen.

Viime vuonna tehdyssa opiskelija tyossa tutkittiin valon vaikutusta vanhainkodissa asuviin ihmisiin. Siella havaittiin, etta talla hetkella esimerkiksi lamppujen varin toisto (CRI) saattaa olla niin huono, etta vanhukset eivat erota valkoista poytaliinaa, valkoista lautasta ja valkoista riisia toisistaan kunnolla. Tuloksena on ruokailun jalkeen se, etta riisit ovat ympari poytaa vanhuksen itse sita tiedostomatta. Tutkimuksessa havaittiin myos, etta vanhukset tarvitsevat jopa 20-40 kertaa korkeammat valaistustasot kuin nuoret, jotta he nakisivat asiat samoin kuin muut!

Ps. Viikonlopun aikana tein pienia retkia Wellingtonin seudulla ja otin sielta muutaman kuvan antamaan kasitysta alueen upeasta luonnosta.

Muutto luksussviittiin

2007-11-11T22:15:00.001+02:00

Molemmat kamppikseni lahtivat lukukauden paatyttya koteihinsa eri puolille Uutta-Seelantia. Taman takia pyysin siirtoa johonkin kamppaan, josta loytyisi hyvaa seuraa. Seurauksena sain upean kulmahuoneen hienolla nakoalalla (kuva) seka saksalaisen kamppiksen.

Kavi selville, etta tama saksalainen poika on taalla hyvin samoista syista kuin mina. Han suorittaa kahden kuukauden palkatonta tyoharjoittelua yliopistolla ja palaa takaisin Eurooppaan samoihin aikoihin kuin mina. Tama kaveri vaikuttaa hyvin rennolta tyypilta ja tuntuu silta, etta meilla on yhteista enemman kuin minulla oli naiden kahden entisen kamppiksen kanssa yhteensa.

Eilen oli taas mielenkiintoinen sunnuntai paiva.

Lahdin hieman ennen puoltapaivaa kavelemaan Wellingtonin nakoala kukkulalle (josta otettu kuva), jonka jalkeen vaeltelin upeilla kavelypoluilla ja metsassa reilun tunnin. Kotimatkalla paatin poiketa isolle puistoalueelle auringosta nauttimaan. Auringon otto vaihtuikin lahes kolmen tunnin futisotteluksi skotit vastaan kiiwit. Oman taustani takia paatin pelata ensimmaisen puoliskon skoteilla ja toisen paikallisten puolella. Hikisesta ja tiukasta ottelusta muistona on yhteinen joukkuekuva.

Viikko takana

2007-11-08T23:22:00.000+02:00

Kolmas tyoviikko on kohta saatu paatokseen. Ilmat lampiavat ja aurinko paistaa joka paiva hieman enemman. Sain sovittua proffani kanssa myos tyon paattymis ajankohdan minulle suotuisaksi: Lopetan tyot 12. joulukuuta, jonka jalkeen lennan samana paivana viela Aucklandiin. Ymmartaakseni lentoliikenne on vasta hiljattain "vapautunut" ja tarjolla on monia halpoja lentoja maan sisalla. Itse maksoin 27 euroa lentomatkasta Wellington-Auckland.
Takaisin Suomeen lennan vasta 23. paiva joulukuuta, joten minun edukseni olevan aikaeron johdosta kerkean viela joulupoytaan ja avaamaan mahdolliset lahjani jouluaattona.

Hieman suunnitelmistani. Saavuttuani Aucklandiin majoitun johonkin edulliseen matkailijoiden majaan, jossa yleensa on nelja sankya yhdessa huoneistossa. Hinta pyorii siina 15-30 euron valilla per yo. Heti seuraavana aamuna suunnittelen hyppaavani bussiin, joka suuntaa kohti Uuden-Seelannin pohjoiskarkea. Ainakin Paihiassa olen ajatellut viettaa muutaman paivan. Myos Bay of Islandin alue houkuttelee, etenkin kun siella on tarjolla uimista delfiinien seassa seka kaikenlaisia vesiurheilu lajeja.

Reissattuani viikon pohjoisosassa palaan takaisin Aucklandiin, jossa vietan viimeiset kolme paivaa. Nama suunnitelmat hyvin suurella todennakoisyydella muuttuvat viela ennen kuin lahden ja viimeistaan ainakin reissun paalla!

Asunto vertailua

2007-10-29T05:07:00.000+02:00

Tänään olen istunut jo lähes 8 tuntia yliopistolla (kuva) opiskellen led-teknologiaa sekä web-sivujen tuottamista, joka myos kuuluu osaksi työharjoitteluani.

Nyt on siis lopulta Jonin ja minun välisen kämppävertailun (kuvat) aika. Täytyy heti alkuun sanoa, että minulla ei ole lähellekkään yhtä kirjavaa eliökuntaa kuin Jonilla. Itse asiassa en ole törmännyt vielä yhteenkään matelijaan, hyönteiseen tai vastaavaan asunnossani.

Asun kolmen hengen solussa, jossa on yhteinen keittiö ja pesuhuone. Asuntoon sisältyvät kaikki hienoudet; pyykinpesukone, mikro, ruoan tekemiseen tarvittavat välineet, jääkaappi, astiat ja jopa astianpesukone! Asukkaille on tarjolla myos ilmainen punttisali seka televisiohuone, jossa komeilee n. 40 tuuman taulutelevisio varustettuna kelvollisella surround -äänijärjestelmällä.

Kämppäkavereiden osalta arpaonni on ollut minulle suotuinen. Asun yhdessä kahden paikallisen 19-vuotiaan tytön kanssa. He ovat kerenneet tutustuttaa minut jo ystäviinsä, kaupungin nähtävyyksiin seka vilkkaaseen yöelämään. Tämä on hyvä osoitus paikallisten vieraanvaraisesta luonteesta!

Asunnon negatiivisena puolena on sen huono ilmanpitävyys. Yöt ovat täällä melko viileitä, jonka huomaa hyvin aamulla ihon ollessa kananlihalla ja kurkun karhea kuin hiekkapaperi. Erikoista täällä on myos sähkönkäyttö; ihmiset eivat jätä hetkeksikään valoja päälle poistuessaan huoneesta. Tämä voi olla hyvä asia energiansääston kannalta, mutta välillä tuntuu, että tuollainen valojen rämpyttely kuluttaa enemmän sähköä kuin niiden yhtäkestoinen päällä pitäminen.

Netti toimii taas

2007-10-27T19:19:00.000+02:00

Puolen viikon toimimattomuuden jälkeen sain internetyhteyteni taas kuntoon. Ilmeni, että olin ehtinyt käyttää koko 20 gigabitin liikennerajoitukseni tältä kuulta. Kaikilla Karlshofin asukeilla on samainen rajoitus. Tästä syystä voin nyt selailla nettiä vain välityspalvelimen kautta, eli esimerkiksi Skype, DC++ tai msn-messenger eivät toimi. Kuun vaihteessa asiat palautuvat taas normaaliksi.

Viimeviikot eivät todellakaan ole olleet niin vapaa-ajan täyttämiä kuin oletin. Elämä täällä on tavallaan muuttanut muotoaan, mutta tekemistä riittää vähintään yhtä paljon kuin ennen. Nykyään viikkonpäivät ovat täynnä saksalaisia luentoja, läksyjen tekoa ja kuntoilua. Iltaisin tehdään yleensä päivällistä porukassa jonkun kaverin luona. Nuo päivälliset vievät ruoanlaittoineen ja syömisineen/puhumisineen yleensä kahdesta neljään tuntia.

Tämän lisäksi olen viettänyt paljon aikaa uusien bändikavereiden kanssa. Basistille piti hankkia basso ja toisen kiratistin kanssa ollaan viilailtu ensimmäisiä kappaleita lähes joka ilta. Ihmissuhdesotkujen takia mieli on ollut maassa, mutta soittaminen on onneksi piristänyt.

- - -

Kursseja olen tähän mennessä valinnut enemmän kuin tarpeeksi. Mukaan mahtuu muun muassa seuraavanlaista:

Fussy Logic, Neuronale Netze und Evoutionäre Algorithmen
Projektmanagement
Akustik I
Digital Video and Audio Processing
Materialien und Sensoren für die Elektroakustik
Wirtschaftsdeutsch
Produktionssteuerung

Olen varma, että noista ainakin muutama jää tekemättä, mutta katselen nyt rauhassa, mikä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mikä ei. Parin viikon päästä on jo helppo päättää mitkä jättää pois. Opintopistevaatimukset Suomen suunnilta ovat sen verran matalat, että yllämainituista tarvitsee suorittaa vain noin puolet.

- - -

Viime lauantaina kävin Frankfurtin katukirpputorilla ja ostin itselleni pyörän ja itämaisen maton. Etäisyydet täällä ovat sen verran lyhyehköjä, että julkista liikennettä ei ole pyörän hankkimisen jälkeen tarvinnut käyttää ollenkaan. 55 euroa maksanut pyöra on ollut niin hyvä, että taidan ottaa sen mukaan Suomeen kun palaan.

Sosiaalisuus saanut uudet mittasuhteet

2007-10-24T03:20:00.000+02:00

Verrattuna Jonin elämään, on omani hieman erilaista. Olen tullut yliopistolle juuri lukukauden loppu vaiheessa ja suurin osa opiskelijoista lähtee koteihinsa parin viikon sisällä. Olen myos ainut tällaista tyoharjoittelua suorittava opiskelija koko yliopisto alueella. Tämä siis luo haasteen: miten tutustua uusiin ihmisiin?

Olen huomannut, etta suu kannattaa avata aina kun on mahdollisuus: niin hississä, aulassa, ravintolassa, kahvilassa kuin kuntosalillakin. Tästä viimeisestä onkin hyvä esimerkki viime sunnuntailta.

Tapasin kuntosalilla yhden saksalaisen, jolta tiedustelin miten voisi päästä pelaamaan jalkapalloa. Han tunsi yhden japanilaisen kaverin yläkerrasta, joka oli menossa pelaamaan seuraavana päivänä. Menin hänen huoneeseensa kysymään missä he pelaavat ja olisiko mahdollista päästä mukaan. Hän sanoi, että ei itse ollut menossa pelaamaan, mutta hänen kaverinsa kylläkin, mutta ei tiennyt mihin he olivat menossa. Hän antoi summittaisen ohjeistuksen missä kenttä saattaisi olla, joten lähdin etsimään sitä. Kyseltyäni muutamalta vastaantulijalta neuvoa, päädyin lopulta isolle nurmialueelle, jossa kymmenen japanilaista potki palloa. Tämän jälkeen joukkoon liittyi myos muutama ranskalainen ja paikallinen. Kolmen tunnin pelailun jälkeen olin saanut lähes 20 uutta tuttua, jotka vaikuttivat aidosti olevan kiinnostuneita siita mistä tulen ja mitä teen täällä.

Kuvassa oikealla alhaalla näkyy kenttä, jossa nämä ihmiset tapasin.

Ystävällisyys yllätti

2007-10-20T04:42:00.000+02:00

Parin päivän kokemuksella voin sanoa, että huolimatta asettamistani kovista ennakko-odotuksista, on Uusi-Seelanti yllättänyt minut positiivisesti. Ihmiset ovat ystävällisiä, aurinkoa on riittänyt sekä ruoka, erityisesti intialainen, on ollut hyvää. Olen kerennyt tutustumaan professorini kanssa myös paikalliseen Folk Festivaaleiin, jossa keski-iän ylittäneen kuuden miehen "bändi" lauloi/huusi "kahvi"kupit kädessään erilaisia irlantilaisia kansanlauluja ja tästä lavan edessä ollut satapäinen yleisö oli täysin haltioissaan.

Olen siis tullut tekemään Wellingtoniin työharjoittelua, joka täällä kulkee nimellä "Research internship". Tehtäviini kuuluvat mm. energiatehokkaiden valaisimien, kuten loistelamppujen ja ledien, käyttöönottoon liittyvät haasteet.

Kuinka esimerkiksi tuoda asia esille kuluttajille, että he ymmärtäisivät hehkulamppujen heikon energiatehokkuuden?

Mitä vanhoille valaisimille pitäisi tehdä ja kuka vastaa kierrätyksestä?

Miten kuluttajille voitaisiin tarjota parhaiten tietoa eri valaisimien tuottamasta valosta ja sen laadusta?

Australiahan kieltää hehkulamput kokonaan vuoteen 2010 mennessä. Ihmiset uskovat kyseisen käytännön tulevan myös pikapuoliin Uuteen-Seelantiin.

Yhtenä tutkittavana aiheena minulla on valaistuksen ohjaukseen liittyvät haasteet. Tässä tutkimuksessa avustan erästä intialaista, joka tekee aiheesta parhaillaan väitöskirjaa.

Nyt vaan lukemaan alan kirjallisuutta ja tarjoamaan tuleville tohtoreille näkemyksiä suomalaisen valaistusalan opiskelijan näkökulmasta.

Lopulta perilla!!

2007-10-19T02:42:00.001+02:00

43 tuntia kului kotoani Espoosta matkata Wellingtonin Stafford house:iin, jossa vietan seuraavat kaksi kuukautta. Tutuiksi tulivat Lontoon Heathrow, Hongkong ja Auckland, tosin vain niiden lentokentat. Kuusi tuntia Lontoossa, 4 tuntia Hongkongissa seka Aucklandissa, riittivat kuitenkin todella hyvin kyseisiin paikkoihin tutustumiseen.

Ainoa asia, jonka unohdin kotiin oli muistikortin lukija, jolla siirretaan kuvat kamerastani koneelle. Taman takia joudutte hieman odottelemaan kuvia kaupungista seka kovatasoista kilpailua minun ja Jonin huoneiden laadun ja ulkoasun valilla.

Arki nurkan takana

2007-10-12T16:56:00.000+02:00

Vaihto-opintojen tähän mennessä kaksi kiireisintä viikkoa alkavat olla ohi. Tänään päivällä vietettiin johdatuskauden päättäjäisiä ja viikonlopuksi lähdemme viimeiselle yhteiselle tutustumismatkalle. Maanantaina opintojen harmaa arki alkaa vihdoin. Tuntuu melkein siltä, että opintojen alettua vapaa-aikaa tulee olemaan enemmän kuin nyt.

Pariin viime viikkoon on mahtunut jos jonkinmoista juhlaa ja matkaa. Olemme muun muassa vierailleet Wiesbadenin kaupungissa, Rheingaun viininviljelyalueella ja erään lähikylän olutfestivaaleilla. Jostain syystä melkein joka ilta jollakin vaihto-opiskelijalla näyttää myös olevan syntymäpäiväjuhlat. Järjestetty ohjelma vähenee (onneksi) hieman opintojen alettua.

- - -

Ostin myös pari viikkoa sitten halvan sähkökitaran vahvistimineen, joten nyt pystyy taas soittamaan. Jätin tarkoituksella hyvän kitarani Suomeen, sillä en uskaltanut ottaa moista kallista kapistusta tänne epämääräisiin asumisoloihin. Innokkaita soittokavereita on myös löytynyt sen verran, että olemme jo päättäneet perustaa bändin. Tyylisuunnasta on hieman erimielisyyksiä ja harjoittelupaikka on vielä hakusessa, mutta eiköhän siitä jotain tule.

Epätietoisuus on päättynyt

2007-10-09T12:51:00.000+02:00

Kahden kuukauden epätietoisuus on päättynyt. Sain lopulta viisumin ja passin käsiini, monen mutkan kautta tosin, ja lentoliput ostettua. Ensi viikon tiistaina hyppään sitten koneeseen, jonka suuntana on Lontoo. Sieltä matka jatkuu kohti Hongkongia.

Jotta matka ei loppuisi liian lyhyeen, niin seuraava lento, Hongkongista Aucklandiin, kestää reilut 13 tuntia. Tämän jälkeen silmäni ovat luultavasti jo niin ristissä ja jalat turvonneet, että jatkolennon löytäminen on suhteellisen haasteellista.

Viimeinen lento on onneksi vain reilun tunnin mittainen, Aucklandista Wellingtoniin. Yhteensä matkaan kuluu aikaa noin 40 tuntia. Saa nähdä osaanko tuon jälkeen edes esitellä itseäni englanniksi.

Sääliksi käy lehtimyyjiä

2007-10-01T14:46:00.000+02:00

Kirjoitan parhaillaan juttua sähköalan opiskelijoiden vaihto-opiskelu trendeistä. Soitin erääseen ammattikorkeakouluun opiskelijoiden kansainvälisistä asioista vastaavalle henkilölle, jotta saisin tietää hieman määristä, joita sieltä ulkomaille lähtee.

Keskustelu kulki näin:

Minä: Tapio Kallonen Sähkömaailmaa lehdestä hyvää päivää.
KV-henkilö: Joo, kiitos tarjouksesta, mutta ei näin työajalla (lyömässä luuria korvaan)
Minä: Ei ei, soit…
KV-henkilö: Joo joo, mut usko jo, että en halua lehteäsi!! (lyömässä taas luuria alas)
Minä: Minä haluais…
KV-henkilö: Anna olla jo! Ei kiinnosta tää juttu!!! (luuri matkalla taas pöydälle)

Tätä kissa hiiri leikkiä hetken aikaa leikittyämme sain uskoteltua miehelle, että EN ole myymässä mitään lehteä.

Puhelun jälkeen muistin taas minkä takia aikoinani lopetin lehtimyyjän hommat kahden tehdyn työpäivän jälkeen.

Kun ei saa unta

2007-10-01T00:57:00.000+02:00

Äsken, siis noin 00:30 paikallista aikaa, putkahti sähköpostiin viesti paikalliselta AEGEE ryhmältä. Tuo ryhmä sanoo huolehtivansa muun muassa uusien vaihto-opiskelijoiden sopeuttamisesta paikalliseen elämäntyyliin ja opintoihin. Hmm. Saksaksi kirjoitettu sähköpostiviesti sisälsi pitkän liudan ohjelmaa tuleville viikoille. Niin pitkän etten jaksanut lukea loppuun.

Näköjään meillä on miltei joka päivä ja ilta jotakin paikalliseen kulttuuriin sopeuttavaa ohjelmaa. Milloin nähtävyyksien katselua, milloin olutpanimovierailuja. Normaalitapauksessa olisin kai asiasta innoissani, mutta nyt ei oikein jaksa kiinnostaa. Syyt löytyvät yksityiselämästäni, ja niitä on ehkä turha lähteä tässä selostamaan. Masentuisivat vaan lukijatkin. Ihmissuhteisiin tämä kuitenkin liittyy.

Onneksi kaikkeen huonoon liittyy myös jotakin hyvää. Olen ilokseni saanut jo useamman kerran huomata miten hyviä ystäviä olen täältä jo löytänyt. Tukea muilta tulee kuin itsestään, eikä täällä todellakaan tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi, jos nyt ei varta vasten halua. Monilta muiltakin on vaihto-opintojen takia päättynyt pitkäaikainen suhde, ja kaikki taitavat ymmärtää miten tuskallista sellainen voi olla.

- - -

Uusi huoneeni on kaikin puolin täydellinen. Kämppiksetkin ovat kivoja ja saksalaisia. Taisin vihdoin löytää asunnon joka vastaa niitä toiveita, joita ennen Saksaan lähtöä tänne blogiin listasin. Ainoa toimenpiteitä vaativa osa-alue on kylpyhuone. Homeesta mustunut kankainen suihkuverho pitää vaihtaa uuteen, suihkulle pitää saada kannatin ja pahimmat homeet pitää hangata seinistä. Sen jälkeen kaikki on täydellistä. Taidanpa lähteä metsästämään Duschvorhangia huomenna.

Harjoittelua maapallon toisella puolella

2007-09-28T10:23:00.000+02:00

Tänään sain virallisen harjoittelupaikka tarjouksen Uudesta-Seelannista. Suuntana on maan pääkaupunki Wellington ja siellä Victoria yliopisto. Työkuvaani kuuluu valaistustutkimusprojekteja niin valonsäätöjärjestelmiin kuin energiatehokkaisiin valonlähteisiin liittyen.

Koulun kansainvälinen opintoneuvoja kertoi etsineensä minulle asuntoa paikallisesta opiskelija-asuntolasta. Voimme kohta siis vertailla eroja Jonin saksalaistyylisen soluasunnon sekä Uuden-Seelannin vielä määrittelemättömän majoituksen välillä.

Lähtöni maapallon toiselle puolelle ajoittuu lokakuun loppupuolelle. Lähtöpäiväni riippuu nyt siitä, miten nopeasti he tuolla Uuden-Seelannin lähetystössä minulle työviisumin myöntävät.

Nyt odotellaan kädet ristissä sitten tuota paperilappua!

Asuntoloiden asuntola

2007-09-25T21:55:00.000+02:00

Kuten ehkä innokkaimmat bloginlukijat jo tietävät, olen tänä syksynä aloittanut vaihto-opinnot Darmstadtin teknillisessä yliopistossa, Saksassa. Pyrin epäsäännöllisen säännöllisesti raportoimaan vaihtokokemuksistani tänne. Olen jo ehtinyt viettää Saksassa kolme hektistä viikkoa, ja ohjelmaa on niin paljon, ettei blogiakaan ole ehtinyt kirjoitella. Eiköhän meno tästä kohta rauhoitu.

Saapuessani tänne järjesti yliopiston opiskelija-asuntohallinto meille kaikille kielikurssilaisille asunnon. Useimmat päätyivät samaiselle Karlshof-nimiselle asuntola-alueelle, kuin minäkin.
Minua oli jo etukäteen varoitettu, että paikka saattaa antaa hieman slummimaisen ensivaikutelman, mutta täytyy sanoa, että silti ensinäky oli aika pöyristyttävä. Isot betoniset kerrostalot ovat todella rähjäisen näköisiä ja spraymaalien peittämiä. Kaduilla lojuu rikkinäisiä olutpulloja ja yleisesti kaikki on todella epäsiistin näköistä.

Odotukseni itse asuntoa kohtaan olivat nekin aavistuksen verran liian korkeat. Asun tällä hetkellä neljän hengen solussa, jossa on yhteisen keittiön lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja neljä noin 10 neliömetrin huonetta. Huoneeni on ensimmäisestä päivästä lähtien haissut sille, kuin joku olisi oksentanut kolmekymmentä vuotta vanhalle kokolattiamatolle. Ainoa mikä auttaa on runsas tuuletus ja suitsukkeiden polttaminen. Myös kylpyhuone haisee todella pahalle, ja hometta kasvaa joka puolella. Allergikolle tämä paikka on siis painajainen. Tämän lisäksi löysin viime viikolla jo seitsemännen asunnossa viihtyvän hyönteislajin. Tällä kertaa kyseessä olivat 1,5 cm pitkät katossa asuvat valkoiset toukat.

Mutta ei kaikki sentään huonoa ole. Karlshof on asuinpaikkana todella lämminhenkinen ja viihtyisä. Naapureihin ja kämppiksiin tutustuu hetkessä ja hississä tai pesutuvassa tulee aina juteltua tuntemattomien kanssa. Täällä myös tapahtuu koko ajan jotain ja muualla asuvat opiskelijat tulevat usein tänne juhlimaan. Olenkin jo ottanut härkää sarvista korjatakseni epäkohdat tinkimättä kuitenkin hyvistä puolista. Muutan parin päivän päästä uudempaan, isompaan ja mikä parasta, kokolattiamatottomaan huoneeseen, joka sijaitsee naapuritalossa. Allergiaani vedoten sain tehdä muuten maksullisen muuton ilmaiseksi.

Vastatkaa sähköposteihin!

2007-09-21T11:46:00.000+02:00

Olen yrittänyt syksyn aikana saada työharjoittelupaikkaa ulkomailta. Hakemuksia on lähetetty niin Englantiin, Australiaan ja Uuteen Seelantiin. Vielä ei ole tärpännyt.

Olen hakenut paikkoja niin teollisuudesta kuin yliopistomaailmastakin. Prosessi on ollut hankalampaa mitä luulin. Elin ajatuksessa, että monet muut eivät esimerkiksi harjoittelupaikkoja yliopistoista hae, joten kuvittelin olevani vahvoilla. Myöntäviä vastauksia ei ole juuri tullut. Toisin sanoen ei yhtään. Hyvä, että vastauksia edes on tullut. Ärsyttävintä on se, että joihinkin kyselyihini ei ole vastattu edes useamman viestin jälkeen.

Tällä viikolla erään TKK:n professorin kanssa keskusteltuani tajusin, että en todellakaan ole ainut yliopistoista harjoittelupaikkaa hakeva. Kuulemani mukaan kiireisimpinä viikkoina saattaa yhdelle professorille tulla jopa kymmeniä harjoittelupaikka hakemuksia. Eihän siinä yksi ihminen kerkeä kaikille vastaamaan, tämä on ymmärrettävää.

Mutta kokemuksesta voin sanoa, että mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että ei saa vastausta, oli se vaikka sitten kielteinen. Sitä jää pohtimaan onko viesti mennyt edes perille tai onko vastaanottaja unohtanut sen. Sitä jää odottamaan ja toivomaan, että ehkä sieltä saattaisi jotain aueta, vaikka todellisuudessa vastaanottajalla ei ole aikomustakaan vaikuttaa asiaan.

Kaikkien pitäisi mielestäni kehittää automaattinen vastaus, jonka lähettää välittömästi niille, joiden viesteihin ei aio vastata muutenkaan. Viesti voisi mennä näin:

”Minulla ei ole aikaa vastata sinulle ja toivomiasi asioita emme voi toteuttaa. Kiitos yhteydenotostasi!”

Tästä viestistä jää parempi mieli kuin kahden viikon epätietoisuudesta.

Valaistustekniikka I, Ma 8.00-12.00

2007-09-17T14:18:00.000+02:00

Voisi kuvitella, että kyseinen kurssi ei maanantai aamuna tuohon aikaan vetäisi luokkaa Teknillisen korkeakoulun Sähkö- ja Tietoliikennetekniikan osastolla täyteen. Etenkin kun ulkona sataa vettä kaatamalla sekä muutenkin ilma muistuttaa elokuvien tuomiopäivää. Toisin kävi. Ainoastaan harvat paikat olivat vapaana eikä itse asiassa väsymyksestä näyttänyt olevan huoneessa merkkiäkään.

Luulen, että tämä johtui loistavasta professoristamme, joka aihetta kohtaan osoittamallaan omalla innostuksellaan jaksoi valvottaa myös viikonlopun riehuneita teekkareita.

Kurssi itsessään tuntui erittäin mielenkiintoiselta. Sanoisin jopa, että kurssi oli itselleni ensimmäinen sähköosaston kursseista, jossa ei tarvinnut kahvia silmäluomien ylhäällä pitämiseksi. Ehkä näiden kolmen pitkän, raskaan, puuduttavan, teoriapainotteisin ja käytännöttömän opiskeluvuoden jälkeen alkaa viimein tunnelin päästä pieni led-valo vilkkua.

Göteborg safetynettinä

2007-09-10T14:49:00.000+02:00

Viime viikko kului "raskaita" päätöksiä tehdessä. Aihe liittyy edelliseen tekstiini, jossa pohdin eri vaihtokohteiden välillä. Tiukkojen pohdintojen jälkeen päädyin seuraaviin ratkaisuihin. Ensimmäinen hakukohteeni on Valencia, toisena Grenoble ja kolmantena Göteborg.

Nyt jäädään sitten odottamaan hakeeko kyseisiin paikkoihin joku minua opinnoissaan menestyneempi teekkari.

Ruotsin Göteborg on ainoa johon ei vaihtokiintiötä ole, joten yksi paikka on ainakin ensi kevääksi varma.

Ulkomaisesta opetuksesta

2007-09-04T09:17:00.000+03:00

Syyslukukausi alkaa TKK:lla oikeastaan vasta ensi viikolla. Muut koulut aloittavat yleensä jostain syystä meitä jo viikkoa aikaisemmin. Toisaalta tätä kompensoi se, että TKK loppuu puolestaan hieman muita ennen…

Eilen tein kattavaa tutkimusta eri maissa tarjottavasta insinööriopetuksesta. Tutustuin erityisesti Ruotsin, Ranskan ja Espanjan vaihtoehtoihin. Jokaisessa näistä on viidestä kymmeneen mahdollista yliopistoa, joiden alla toimii vielä eri koulukuntia. Valinnan paljous on raastavaa.

Lyhyesti mitä opin maista:

Espanjassa opetuksentaso ei ole kummoista. Luennot viivästyvät tai niitä ei pidetä välttämättä aina ollenkaan. Luennot saatetaan pitää katalaanin kielellä mm. Barcelonassa. Katalaani on siis täysin oma kielensä eikä mikään espanjan kielen murre. Asunnon joutuu etsimään itse ilmoitustauluilla olevista mainoksista. Kulttuuri on uutta ja eläväistä. Mielenkiintoisimmat koulut ovat Valenciassa ja Madridissa.

Ruotsissa opiskelu on miltei kuin Suomessa. Taso kouluissa on pääasiassa hyvä ja kurssit muistuttavat paljon meidän kursseja. Elämä on muutenkin turvallista ja mm. asunto taataan kaikille vaihto-opiskelijoille. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat Lundin yliopisto Etelä-Ruotsissa, Chalmersin yliopisto Göteborgissa ja Tukholman teknillinen korkeakoulu.

Ranskassa on alpit.

Vaikka opintomenestykseni Suomessa ei ole arvosanojen puolesta ollutkaan mitään ilmalentoa niin opintoneuvojat olivat hyvin kannustavaisia siinä, että paikka minulle löytyy. Olen kuitenkin lukenut kursseja kolmessa vuodessa jo kiitettävän määrän. Miten se sananlasku menikään: Määrä korvaa laadun.

Leppävaarassa tapahtuu

2007-08-31T15:38:00.000+03:00

Kuva kahvihuoneen ikkunasta. Kehä 1:llä on tapahtunut torstaina "vaarallinen" kolari.

Kuvassa rekka on osunut kiihdytyskaistalta tulleeseen punertavaan autoon. Tätä selvittämään tarvittiin yksi ambulanssi ja yksi poliisiauto.

Ukkosella merellä, viisasta?

2007-08-24T10:59:00.000+03:00

Olimme eilen Jonin kanssa viettämässä Pekka Poudan lupaamaa kesän viimeistä poutapäivää uuden-vanhalla purjeveneelläni. Pekasta eikä poudasta ollut tietoakaan ja kerkesimme siinä jo aamupäivän aikana kirota kaikki alan edustajat Ilmatieteenlaitoksesta sammakkoennustajiin.

Lähdimme matkaan hieman sumuisessa säässä Ruoholahden kanavasta, jossa veneemme oli yöpynyt hieman sallittua kolmea tuntia kauemmin. Kokeneiksi purjehtijoiksi emme ehkä itseämme voi kutsua, mutta innokkaiksi kylläkin.

Tämän päivän polttavana puheenaiheena mm. MTV3 aamutv:ssä käsitelty taivaan mahtivoima ukkonen, oli yllättää meidätkin.

Kuultuamme jyrinää ja nähtyämme idässä tummaakin tummemmat pilvet mietimme järkevyyttä kohdata tätä taivaan rikkojaa merellä. Kummallakaan meistä ei kuitenkaan ollut parempaa tietoa siitä, kuinka vaarallista tai vaaratonta se olisi. Joten luonnolisesti päätimme jatkaa matkaa.

Ukkonen ei meitä koskaan saavuttanut, eikä myöskään aurinko. Ihmettelenkin tässä samalla kuinka väärin voi joku olla ennustaessaan koko päiväksi aurinkoa, kun todellisuudessa pääkaupunki seudun päällä leijailee kahden sadan neliökilometrin kokoinen pilvi, josta säteet eivät paista läpi nimeksikään. Sallittakoon tämä virhe heille, mutta silti....

Kohtalontovereille tiedoksi wikipedia kertoo seuraavat neuvot ukkosesta:

Metallinen katettu moottorivene on melko turvallinen kuten autokin
Purjevene on kohtuullisen turvallinen, jos metallinen masto ja harusten alapäät on yhdistetty toisiinsa ja veteen joko suoraan tai kölin kautta (ei hajuakaan meidän veneen tilanteesta)
Jos olet ukkosella vesillä, pyri lähimpään rantaan ja vältä vesille lähtöä ukkosen uhan alla

Lukukausimaksut totta Suomessakin!

2007-08-21T16:37:00.000+03:00

Maksoin juuri ensi vuoden koululaskun, joka oikeuttaa minut osallistumaan syys- ja kevätlukukauden opetukseen TKK:lla. Vuosi vuodelta tämä summa on kasvanut eikä tänäkään vuonna trendiin tullut muutosta.

Luentopäiviin laskettuna yhden koulupäivän hinnaksi tulee reilut 60 senttiä eli kuukaudessa noin 12 euroa. Opiskelu ei ole ilmaista siis Suomessakaan.

(Toisaalta tähän 87 euron kaksi lukukautta kattavaan maksuun sisältyvät terveydenhoitopalvelut, opiskelijaetuudet sekä mahdollisuudet hyvin tuettuihin vaihto-opiskeluihin)

Hannu Hanhi

2007-08-15T15:20:00.000+03:00

En näköjään ole jaksanut kirjoitella tulevista vaihto-opinnoistani aikoihin. Syynä varmaan se, ettei hyviä uutisia ole ollut, ja huonoista ei viitsi kirjoittaa.

Taas pääsi käymään niin kuin Hannu Hanhen elämässäni yleensä. Laiskana ja mukavuudenhaluisena olen mieluummin nauttinut kesästä, kuin käyttänyt iltapäiviäni asunnon metsästykseen netin kautta. Siitä huolimatta, että asuntotilanne tulevassa vaihtokohteessani on kuulemma toivoton ja koulun tarjoaman asunnon saanti käytännössä mahdottomuus, tuli minulle äsken sähköpostia TU Darmstadtin ERASMUS-koordinattorilta, jossa kerrottiin, että yliopisto pystyy järjestämään minulle asunnon. Kaiken kukkuraksi asunto on vielä luultavasti sillä alueella, jonne toivoin hartaimmin pääseväni.

Asioilla on näköjään tapana järjestyä, kunhan ei liikoja stressaile.

- - -

Tapsan edellisestä tekstistä muistui mieleen eräs sivusto, jonne on listattu hauskoja yhdysvaltalaislakeja. Eräässä osavaltiossa auton ajaminen nukkuessa taisi olla laitonta. Jossain toisessa ei saanut viedä leijonaa elokuvateatteriin. Hyvä tietää.

Monipuolisia yhtiöitä?

2007-08-15T12:53:00.000+03:00

Harvoin Kauppalehdestä saa luettua artikkelia, joka saa hymyilemään. Tämän päivän artikkeli "Nokia farmariksi alentaakseen veroja" oli poikkeus.

Nokia harrastaa maanviljelyä tontillaan Yhdysvalloissa. Sattumoisin tällaisen elinkeinon harjoittaminen auttaa yritystä siinä mielessä, että se joutuu maksamaan omaisuusveroa 85 000 dollarin sijasta 95 dollaria.

Myös rahoituskonserni Fidelity Investments pitää elinkeinoelämän harjoittamisesta ja erityisesti sorkkaeläimistä. Yritys pitää maallaan 24 lehmää, jolloin yhtiö maksaa vuosittain 715 dollaria maaveroa 320 000 dollarin sijaan.

Lääkeyhtiö Hospira vuokraa paikallisviljelijältä karjaa. Viljelijän tullessa käväisemään eläimiensä kanssa Hospiran mailla, yritys joutuu maksamaan maaveroa 48 300 dollarin sijasta 288 dollaria.

On hienoa, että elektroniikka- ja lääkeyritykset ovat kiinnostuneet päätoimialojensa ulkopuolisestakin toiminnasta. Kuinkahan iso osa se mahtaa olla jokapäiväistä toimintaa tai yritysten pidempää strategista suunnittelua?

Facebook leviää kuin pullataikina

2007-08-13T15:06:00.000+03:00

Facebook – tuo MySpacen valta-asemaa uhkaava sosiaalinen verkosto on kovaa vauhtia leviämässä myös suomalaisten opiskelijoiden keskuuteen. Kun vielä puoli vuotta sitten Facebook-tilejä oli Suomessa käytännössä vain niillä, jotka olivat olleet ulkomailla - usein Atlantin takana - opiskelemassa, voi tili tänä päivänä löytyä lähes keneltä tahansa.

Vaikka leviäminen opiskelijoiden keskuudessa on ehkä rivakinta, alkaa Facebookkailijoita löytymään myös yritysmaailman piireistä. Esimerkiksi Kauppalehden henkilökunnalle löytyy verkostosta jo oma ryhmä. Maailmalla ilmiö on jo todella merkittävä. Muun muassa Siemensin henkilökunnasta kuulemma 6000 käyttää Facebookia kansainvälisen yhteistyön välineenä. Spekulointia on myös siitä, missä määrin Facebookia käytetään hyödyksi rekrytoinnissa.

Wikipedia osaa kertoa, että (ilmeisesti Yhdysvalloissa) Facebook-profiili löytyy 85 prosentilta tuettujen korkeakoulujen opiskelijoista. Alunperin Harvardin yliopiston opiskelijoille suunnattuna yhteydenpitotyökaluna liikkeelle lähtenyt Facebook oli viime syksynä edennyt siihen vaiheeseen, että sen käyttö sallittiin käyttäjien pyynnöstä kenelle tahansa, jolla on voimassa oleva sähköpostiosoite.

Ilmeisesti Facebook on peitonnut kansalliset kilpailijansa melko vaivattomasti. Suomessa merkittävin kilpailija taitaa olla Sulakkeen omistama IRC-Galleria, joka kuitenkin teinimaineensa johdosta vetoaa hieman nuorempaan käyttäjäkuntaan. Täytyy siis vain odottaa ja katsoa, milloin Facebookista tulee Suomessakin ilmiö josta kaikki puhuvat.

Juhlinta alkaa!

2007-08-10T13:37:00.001+03:00

Koulujen alku on edessä ja tuleva syksy tarjoaa taas valtavan määrän "tärkeitä ja hyvin perusteltuja syitä" opiskelijajuhlien järjestämiseen. Etenkin uusille opiskelijoille voi bileiden määrä tulla pienoisena yllätyksenä. Seuraavat syyt juhlia ovat kokeilemisen arvoisia:

Kuva vuoden 2006 bordellin (juhla) lipunmyyntijonosta.

Mistä nipistää?

2007-08-08T14:46:00.000+03:00

Energiateollisuus ry:n mukaan sähkönkäyttö lisääntyi Suomessa viime vuonna reilut kuusi prosenttia edellisvuodesta. Mauri Pekkarinen (kesk.) kertoo Kauppalehdessä haluavansa pysäyttää jatkuvan sähkönkäytön kasvun.

Miten tavallinen kuluttaja voisi asiaan vaikuttaa?

Helsingin energian "sähkölaitteiden kulutuslukuja" -taulukosta selviää nykyisellä sähkönhinnalla kodin sähkölaitteiden käytön vaikutus kuluttajan lompakkoon.

Koska kodissani ei ole kiuasta, taulutelevisiota, kuivauskaappia, lisälämmitintä eikä sähköllä toimivaa pyyhekuivainta, tuntuu selkeiden säästöjen löytäminen tällä tavoin vaikealta. Myöskään oman imurointi vuoron lopettamisen perustelu tyttöystävälle on hieman vaikeaa, koska vuositasolla tämä tuo vain neljän euron säästön (1h/vko).

Onneksi sähköstä yli puolet menee teollisuuden tarpeisiin ja vain noin neljäsosa sähköstä käytetään koti- ja maatalouksissa.

Joten eiköhän heitetä pallo teollisuuden edustajille!

Vamos a Espana?

2007-08-06T14:59:00.000+03:00

Vielä kerkeää tehdä päätöksen viettää tulevan kevään muualla kuin Suomessa. Teknillisen korkeakoulun opiskelijoille hakuaika kevään vaihtopaikkoihin umpeutuu lokakuun alussa. Muissakin kouluissa taitaa olla mahdollista miettiä viimeiseen asti ulkomaille lähtöä.

Matkakertomuksia lukiessa on vaikeaa olla innostumatta lähdöstä. Vaihtoehtoja on useita ja taloudelliset tuet koululta ovat hyviä. Erityisen hienoa on se, että päätöstä ei tarvitse tehdä vuotta etukäteen, jolloin elämäntilanne ja intressit kerkeävät tässä hektisessä maailmassa muuttua useaan kertaan. Syyskuun viimeisenä päivänä voi siis tehdä päätöksen lähteä siitä neljän kuukauden kuluttua haluamaansa kohteeseen.

Itselleni kiehtovimpia yliopistoja ovat Universidad Politécnica de Valencia UPV Valenciassa ja Universidad Autonoma de Madrid Madridissa. Nyt on siis kaksi kuukautta aikaa hoitaa asiat lähtövalmiuteen, jos näihin kouluihin päädyn hakemaan.

Toista euroa tunnilta

2007-08-01T09:40:00.000+03:00

Tapsan kanssa tuli kerran kahvipöydässä puheeksi TV-maksut. Kuulumme molemmat siihen ryhmään, jolle TV:n katsominen on enemmän sattuman kauppaa kuin määrätietoista toosan eteen hakeutumista. Omalla kohdallani TV:n katselu jää korkeintaan pariin tuntiin viikossa.

Suhdelukuja miettiessä tuntuu turhauttavalta maksaa reilut 200 euroa vuodessa alle parinsadan tunnin TV:n töllötyksestä. Tuntihintaa kertyy siis reilun euron verran. Opiskelijan rahapussiakin tuo rokottaa jo melkoisesti, eikä ihme, että opiskelijoita pitää patistaa maksamaan lupamaksunsa teekkarikalenterin takakantta myöten.

Toisaalta, en kyllä keksi mitään toimivampaakaan ratkaisua poliittisesti ja kaupallisesti riippumattoman TV-tarjonnan takaamiseksi. Jos Ylen käytöstä veloitettaisiin suoraan, esimerkiksi korttidigiboksin avulla, ei maksuja varmaankaan kertyisi riittävästi korkeatasoisen ohjelmatarjonnan ylläpitämiseksi. Keskivertosuomalainen jättäisi luultavasti Ylen katsomiset sikseen, tyytyen mielellään kaupallisten kanavien ilmaiseen tarjontaan, jos ei jo nyt tee niin.

Spekulointia kaikki tyyni, mutta faktaa taitaa kuitenkin olla se, että toimivia esimerkkejä vaihtoehtoisista menettelytavoista on muista maista vaikea löytää. TV-maksut ovat edelleen vallitseva käytäntö Euroopassa. Ainoa mieleeni juolahtava helpotus opiskelijoiden tilanteeseen olisi väestöryhmäkohtainen hinnoittelu, erillisine opiskelija- ja varusmies- ja eläkeläishintoineen.

Sähköpaloja paljon vai suhteellisen vähän?

2007-07-26T08:43:00.000+03:00

Kuten aina puhutaan, niin sähköä on kaikkialla ja ilman sitä ei yhteiskunta voisi toimia niin kuin se nyt toimii. Tavallisen maallikon ei tarvitse juuri sähköstä murehtia. Se tulee ja sitä kuluu. Ainoastaan sähköyhtiöiden laskut osoittavat sitä käytetyn. Mutta itse sähkö on näkymätöntä.

Onnettomuuksien valossa näin ei kuitenkaan ole. TUKESin onnettomuustietorekisterin mukaan vuonna 2006 tapahtui 344 onnettomuutta, joissa kuoli 28 henkilöä. Näistä 24 menehtyi sähköpaloissa! Sähköpaloja rekisteröitiin yhteensä 1114 eli noin kolme paloa päivässä.

Luvut ovat suuria. Vai ovatko?

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on kotitalouksia 2 415 000. Oletetaan, että 70 prosentilla näistä löytyy liesi/uuni yhdistelmä (suurin sähköpalojen aiheuttaja, 30 %). Tällöin potentiaalisia syttymiskohteita löytyy 1 690 500 kappaletta. Jos tämä jaetaan vuoden päivillä (365) niin saadaan lähes viisi tuhatta ERI taloutta vuoden jokaiselle päivälle, jossa liesi saattaa jäädä päälle.

Eli jos liedestä/uunista syntyviä sähköpaloja on vuodessa n. 335 kappaletta, tarkoittaa se, että noin joka viidestuhannes kotitalous unohtaa lieden päälle, josta seurauksena on tulipalo. Sitten jos miettii kuinka monelle meistä on joskus unohtunut liesi/uuni päälle joksikin aikaa, niin tulee tunne, että onkin käynyt tuuri kuinka vähän sähköpaloja syttyykään suhteessa potentiaalisiin sytyttäjiin.

Oli niin tai näin jokainen onnettomuus on liikaa. Sähköpalojen ennaltaehkäisyssä pitäisi minimoida kaikki inhimillisten unohdusten/virheiden mahdollisuus, esimerkiksi palovahdein.
Lue atikkeli -Yli 80% sähköpaloista on ehkäistävissä

Kajakki, Kolumbia, kesäloma;

2007-07-06T10:28:00.000+03:00

Parin viikon takaisella Nuuksion-reissulla satuin törmäämään erääseen kolumbialaismieheen, joka paraikaa suorittaa työharjoitteluaan suvisuomessa. Tekniikan akateemikko hänkin. Vaihdoimme numeroita, ja tänään hän on tulossa mukaan kajakkiretkelle juhlistamaan erään kaverini syntymäpäivää. Illalla kai lähdetään ihmettelemään Helsingin yöelämää.

Ulkomaalaiseen on helppo tutustua; sattumalta luonnonpuistossa tavatun suomalaisen kanssa olisi pelkästään outoa sopia yhteistä menoa. Toisaalta, eri kulttuureista ja maailmankolkista tulevilla on luonnollisesti paljon enemmän tarjottavaa toisilleen, kuin saman maan samanlaisilla asukeilla. Nyt saan kaiken lisäksi harjoitella parin viikon Meksikon-matkalla oppimiani espanjankielentaitoja.

- - -

Tänään alkaa myös kahden viikon kesäloma. Mökki, Englannin maaseutu ja oma sohva tulevat ainakin suunnitelmien mukaan tutuiksi. Enkä anna sen masentaa, että aurinko meni pilveen ja sääennusteet synkkenivät.

Ilta-aurinko

2007-07-05T11:17:00.000+03:00

Yksi hienoimmista asioista kesässä on lämpimien ja aurinkoisten päivien lisäksi illat. Tänään alkaa kolmen viikon loma, jonka aikana illoista voi alkaa nauttimaan todenteolla, koska seuraavana aamuna ei ole enää kiire mihinkään.

Ilmatieteenlaitoksen mukaan aurinko laskee Hämeenlinnassa 22.55 ja nousee kolmen jälkeen. Toivottavasti se myös suvaitsee lämmittää kunnolla seuraavien viikkojen aikana.

Yrittäjää laiminlyödään

2007-06-28T14:37:00.000+03:00

Hyvä ystäväni on todella yrittäjähenkinen ja hän on jo pidemmän aikaa järjestänyt omin voimin kansallisessa mittakaavassa erittäin suurta harrastejalkapalloilun tapahtumaa. Hän on halunnut luoda tapahtuman, joka olisi avoin kaikille urheilun ja jalkapallon ystäville, ilman mitään suurempia sitoumuksia ihmisten harrastaa lajia.

Suomen Palloliitto on kuitenkin ajanut asiaa alas koko kevään ajan vedoten mitä ihmeellisimpiin selityksiin. Lopulta he onnistuivat tavoitteessaan ja saivat yli tuhat harrastefutaajaa jäämään ilman yhtä heidän kesän kohokohtaa.

Kaikki tämä vain siitä syystä, että he haluavat pitää jokaisen tämän tyyppisen tapahtuman omissa hyppysissään, eikä kukaan ulkopuolinen saa tulla heidän ”apajilleen”. Uskomatonta, kun ottaa vielä huomioon, että Palloliitto nauttii Suomen Valtion tarjoamaa merkittävää avustusta, joka oli noin 1,5 miljoonaa euroa kuluvana vuonna!

Toivottavasti Palloliitto ei pääse pälkähästä, vaan ottaa vastuun ja hyvittää vääryydet ystävälleni sekä tapahtumaan ilmoittautuneille yli 90 joukkueelle.

Lue lisää aiheesta Helsingin Sanomien verkkoliitteestä.

Onko vihreys valttia?

2007-06-28T11:13:00.000+03:00

Greenpeace on taas julkaissut vertailun maailman 14 johtavan elektroniikkavalmistajan ympäristöystävällisyydestä. Neljännessä raportissa maamme T&K veturi Nokia on kolmatta kertaa kärkisijalla.

Tässä yhteydessä ympäristöystävällisyyttä mitataan tuotteiden valmistuksessa käytettyjen haitallisten kemikaalien määrällä ja yritysten kierrätystoiminnan ja sen raportoinnin perusteella. Myös asetetut tavoitteet vaikuttavat.

Apple - tuo toisinajattelijoiden suosikkityökalu - on vihdoin kavunnut pahannäköiseltä jumbosijaltaan sijalle 10. Kyseessä onkin valmistaja, jonka koneen ensiksi kuvittelisin vihreän maailmanpelastaja-aktivistin työpöydälle. Ehkä olen ollut väärässä, tai sitten toisinajattelun ja erilaisuuden mentaliteetti on tärkeämpi valttikortti, kuin se samanhenkisten usein arvostama vihreys.